keskiviikko 13. elokuuta 2014

Mun kyyneleet kylpytakin rinnuksella näytti aivan Strakowskin pieniltä timanteilta.
Joten siitä tulikin mieleeni että olen itse varmasti aikamoinen timantti, hiomaton timantti, pienine säröineen, rajulla kädellä louhittu, jälkiä elämästä, mutta arvokas!
Ja loistan sille kuka sen loiston ansaitsee, säröillä viillän sielua joka minua satuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti