maanantai 18. toukokuuta 2015

Härdellipää

Päässä sen sata ajatusta ja pitäs tehä sitä ja tätä ja tuota ja pitäs ehtiä kirjottaakin samaa vauhtia mitä ruukaa ajatusta tulla. Joten, mä koitan olla nopee ja koitan keskittyy ees tähän kirjottamiseen. Imurikin rojottanu kahdessa eri osassa jo monta päivää, itse imuri eteisessä ja yksi putki keittiössä. Jee. Katoin tätä kämppää ja mua kyllästyttää... =/ jotai tartteis tehä, mutta en oikeen tiiä mitä. Jotai tummaa linjaa suosisin. Väriä kuitenki sopivasti, tummaa rauhoittamaan. Mulla on tän viikon torstaina aamulla kymmeneltä aika tonne typpiin. Sitä kautta kaiketi oon sit pääsemässä sinne adhd tutkimuksiin, ainaki mulle niin vähä lupailtiin. Leivoin tänään muffinsseja. Ajatuksen sain puolen päivän aikaan, kauppaan pääsin pari tuntia myöhemmin (koska satoi vettä ja välillä kovastikin) ja siitä kolme tuntia nii aloin tekee ne. Tuli hyviä. Ostin vaan vahingossa serbialaisia vattuja. En kyllä tiiä oisko siellä muun maalaisia ollukkaa. Tottakai mä koristelinkin ne muffinssit niillä vatuilla, sitte selvitin ettäö serbialaisista vatuista voi tulla ripuli tai yrjötauti ennen kun ne kuumentaa, niin ronklasin kohta ne jo sulaneet vatut roskiin. Taikinassa olleista vatuista varmaan kuoli pöpöt 10 minuutissa ja 200 asteessa. Toivottavasti. Täällä on valot kaikissa huoneissa ja tiskit levällään, siis ne joita en saanu tiskattuu kerralla ja ne joita tuli leipomisen takia. Mun tekis mieli leipoo vähä muutaki....mutta en mää viitsi. Nyt sitte vaan ajatukset pihalle, silläki uhalla että joku sanoo pöljäks. Ei mua kyllä haittaa vaikka joku niin sanoisikin ku tiiän että oon. Haha! =DDD
Ooooooh, rakas tulee huomenna ja nii muuten varmaan minäkin. Sitte perjandeina Jyväskyllään ja siitä Jämsään ja vkl siellä. Sunnuntaina onnibussilla kottiin. Pääsee saunaan.. <3
Tulin tossa joku aika sitte suihkusta ja naama tuntus huutavan rasvaa, karisee nahka kohta rikaleina ja kiristää. Jos mä nyt kohta nousen...sammuttelen ees valot ja koitan saada itteni rauhottuu.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Elämää impulsiivisuushäiriön kanssa

Sanot mitä päähän pälkähtää. Teet mitä mieleen juolahtaa. Lähet reissuun ilman rahaa. Kirjotat someen mitä sattuu. Elät hetkessä ja kadut myöhemmin ja pyytelet anteeksi, koska todennäköisesti loukkasit jota kuta kun menet reagoinnista toimintaan. Ja siihen pitäisi ehtiä saada väli, sellainen väli että et tee tai sano mitään peruuttamatonta.
Olet tyhmä, ajattelematon, kusipää ja aivan saatanallinen moukka, vailla käytöstapoja ja hermoheikko, joka suuttuu joka asiasta. Sä tiedostat sen, mutta sä et voi sille mitään. Eikö tunnukkin hirveältä kun olet jollain tavalla jumissa itsesi kanssa? Löydät ehkä keinoja, edes pieniä, miten hillitä itseäsi, mutta se ei riitä. Sä yrität ymmärtää muita, sä yrität ymmärtää itteäs. Ehkä jopa oikeanlaisen temperamentin omaavan kumppanin löytäessä pystyt muuttamaan toimintatapoja. Koska sen toisen käytös ei anna sulle tilaa raivota ja mesoa, koska tiedät mitä siitä tulee kun provosidut toisen sanoista, yrität hillitä itsesi, saat asiaa hieman eteenpäin, mutta taas sanoitkin jotain mikä oli pahasti sanottu, vaikka et sitä niin tarkoita. Tekee mieli luovuttaa. Teenkö mä saatana mitään oikein? Kannattaako ees yrittää ja yritänkö edes tarpeeksi? Vaatii aika paljon kanssaeläjiltäkin kestää ja ymmärtää sitä minkälainen olet. Kun edes joku tulisi vastaan, ymmärtäisi ettet tarkoita, ei provosoituisi, mutta ei alistuisikaan. Eikä ainakaan heittäytyisi marttyyriksi. Mä haluan selvittää asiat, mahdollisimman rauhallisesti, mutta silti tulee sammakoita suusta/näppiksestä.
Alkoholi tietyssä mielentilassa lisää impulsiivisuutta, niin hyvässä kun pahassakin. Joku soittaa suutaan, mitä sä teet? Vedät turpaan ja seurauksena vahingonkorvauksia. Joku nauraa jollekkin, ei edes välttämättä sulle mutta niin sä luulet ainakin, pamautat päin näköö. Väkivaltaisia ajatuksia vihaamiasi ihmisiä kohtaan ja parempi kun eivät vastaan kävele kun päissäs menet pitkin kyliä liihottamassa, tai ainakin toivottavaa on että oisit super hyvällä tuulella ettei mikään vaikuttaisi. Tämähän saattaa kääntyä kaikessa ärsytyksessään aivan nurinkin, oikeen näytät kuinka sulla on ihan vitun kivaa! Mikään ei tunnu miltään. Mukamas.
Bilevaihde päällä sä sitten menetkin pää kolmantena jalkana pitkin kyliä, etsit biletysseuraa, sinkkuna etsit potentiaalista meistä/naista, imet kaiken alkoholin kuin sieni, sinkoilet sinne tänne niin kauan kun jalat kantaa. Kännissä menet aamu viideltä odottamaan junaa koska täytyy päästä Helsinkiin. Odotat puoli tuntia, tylsistyt, kävelet kotiin. Thank God! Vaikket uskoisikaan jumalaan...mutta silti.

Tätä on minun impulsiivisuus. Ehkä joskus opin parempia keinoja asioiden selvittelyyn. Ehkä joskus opin pitämään turpani kiinni ja näppiksen kurissa..