sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Tässä kun on takana paljon ja aloittanut uuden suhteen, niin tässä on nyt nähnyt sen mitä niissä terapioissa tapahtui, mitä niistä jäi käteen, mitä muuttui, miten minä muutuin..
Se mustasukkaisuus, mitä toki kohtaan vieläkin, on muuttunut. Tulee tilanne, mustistelen ja se menee ohi. Näen jotain mieheni edelliseen elämään liittyvää, reagoin ja se menee ohi. Pystyn sen tunnistamaan, pystyn siitä puhumaan. Ei ylilyontejä, ei raivoamista. Enemmänkin suru siitä että reagoin nyt näin vaikka ei pitäisi ja mitä tuo mieskin nyt aattelee ja kestääkö se ja riittääkö mikään vaikka oon tehny paljon töitä ja muuttunut aiemmasta mustiskäyttäytymisestä paljon. Töitä tehään vieläkin ja siinä auttaa kun on rinnalla ihminen, joka ei suutu mun reagoinnista, ei ala uhkailla erolla tai kyseenalaista että onkohan tässä järkeä kun sä oot tollanen, vaan kykenee siihen keskusteluun, rauhoittelee, on järkevä kun minä en pysty ja toteaa että kaikki hyvin.
Ja se puhuminen ylipäätään, mä otan asiat esille jotka mua vaivaa, vaikka se olisi ehkä pienikin, mutta jokin mikä minua vaivaa tai mietityttää. Mä uskallan ottaa, uskallan sanoa mitä mieltä olen, enkä jää pohtimaan asiaa viikko kausiksi ja ahistu lisää ja räjähdä kun en enää voi pitää asiaa sisällä.
Mä nykyään tiedän että mun maailma ei romahda kuten joskus on romahtanut, jos minut jätetään. Mä olen oppinut itsekkyyttä ja mä en ole enää toisessa ihmisessä niin kiinni.
Tottakai tottuu toisen läsnäoloon ja toisinaan "orpo" olo yksin jos ollu monta päivää samassa osoitteessa mutta hetken. Oon oppinu nauttimaan omasta ajasta ja mä voin sen sanoa ja uskallan sanoa.
Mä myös elän enemmän hetkessä.
Ja vaikka haasteita vielä on, eikä kaikesta voi heti irti päästä ja tässähän sitä pistetään niitä asioita toteen, joiden takia on terapoitu ja jotka on aiemmin ollu vielä isompia haasteita.
Mutta mulla on nyt myös ymmärtävä ihminen tossa kulkemassa mun kanssa, mun luotto tähän suhteeseen ja elämään on hyvä ja mä uskon että tää kaikki kantaa.
Kaikkien haasteiden ja välillä vaikeiden päivien keskellä mä rakastan tätä ihmistä. Oikeastaan, jokaisen, pienenkin ns. "draaman" jälkeen vielä enemmän. Luottamus kasvaa päivä päivältä ja omat pelot ja sellaiset hälvenee.
Mulle nää suhteiden alut on vaikeita, niin ku oon sanonu aiemminkin.
Mutta parempaan päin koko ajan <3 =)