keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Just eilen mainitsin kaverille kun yks tuttu ei saanut oikeaa hoitoa kun meni lääkäriin valittamaan outoa oloa, vaan kouraan lämästiin mielialalääkkeet tutkimatta asiaa sen kummemmin. Myöhemmin selvisi että tällä tutulla oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Minä kävin tänään terkkarilla ja tutkittiin mun vanhoja verikokeiden tuloksia, sieltä löyty lukuja jotka on todella lähellä sitä rajaa että onko mulla kilpirauhasen vajaatoiminta, viiterajojen sisäpuolelle jää, ihan siihen rajoille. Eli ainakin osa mun add/adhd oireista voi selittyä vajiksella, eli en muista muista mitään, ajatukset katkonaisia, väsyn, hengästyn ja tuntuu että en saa unta riittävästi. Viime viikonlopun reissusta (ja treeneistä palautumisista) kestää useempi päivä. Ja kun väsyttää, unet on katkonaisia, niin vähemmästäkin vituttaa ja kiristää kuuppaa. Mennään sit ens viikolla verikokeisiin (natrium- ja kaliumarvotki ollu vuosi sitten persiillään ja kolesteroli katotaan ja mitä muutaki vielä) ja samalla otetaan jäykkäkouristusrokotus. Mua hirvittää jonkun verran kun nyt on just kauheesti muistettavaa asiaa, pitää käydä siellä ja tuolla ja täällä ja vaikka vitun missä!
No...eihän siinä, taipuu voi vaan vähän mutta katketa ei voi. Pahemmalla ryminällä eteenpäin kun ennen, alta pois hiippailemasta kun minä tulen ja raivaan tietä!!! Miten sen teenkään, mutta raivaan..

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Ystävä hiljaa hiipui pois,
tuonelan puolelle tuli lähdön päivä,
kun lämmin sydän ja 
kasinon valot on sammuneet. 
Lepää rauhassa Rike.

Muistoasi kunnioitten, Milla

torstai 4. kesäkuuta 2015

Minä istun kotona ja katon leffoja ja pelaan. Välillä jopa siivoan, tiskaan ja pesen pyykkiä. Saatan käydä jossain. Harrastan liikuntaa mieleni mukaan ja hoidan elukoita. Sitten mä saan työttömyyspäivärahat, laita yli puolet rahoista vuokraan josta on jääny rästiäkin, ihan vain siksi että saisin nauttia elämästä ja rahoista. Se kostautuu muina kuukausina. Ostan ruokaa, ostan vaatteita tyttärelle ja itselleni jos tarvis, jos rahaa on vielä riittävästi. Minä vaan lahnailen ja lorvin kotona kun veronmaksaja mahdollistaa tämän elämän minulle... Mutta nautinko minä tästä elämästä? Voin kertoa että en nauti. Tai jos nautinkin, se on pois joko vuokrasta, ruuasta tai muusta tarpeellisesta. Ja ihan totta, minäkin maksan työttömänä 20% veroja. Automaattisesti. Joka kuukausi.
Mä laitan mieheni tilille rahaa säästöön (joista kuitenkin joudun pyytää laittamaan takaisin muutaman kympin vaikka e oli tarkoitettu meidän yhteiseen reissuun) ja itsellen jätin puolet, joilla jouduin ostamaan tytölle uusia sukkia, uuden babylipsin ja pompuloita (miettikää miten tärkeitä aioita nämä on 10-vuotiaalle tytölle) ja ihan vaan koska halusin piristä itseänikin, ostin parin euron kynsilakkoja itselleni kaksi. Ja vanupuikkoja. Minä tiedän missä voisin säästää, mutta mistä minä haluan tinkiä tai mistä haluan jäädä kokonaan paitsi? Haluanko että elämänlaatuni on entistä paskempaa jos en suo itselleni ja tyttärelleni pieniä piristyksiä? Tai haluanko tylsää elämää parisuhteeni osalta kun emme mieheni kanssa liiku kotoa? Kyllä, kela mahdollistaa minulle matkoja joilla syön vähän vähemmän ja juon halpoja drinkkejä. Sossukin on suonut minulle joskus sen luxuksen että pääsen veturitarjouksella helsinkiin ja takaisin.
Vituttaako? Niin minuakin välillä. Mutta aion vastaisuudessakin nauttia elämästäni sen miten kykenen, enkä aio olla edes pahoillani tai kokea huonommuutta että työssä käyvät, suurempaa veroa maksavat, mahdollistaa minulle tällaisen elämän. Eikä tämä ole edes minusta kiinni jos nyt faktat pöytään revitään kuitenkin.