maanantai 28. marraskuuta 2016

Adhd-lääkitys ja parisuhteet

Nyt kun on syöny adhd-lääkettä kuukauden päivät, niin sitä huomaa että kuinka paljon lunkimmin asioihin suhtautuu, ei se pelkkä lääkityskään vaan se että piti oikeasti käydä myös paskoissa suhteissa jotta oppi jotain, tää lääke vaan tukee mun arkea, ihan muutenkin kun vain suhteissa olemista.
Mä arvostan itseäni järkyttävän paljon verrattuna vaikka parin vuoden takaiseen minään.
Mä olen oikeasti ihana nainen. Mä voin sanoa että olin aiemminkin, mutta se oli erilaista, sitä on oikeasti tosi vaikea selittää kun en löydä sille järkevää sanaa, reagoin negaan nopeemmin ja nollasta sataan. Se on ehkä se oikea lause kuvailemaan sitä. Joo. Kyllä.
Mä olen sanonut että tulet tai menet, se miten minä siihen reagoin, on mun tunne ja mun ongelma. Niiin...me jokainen ollaan vastuussa omista tunteistamme. Minua ei tarvitse yrittää miellyttää jotta en suuttuisi, reagoisi ikävällä tavalla...minua loukkaa se enemmän kuin se että toinen tekee oikeasti kuten haluaa, kunnioittaen tietyissä rajoissa minuakin. Tietysti.
Mä ymmärrän että mä olen reagoinut asioihin hurjasti, mutta minä ymmärrän myös sen että kyllä minua on lietsottukin aika paljon kun on ollu kiva kattoo kun mä otan kierroksia. Mun mielestä tuollainen lietsominen on sairaampaa kuin minun impulsiivisuushäiriö. Kuinka joku voi nauttia toisen ärsyttämisestä niin paljon? Minä en ymmärrä. En, jumalauta, mitenkään päin, vaikka koitan asiaa kattoo eri vinkkeleistä.
Ja se että mä oon tullu tän lääkkeen myötä vieläkin ihanemmaksi ihmiseksi, ei tarkoita sitä että minua voi silti yrittää ärsyttää tahallaan vielä.
Mulla on tällä hetkellä aivan huippu ihminen rinnalla, osaa lukea mua, ei käytä mun heikkouksia edukseen, ärsyttääkseen tms. Kunnioittaa mua ja sopivasti itseään.
Tottahan se on että aiemmat on olleet vääriä.
Kaikella on paikkansa ja aikansa . Jokaisella mun eksällä, nykyisellä ja kaikilla tapahtumilla ja asioilla.
Mä aloin muuttua ja kasvaa ihmisenä jossain tuossa kaksi ja puoli vuotta sitten. Kun ymmärsin että missä teen väärin, mutta kun yritin, yritin oikeasti tosi kovasti mutta en löytänyt keinoja tiettyihin juttuihin ja nyt kun on tässä, niin mä olen aika hitsin onnellinen ja minä toivon, tiedän....näen että onhan tuo puoliskoki ihan onnellinen mun kanssa.. =)
Avoimuus ja puhuminen. Se,että saa toiseen katsekontaktin <3