perjantai 14. huhtikuuta 2017

Mää en jaksa enää analysoida mun tunteita, mun tekemisiä, mitään.....mä en jaksa enää hioa mun teräviä kulmia, mä en jaksa keskittyy ees enää niihin hyviin puoliin. En jaksa. En vaan vittu jaksa. Saa riittää tää nelisen kuukautta. Oon oikeesti aika loppu tähän saatanan henkiseen kehitykseen ja sen panostamiseen. Menköön mennyt, tulkoon uus, mitä vittua se ikinä onkaan. Iha sama olenko muuttunut tai saanut itsessäni mitään muutettua.
Jos joku ei hyväksy mua, ymmärrä mua, kestä tai jaksa mua, nii olkoon ja menköön, en jaksa enää todistella että minussa on hyvääkin, ne jotka näkee mut pahana pelkästään nii kai minä sit oon pelkkä paha. Jos joku näkee hyvää nii hyvä. En voi pyyhkii asioita pois, mitää en voi muuttaa mitä on tapahtunu. Jos mut leimataan niitten asioitten takia, jotka on aiheuttanu paskaa nii sitte leimataan.
Tää kevät on ollu hyvää ja huonoo, paskaa, äärimmäisen paskaa, vitusti hyvää ja ihmisiä, fiiliksiä ja kokemuksia.
Mä vaan haluun että tää elämä ois seesteisempää, mun tunne-elämä seesteisempää, rakkautta, välittämistä, hyväksymistä.
Ei oo ollu tylsää mutta en jaksa enää yhtäkään pettymystä mitkä tulee parisuhteissa, niinpä päätin että en elä enää niin tunteella, nautin läheisyydestä ilman tunnesidettä koska ne aiheuttaa mulle paskaa, mikä aiheuttaa muille passkaa. Oivalluksia oon tehny ja kokenu, ei siinä. En vaan todella voi sille mitään että viimeinen suhde päättyessään romutti mun uskon kestävään parisuhteeseen, ihmisiin, uskon siihen että joku pysyy mun rinnalla ja rakastaa mua täysillä silloinkin kun sitä vähiten ansaitsisin, tukisi mua. Olisi avoin. Rehellinen.
Näin on paras, mua ei tarvi kenenkään kestää, yrittää kestää eikä mun tartte enää pettyä.
Eikä mun tartte herkkyyttäni prvosoitua kun joku kokeilee mun rajoja.

Case closed.


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Koitan kirjoittaa yleisellä tasolla, että ei tarvii kenenkään mieltänsä pahoittaa, ei ees toisen puolesta ja laulella taas pitkin kyliä kuinka minä nyt avaudun blogissani. Korkeintaan puhun itsestäni.

Siitä mä haluun kirjoittaa kun jotkut leimataan ties miksikä, hulluks, kahjoks, tyhmäks, idiootiks joidenkin yksittäisten asioiden takia..
Nii mietin vaan että näkeeköhän jotut tyypit siinä toisessa ne omat vikansa?
Mä en osaa tätä sillai psykologisella tasolla paremmin selittää ja avata mutta kun tällaista oon kuullu, niin oisko siinä perää?
Tai kun joku kokeilee sua eri naruista ja kun viimein räjähdät, oletkin hullu. Eikös tämä ole vähän kuin henkistä väkivaltaa toista kohtaan..

Jos haluaa, saa toisesta varmasti omalla kierolla käytökselläänkin ne hullut piirteet esille, ihan kuten hyvätkin piirteet ja asiat. Jos sä lietsot toista, et voi ottaa kuin peilin käteen ja miettiä että olisinko minäkin voinut toimia toisin, ettei tämä "hullu" nyt olisi polttanut käämejään.
Onko se oman egon pönkitystä härnätä sellaista joka ottaa syttyjä enemmän ja nopeammin, jotta voi ikäänkuin nousta toisen yläpuolelle.
Ei, mun mielestä se on henkistä väkivaltaa, kiusaamista ja tahallista, eikä kerro tästä "vahvemmasta" härnääjästä muuta kuin sen että hän onkin se heikompi.

Enpä saa tämän enempää nyt ajatusta kasaan, ehkä jatkan tästä joku päivä.

Et voi puukottaakkaan toista ja pyytää että tämä ei vuotaisi verta ;)


torstai 6. huhtikuuta 2017

Miksi risteilyille?

"Taasko sä lähet risteilylle!??!"
Kyllä. Mä en osaa sanoa mikä mua kiehtoo meressä ja laivoissa. Alan voida aallokoissa välillä todella huonosti, mä rakastan ja inhoan sitä "kovaa myrskyä" samaan aikaan.
Jos en tietäisi, luulisin että oon syntyny laivassa ja äiti ja isä on ollu kaiken aikaa merellä kun mua on vasta odotettu =D
Mä oon halunnu risteilyaluksille töihin, mä voisin asua laivalla. Tiedän senkin että henkilökunnan sapuska on ihan makkarakastiketta ja hernaria yms.
Matkustajana saa nauttia niistä ruuista, joita ei kotona syödä.
Lapsena meitä vietiin risteilyille, mä silloin jo rakastin sitä, vaikken osannu nauttia niistä niin kuin nyt aikuisena, kun olin myös kova matkajännittäjä ja söin huonosti.
Meressä on jokin mieletön voima, tottakai, se on pelottava, rakastettava, se voi olla lempeä, mutta se voi olla myös vaarallinen, mutta vesi elementtinä, meressä on suurta kunnioitusta herättävä asia.

Kun kysyt, miks lähden risteilylle koko ajan, niin siksi koska mä voin. Se on edullista loppujen lopuks kun osaa katsoa parhaat lähdöt. Mä en osaa sitä sen kummemmin selittää, miksi rakastan merta ja laivoja, se vain on niin <3

Joskus mä vielä teen turneen, Turusta tai Helsingistä Ahvenanmaalle, toisella laivalla muualle, toisella laivalla toiseen paikkaan, tätä me jo vähän kaavailtiin Riinan kanssa jos sitä ens kesänä.. =)

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Viestittely

Huomasin tuossa että kun mä laitan viestiä jollekin, niin mä en saa yhteen viestiin tiivistettyä kaikkea, niin että olisin varma että mun teksti ymmärretään, sanoja jää välistä, ajatus on selkeä mitä aion kirjoittaa mutta lopputulos on epäselvä. Oon oikeesti sitä mieltä että minua ei ymmärretä. Kyse on siitä että minun päässäni kirkkaana oleva asia ei toteudu tai tule kirjoitettua siihen viestiin. Sen takia kirjotan näin:

1. viesti
"Moi, mitä aattelit pakata?"

2. viesti
"reissuun"

3. viesti
"voitas ottaa yksi iso matkalaukku, siihen mahtuu kaikki mutta on mulla kaksi pienempääkin"

4. viesti
"laukkua"

5. viesti
"Aattelin ottaa mekon mukaan"

6. viesti
"ja rotsin"

7. viesti
"Elukoille pitää jättää sapuskaa"

8. viesti
"no ilmottele ku tiedät/joudat"

Tämän kaikenhan voisi tiivistää yhteen viestiin, mutta kun pää toimii tällä tavalla että kun tulee mieleen yksi asia, se kirjoitetaan, heti perään uus ajatus. Mulle itelleni tuollainen on vaikealukuista ja jos saisin tuolla tavalla pätkissä viestiä, muistan sieltä ehkä rotsin ja sapuskan, sitten nämä asiat sekoittuu ja saatan saada päässäni tästä esimerkiks lauseen: "laitatko rotsin päälle kun mennään syömään?" Jos en palaa viesteihin enää, vaan koitan vaan muistaa.
Ei ihme jos ei ymmärrys aina riitä vastaanottajalla ja minä en ymmärrä miks se ei ymmärrä.

Ei tässäkään tekstissä ollu mitään tolkkua, minä tiedän kuitenkin miten tarkoitin kertoa. Vaikka toistan asioita....ei siks että pidän muita pöljänä, vaan että tulen kuulluksi ja ymmärretyksi =D
Huuuhuh....pää puuroo, mutta tällaisen havainnon mä tein ja ihmettelen ku ihmiset hermostuu kun viestiä tulee nonstoppina.. =D
Se oon vaan minä... =)