torstai 29. joulukuuta 2016

Mä oon onnellinen siitä että mulla on ollu turvallista näyttää mun haavat tässä suhteessa vaikka mä oon sitä pelännytkin. Mutta mä luotan koko ajan enemmän ja uskon että minussa on niin paljon jotain mitä monikaan ei huomaa, halua huomata tai se on jotain mikä on jollekkin liikaa, liian vähän..whatever! Mä oon nyt tässä. Mulla on kaikki mitä mä tarvitsen, sitä mitä ei ole, sitä en tarvitse. Eteenpäin mennään ja paljosta on nyt jo selvitty, sellasista asioista joiden jälkeen ei voi enää pahempaa tulla. Nyt ollaan irti, heittäytyy johonki jossa leijuu arjen pilvilinnoissa arkisesti, turvallisesti, kodissa jossa on lämpöä ja rakkautta, elukoita ja teini niiden keskellä.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Tätä matkaa edelleen..

Tämä mun itseni opiskelu, opettelu, tunteminen ja oleminen ei lopu koskaan, mä silti olen joka hetki viisaampi, en välttämättä fiksumpi mutta viisaampi sen suhteen että mä tunnistan itsessäni haitallisia asioita. On taas niin hurkasti asiaa ja tapahtunu että koitan koota tästä järkevän oloisen tekstin, toistoahan tämä alkaa olla mutta aina sieltä jostain löytyy jotain mitä minä itse opin.
Jos yritän vaikka lokeroiden eritellä näitä juttuja.

Hylkääminen
Mä koen hylkäämisenä sen että mun viesteihin tai puheluihin ei vastata. Esimerkki: mä mokaan, en maailmaa kaatavasti mutta kuitenkin, en saa kontakstia, yhteyttä, koitan saada selville että vieläkö kelpaan, edes pieni merkki, "älä huoli, kaikki ok, jutellaan myöhemmin".
Että koen että mun mokani ei ollut niin iso että mut täytyisi unohtaa kokonaan.

"Älä ota yhteyttä"
Ja kun en saa yhteyttä, alkaa pommitus. Mitä enemmän ajattelen että älä tee näin, älä ota yhteyttä, niin sitä vaikeempaa se mulle on. Ei siks että mä nyt vaan haluun olla vittumainen häirikkö, vaan siks, koska mä olen niin epätoivoinen ja hädissäni. Sitä on todella vaikea katkaista. Joku saatanan nerohan voisi sanoa että "no, et vaan tee niin". Ihanko tosi?!?!?! Sinäkö todella kuvittelet että minä en niin tekisi jos se mulle noin helppoa olisi? =D
Kaikki mikä ruokkii mun epävarmuutta, epätoivoa ja paniikkia, on vain hallaa minulle, sekä toiselle. Siksi, jos sulla on kumppani joka on tällainen, kuin minä, niin anna edes merkki että "välitän susta, täällä olen mutta nyt en kykene kommunikointiin".

En mä osaa järkevästi ilman aasinsiltoja lokeroimaan näitä tän enempää ku kaikki liittyy kaikkeen.

Kun on sitten saanut yhteyden, alkaa raivokas avautuminen, asiat vaan käytävä läpi vaikka kuinka ahistas. Se loppuu.

Ja kun sä annat tukes, rakkautes ja ymmärrykses, sä saat sun kumppanin luottamuksen, et salaile asioita, olet avoin. Äläkä jumalauta ruoki kenenkään mustasukkaisuutta.
Mitä avoimempi olet, sitä paremmin suhun luotetaan ja sitä ihanemman kumppanin sä saat. Ymmärrä myös se että sä et voi pelkästään pelastaa mustasukkaisuuden kourissa pyörivää ihmistä, mutta sä voit myös vaikuttaa siihen omalla toiminnallasi.

Mun ajatus jo rakoilee niin paljon että en saa enää kirjotettuu mutta sain kirjotettuu tän verran. Jatkan jos jatkan.