lauantai 6. elokuuta 2016

Kaikenlaisia kuvioita

Mä oon aika paljon kasvanu suhteiden suhteen, ehkä jonkun verran kyynistynyt, kovettunut tai jotakin. Mun on alkanu olla vaikea edes kiinnostua ihmisistä, miehistä. On paljon kivoja tyyppejä, mutta en uskalla päästää kovin lähelle ja joistakin huomaan ihan selvästi että olisin tai olen heille vain välipysäkki, tilapäinen hoito, pano, laastari, toinen nainen, whatever. Mut en enää lähde niihin(-kään) koska kaikki tai ei mitään. Mieluummin sitten ei mitään.
Ja kun pariudun, niin en aio lopettaa matkustelua ja extemporereissuja, kaiken kivan ei tarvitse loppua kun suhde alkaa. Miks ei voisi sen kumppanin kanssa tehdä yhdessä niitä extemporereissuja, lähtee Goalle yhdessä kuukaudeks pariks (joo, joku varmaan sanoo että hell no, Intiaan kumppanin kans pitkäks aikaa.. =D mut siinä punnitaan monia asioita) tehdä kaikkee kivaa ja tehdä arjesta hauskaa, tehdä asioita yhdessä.
Suhteissa ns. rutiinit on jotain mitä minä en ymmärrä. Seksiä pimeessä peiton alla lauantaina lotona jälkeen. Hiljaisena täyttää yksin astianpesukonetta ja käydä yhdessä lenkillä ilman että kumpikaan puhuu mitään, samanlaiset tuulipuvut päällä. Joillekkin voi sopia vakaa arki, mutta ei minulle. Tylsistyn jos liian tasainen kestää liian kauan, mutta tottakai kaipaan rinnalleni ihmisen, jokainen kaipaa, mutta pärjään yksinkin ja se seula on aika tarkka kuitenkin tätä nykyä ja aavistan ihmisistä asioita herkästi.
Ja se ei vakaa arki ja elämä ei tarkoita sitä että mun tarttee pelätä erinäisistä asioista että lähteekö toinen ja millon. Että mä voin luottaa siihen että mun heikkouksia ei käytetä hyväkseen ja että mä voin luottaa ihmiseen.
Sitten siihen sitoutumiseen vielä, siinä missä minä olin se "kaikki HETI mulle NYT" -tyyppi, niin minusta onkin tullut se hiljaa harkitseva ja miettivä, että onko kiire mihinkään suhteissa.
Kattonu kauhun sekaisin tuntein kun ihmiset menny heti kihloihin ja naimisiin ja muuttanut heti yhteen ja saaneet heti lapsia ja ostaneet rivarin pätkiä. Tottakai pitää tehdä kuten sydän sanoo. Omakin sydän sanonu vaikka sun mitä, mutta mun kohdalla on lopputulos ollu karu, osittain omaa typeryyttä, osittain sitä että lopulta haaveet ei ollutkaan yhteisiä. Siksi minusta tuli varovainen. Mä todella toivon että kaikkien nopeastikin vakavammin sitoutuneiden suhteet ja liitot kestää hautaan saakka ja että niissä ei tapahdu mitään, miksi pitäisi edes miettiä eroa, mutta tässä huomaan sen kontrastin entiseen minään ja siihen miten ajattelen nyt.
Toki mun ajatus voi muuttua kun kohtaan juuri sen jonka kuvittelen jäävän mun elämään vuosiksi, vuosikymmeniksi....koska niin olen kuvitellut kaikkien muidenkin jäävän ja olen halunnut yhteisen loppuelämän, mutta kuitenkin, jotain minussa on muuttunut.

Ja asiasta Baltic Queeniin, Riina toi kamansa meille ja siitähän se vasta riemu repesi kun toisen piti tulla rauhottuu Kuopioon.. =D
Yks maanantai keskittiin että jonnekki pitäs päästä. Oulu ei sopinu kuskille, eikä Tampere, sitten mä kekkasin Savonlinnan ja sinne lähettiin, tiistaina pois. Keskiviikkona rannalle, joo kyllä sinne rannalle mentiin ja siitä kaverin luo kunnes keskellä yötä saatiin mieletön idea: hypätään aamuyö kolmen onnibussiin. No se oli menoa sitten, bussissa varattiin risteily. Aamulla oltiin Helsingissä, päivähoitoon mun serkun luo ja illaks satamaan. Riina sano että joku kömmähys tässä vielä käy. No tottakai kävikin. Mä olin epähuomiossa varannu risteilyn pelkästään itselleni mutta ei hätiä mitä, ei ku Riinan tiedot siihen samaan ja hintakin pysyi samana 15 eurona. Laivaan ja ettimään hytti, jota me ihan tuon tuosta etsittiinkin, joka kerta kun hytistä lähdettiin ja sinne piti mennä takaisin.
Tapasin laivalla kivan tyypin ja siitä asti on viestitelty ja tässä lähiaikoina ois tarkotus näkystellä taas.
Reissu oli kiva ja kotiin paluu kans ihan jees, mitä nyt sain loppumatkasta jäätävän migreenin ja paikallisbussilla ei päästy kun puoleen väliin kun oli hypättävä pois ja laatottaa tietä uusiks.
Helpotti kyllä oloa.
Meidän oli tarkotus valvoa aamuun siellä laivalla mutta aateltiin että otetaan puolen yön aikaan puolen tunnin tirsat ja jatketaan juhlimista. No, me herättiin aamulla seuraavan kerran.. ='D
Ehkä hyväkin että nukuttiin, oltiin kyllä melko seipäässä, ainakin minä...caipiroskan ystävänä, no, ei tartte varmaan kertoo =)
Ehkä aletaan pitää Riinan kanssa yhteistä reissublogia.

Mä alan painuu suihkuun ja ootella josko kipulääkkeet alkaa vaikuttaa.

Ainii!! Mä pääsin opiskelee ympäristöalaa Toivalaan!! JEEE!!! =))))

Lauantaita toverit <3