torstai 29. elokuuta 2013

Polyamoriasta mietteitä (+ kontrolli ortopedillä)

Luin hetki sitten HS:n nettisivulta jutun jossa Juuso Kekkosen tyttöystävästä tulikin poikaystävä. Siis mun mielestä on hienoa että ihmiset uskaltaa puhua julkisesti näistä asioista. No, eletäänhän me vuotta 2013 mutta silti kaikki tuollainen "outous" on vielä aihe josta on hankala puhua. Tai jos puhutaan niin negatiiviseen sävyyn junttiporukoissa (hups, sohaisinko ampiaispesää..)
Mä joskus pienesti pohdin polyamoriaa joskus viime vuonna tässä mun blogissa. Kun ihminen kasvaa 1,5 vuodessa niin ajatukset alkaa muuttua. Ehkä voisin sittenkin alkaa polyamoriseen suhteeseen. En tiedä millä vakavuudella ja minkälainen suhde mulla voisi olla esim. yhteen naiseen ja yhteen mieheen ja minkälainen meidän kaikkien keskinäinen suhde olis.. Oisko se vähän niin kun kaveriporukka.. Haluaisiko nämä kaksi muuta tuntea toisensa.. Nää on retorisia kysymyksiä, siks niissä ei oo kysymysmerkkiä perässä.
Mä itseasiassa tiedän muutaman ihmisen jotka mahdolliesti voisivat ryhtyy tämmöiseen.
Ja voisinkohan loppujen lopuksi itsekkään....vai mietinkö tässä saikutellessa ja läheisyyden kaipuisena ihan höpöjä, että oonko oikeesti muuttumassa asian suhteen niin paljon myönteisempään suuntaan omalta osaltani, siis ajatukset, vai missä mennään.. Hmmmm... ainakin näitä on hyvä pohtia nyt kun aikaa on. Mutta jos alan parisuhteeseen, yhden kanssa, niin voihan se olla että mun mieli on taas muuttunut, ehkä sillon miettii sitä et joutuu ns. jakamaan rakkaansa jonkun muun kanssa. Koska jos itse haluan kokeilla polyamoriaa niin että mulla olis useampi seurustelukumppani, niin sama ilo täytyisi saada toisenkin ja kolmannenkin kokea. Ei sellainen kaikille sovi. Mutta homouteen mulla ei oo nyt sanottavaa. Mulla on muutamia kavereita jotka on homoja ja lesboja ja bissejä. Enkä halua seksuaalisista suuntautumisista muutenkaan tehdä numeroa.

No, se siitä.

Tänään oli kontrolli. Röntgen ja poliklinikka-aika. Ensin oli kiire röntgeniin, sitten oottelin yli tunnin lääkärin aikaa. Jes. Onneks on nyt whatsapp ja sanajahti puhelimessa ja kävin kahviossa syömässä croissantin ja join kylmän laten. Siis latte.. =D njoooo... Sitte pääsin iskän kyydillä kotiin ja kaveri ootteli alaovella. Vaihto käärmeille vedet kun en saa nuita kansia nostella. Sitten suunniteltiin ens kuun lopulle risteilyä. Ilta menny aika kivasti.. Mutta nyt alkaa sattua.. Laitan lapsen unille ja itsekkin heittäydyn vaakatasoon.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Korvauksia ja vihamielisyyttä

Jos viimesimmän bloggauksen olis lukenut, se olis kuulostanu monotoniselta purkatumisena sen hetkisestä olosta. Olin turta. En koko toipumisaikana oo itkeny niin paljon kun eilen, oikeen purskahtelin kyyneleitä. Olin vihainen. Vihainen. Surullinen? En tiedä, päällimmäinen tunne on ollut viimeiset kaksi päivää V I H A. Ei pitäisi vihata koska se vie energiaa, mutta en vain mahda sille mitään, se kuuluu tähän toipumisen henkiseen osaan. Turhautuminen. Suollan vaan sanoja ja tekstiä ja en välitä ottaako niistä tolkkua. MUN fiiliksiä. MUN päästä. 
Mä haen nyt kuitenkin enemmän korvauksia kuin pelkän sairaalamaksun. Sain tililleni jo puolet siitä summasta kun ensin olin sitä mieltä että pelkkä sairaalalaskun summa riittää. Mutta sain tästä niin paljon haittaa ja kipuja ja kuluja ja menetyksiä että en vaan nyt voi antaa asian olla ja painaa villaisella. Kyse on MINUSTA, MINUN TERVEYDESTÄ. Huomenna soitan oikeusaputoimistoon ja kysyn apua että miten menetellään. Prosessi tulee olemaan pitkä. Siitä ei ole epäilystä mutta saanpahan asian hoidettua virallisesti. Eikä tässä edes voi olla mitään epäselvää. Mulla murtu nikama kun koiran flexi oli liian pitkällä ja juostessaan kaato minut. Koira kaato. 
Mä näin viime yönä unta että olin auto-onnettomuudessa. Mä oon juoksennellut mun unissa ja oon tehny kaikkee mitä en nyt voi tehdä. Reissu-unia on ollut kauheasti. 
Ja aina mun huonoimmat päivät sattuu niille päiville kun olisi eniten tekemistä kotona. Sillon kun ei koske nii mä en sillon taas viihdy kotona kun saan täällä niin paljon muutenkin olla. Joudun olemaan. 
Kontrolli on 29. päivä.
Mietin että kun olen niin monessa liemessä uitettu että otan tatskan, yhden tekstin englanniks. En kerro sitä vielä että mikä. 

Nyt en jaksa.

tiistai 20. elokuuta 2013

Kipua ja pelkoa.

Tämä on niitä päiviä kun sattuu taas sieluun asti. Enkä mä tiedä kumpi on pahempaa: fyysinen vai henkinen kipu. Mä olin tapaturmassa jossa mulla meni lannerangan ensimmäinen nikama. Se murtu. Mua ei meinattu viedä ambulanssilla sairaalaan mutta vei ne hoitsut kuitenkin. Onneksi. Sain 50 kilometrin matkalla kipupumpun ja lisäks annoksia suoraan tippakanyylin kautta. 
Minä vs. iso hihnassa oleva koira. Se oli vahinko. Mutta koiran omistajan syytä kuitenkin. Se koira leikki toisen koiran kanssa, juoksenteli ja onnistui vetämään minulta jalat alta. Kirjaimellisesti. Päivystyksessä odotin, odotin ja odotin. Näin lääkärin joka laitto mut röntgeniin. Todetaan siis murtuma. Ja minä murruin henkisesti. Mua pelotti niin paljon....!!! Varmaan kipulääkkeet herkisti olotilaa lisää. Mut siirrettiin kirran päivystykseen jossa jouduin vielä magneettikuviin. Kyllä, murtuma. Sairaalavaatteet päälle, kipulääkettä lihakseen ja puolet taas kanyylin kautta ja taisin saada suunkin kautta tablettina. Kivut lähti ja päässä heitti ja tuli lämmin. Mukavan oloinen lekuri tai hoitsu kärräs mut osastolle ja jouduin olemaan ravinnotta koska luultiin että menen aamulla leikkaukseen. Näin aamulla ortopedin ja magneettikuvat. Ei leikatakkaan. Saan syödä. Sitten mulle etsitään ekstensiotuki jota lähden testaamaan ja kävelemään fyssari käsipuolessa. Vessaan asti päästiin ja housut sain takasin jalkaan kunnes alko päässä heittää. Hoitaja toi sängyn ja sen että näen sen sängyn päädyn, multa lähtee taju. Havahdun kun kuuluu ääniä ja hoitajia pyörii ympärillä. Mut saadaan sänkyyn siellä vessassa ja taas heittää päässä, wc pyörii ja yrjöt lentää. 
Nyt on menny kolmisen viikkoo, vai onkohan jo neljä. Kahden viikon kohdalla henkinen olo oli niin järkyttävän paska että fyysinen kipu jäi kakkoseks. Se oli pahempaa sillon ainakin. Mulla meni loistava työtilaisuus, viikonloppu Kuninkuusraveilla töissä ois ollu mieletön juttu. RockCockiin oli kerrankin saumaa lähtee monen vuoden jälkeen, en päässy sinnekkään. Nyt oon saanu kuitenkin kelan sairauspäiväraha-asiat kuntoon. 
Tänään oon istunu paljon. Jouduin tiskaa astiat ja laittaa Emmin kanssa pyykkejä. On koskenu tänään aika paljon. Jouduin aamulla jo otaa panacodin ja nyt illalla otin toisen. Tässä on kaikkee muutaki ku pelkkä toipuva selkä. Siitä tuonnempana.