torstai 22. toukokuuta 2014

MINÄ

- en luota juuri kehenkään, enkä mihinkään
- vihaan tyhmiä ja yksinkertaisia ihmisiä, jotka ei kolmannellakaan kerralla ymmärrä jos sanon jotain selkeästi
- teen asiat omaan tahtiini
- vihaan ihmisiä jotka hoputtavat, yrittävät piristää minua väkisin, kehottavat tekemään jotain, käskyttävät tai sanovat että "mieti, jollain voi mennä huonommin ku sulla"
- en myöskään pidä ihmisistä jotka sanovat että "älä ajattele sitä kipua niin ei koske"
- teen mitä minä haluan, en tee asioita miellyttääkseni muita
- en tykkää siitä että minua sanotaan kullaksi, rakkaaksi, muruksi tms. jos tyyppi ei tunne mua jo vuosien takaa tai seurustele mun kanssa

lauantai 17. toukokuuta 2014

Ihmisten on niin helppo arvostella toisia heidän valinnoista, valinnoista jotka on raskaita, mutta jotka on siihen hetkeen ainoita oikeita. Ja aina jonkun tekeminen tai tekemättä jättäminen tuntuu olevan joltakin pois. Minä olen syytön toisten tilanteisiin, siinäkin tapauksessa että teen itse omat valintani elämäni suhteen. Kaikella on tarkoituksensa kumminkin.
Minä en ole kokenut arvostelua, vain kyseenalaisen dramaattisen kysymyksen. Muuten pelkkiä lohduttavia ja tukevia sanoja <3

Kiitos kaikille, siis kaikille jotka on vähänkin ollu tukena, kuskaillu ruokaa, vieny sairaalaan, auttanu kotona ja kuunnellu ja tsempannu <3

Se että kokemus on jo itsessään rankka, niin täytyy vielä fyysisestikin romahtaa, mutta tästä mä tokenen ja voimaannun ;)