sunnuntai 16. syyskuuta 2012

rapulapäivää..

Mä taas tänään mietin. Mä siis mietin koko ajan asioita mutta nyt mä mietin töitä ja opiskeluja. Mä aattelin hakea opiskelee lähihoitajaks. Sitä ennen voisin koittaa saada töitä. Työelämävalmennuksena. Sais lisäpointseja ku hakee kouluun. Mutta kestääkö mun selkä? En tiedä en mutta ainaki yritän nyt ees jotai.

Sit mä täs mietin taas näitä mun suhdekuvioita ku ne on niin hankalia. Ku oon tosiaan tavannu kivan tyypin, mutta se ei pidä kiirettä mikä on hyvä, itsehän olen "heti kaikki mulle nyt -tyyppi". Mutta....se läheisyys mitä saan, ei riitä mulle. Mä ite oon niin ujo et en uskalla tehdä aloitetta tai lähestyä ku en halua karkottaa ihmistä sillä pois. Mä haluun et toinen ois itsevarma ja uskaltas lähestyä mua ku ite en uskalla. Mä en tiedä lyönkö hanskat tiskiin vai jaksanko viel olla kärsivällinen ja kattoo mihin tää menee.. Mä pidän ihmisestä paljon mutta liikaa estoja. Mun on vaikea olla ite itsevarma ja en tiedä miten päin olisin kun toinen on niin hiljainen...tai jotain.. ääää...
Ei tää muutu tästä mihinkää. Kai mun vaan pitäs ottaa nyt ohjat käsiini?

tiistai 11. syyskuuta 2012

ärsytys

Mua ärsyttää helvetisti. Mulla ei pitäs olla mitään syytä miks ärsyttää, kaikki pitäs olla hyvin ja oikeastaan onkin, mutta, asia josta en voi mainita, parikin asiaa, toinen vain ärsyttää, toinen ei.

Positiivisuuslista:
Mä oon tavannu ihania ihmisiä.
Mulla on huippu perhe.
Vaikka mä en oo töissä, mulla menee silti hyvin.
Mä voitin pelikoneesta eilen neljäkymppiä.
Mulla on ihania ystäviä. Muutama.
Mulla on niin paljon kokemuksia, hyviä ja huonoja, että olen siksi rikkaampi kun muut.
Mulla on tunteita.
Mä olen spontaani.
Mä oon hyvälläkin tavalla hullu.
Mä oon voittanu lentojännityksen.
Oikeastaan mä olen ihan hyvän näköinen nainen. Tai, eräs ihminen sanoi että "söpö", niin kai mä sitten olen =)
Mulla on maailman ihanin tytär.

Tässä mä istun sängyn laidalla ja kirjotan. Ja hymyilen =)
Mutta nyt hakemaan tyttöö koulusta.

torstai 6. syyskuuta 2012

Horoskoopit..

Mä oon tässä miettiny horoskooppien osuutta ihmissuhteiden muodostumiseen. Niin ystävyys- kuin parisuhteenkin suhteen. Ei voi olla ihan diipadaapaa että kaksi jousimies-skorpioni suhdetta on olleet niin samanlaisia. Juttelin netissä tyypin kanssa joka oli itse skorpioni ja kumppaninsa jousimies. Tällaisen kokoonpanon yhteinen elämä alkaa useimmiten roimahtaen, mieletöntä intohimoa, loistavaa seksiä, tunteiden paloa....mutta sitä kestää hetken, jousimiehen impulsiivisuus ja mustasukkaisuus ajaa tämän parin turmion tielle. Eipä syytön ole skorpionikaan. Molemmat ovat itsepäisiä, varsinkin skorpparin itsepäisyys aiheuttaa jousimiehelle ahdistusta ja surua, epäluottamusta ja loukkaantumisia. Jousimies koittaa tyytyä tilanteeseen mutta nousee kapinaan, niin sanotusti. Jousimiehen varpaille ei hypitä ja skorpioni hyppii silti. Kyse ei ole varsinaisesti siitä että jousimies haluaisi hallita kaikkea, vain niitä asioita joilla skorpioni tuntuisi tietoisesti haluavan loukata toista, skorppari haluaa hallita kaikkea, pitää langat käsissään. Jousimies on kuitenkin rakastava puoliso ja hän pystyy unohtamaan riidat ja jatkamaan elämää entistä tulisemmin rakastaen skorppariaan, jousimies antaa paljon anteeksi mutta ei heti, jousimiehelle on annettava tilaa, skorpioni taas vaatii anteeksipyyntöä heti. Jousimiehen on saatava vetää ensin henkeä, hän tietää tehneensä väärin ja pyytää kyllä anteeksi, saman päivän aikana. Jousimiehet menevät tunteella, samoin muuten tekevät vesimiehet. Skorpioni järkeistää kaiken ja se tuo parisuhteeseen hankaluutta jossa on tunteellisen jousimiehen kanssa. Kaikki pitää olla järjellä perusteltavissa, tunteilla ei ole niin merkitystä. Skorpioni ei halua olla parisuhteessa kuten parisuhteessa yleensä ollaan, hän ei kiinny ihmisiin samalla tavalla kun jousimies. Näin lopuksi tiivistettynä jousimies-skorpioni suhde on intohimoinen ja räiskyvä. Eron jälkeen tilanne on katastrofaalinen. Jousimiehelle ei riitä mikään selitys miksi suhde loppui, jousimieheltä ei yrittämistä puutu. Minkään asian suhteen. Loukkaantuminen on valtava kun jousimies tulee yllättäin jätetyksi. On toki kelle tahansa.
Skorppari mulle? No way, never ever!!! Nähty ja koettu!

Lupaan perehtyä näihin lisää ja kirjotan taas kun jaksan. Tai tulee inspistä kirjottaa.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Vaikka haluaisin.

Mä en oo unohtanu eksääni. En varmaan tuu koskaan unohtamaankaan mutta se ei estä minua elämästä. Ja tavallaan oon oppinu elämään sen kanssa et se ei unohsu mun mielestä. Vaikka haluaisin. Varsinkin kun paljastu miten paljon kuitenkin kuulin pelkkiä valheita.

Mun voi olla vaikee luottaa taas miehiin kaiken tuon jälkeen. Vaikka haluaisin. Vaikka valehtelua ei ois tapahtunu, niin mun on vaikee luottaa lauseeseen: "mä rakastan sua" tai "mä haluan olla loppu elämäni sun kanssa" tai että "minusta tuntuu että tää suhde kestää" tai jotain muuta paskaa.
Mä aion kyllä tutustua miehiin kyllä mutta en tiedä voinko alkaa tosissani mihinkään. Vaikka haluaisin.


Mä en ole enää mikään parikymppinen tytön hupakko, mä kaipaan pysyvyyyttä, vakavan ja vakaan parisuhteen. Lapsista en tiedä että haluanko niitä enää, mutta aikuisen ihmisen jakamaan arkea mun kanssa. Ihmisen joka ymmärtää mun impulsseja ja jolla on henkistä kanttia muutenkin elää minun kanssa. Koska mä en ole helppo ihminen. Vaikka haluaisin. Mutta yksinkertasesti se on vaikeaa koska se on mun perusluonne, se on geeneissä. Joo, ehkä jonkun mielestä hölynpölyä, mutta mä uskon että on. Ja mä yiedän että on.

Voi olla että olen loppu ikäni sinkkuna, kunhan vaan säädän ja yritän epätoivoisesti löytää jonkun joka rakastus muhun niin helvetin tulisesti ja sitten taas kuitenkin, olen vaan yks vitun tuuliviiri taio joku oikeesti kestää ja ymmärtää minua, ei lupaile turhia, ei sano turhaan että rakastaa ja olisi muutenkin erilainen kun aiemmat mieheni ja saan sen suhteen. Vakavan ja vakaan, mikäli mun kohdalla vakaasta voi koskaan puhua. Mutta ehkä mun vaan pitää onnistua löytää sopivanlainen mies jotta kaikki toimisi.

Näillä näkymin näen tällä viikolla miehen jonka vkl tapasin, katsotaan mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään, kirvestä en kaivoon uskalla vielä heittää.

Perjantaina Helsinkiin.
Ja niin kauan kun olen sinkku, vietän myöskin sellaista elämää joka sinkulle sopii.

Näkemisiin.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Hiphei =)

Hieno otsikko ku en parempaakaan keksiny.

Mä olin viikonlopun kaverilla Varkaudessa. En ollu tätä kaveria nähny 8 vuoteen ja voin kertoo että hauskaa oli ja viini virtas.. =D
Se aiemmin bloggaamani deitti...no, olihan se iha kiva mutta ei aiheuttanu säväreitä. Mutta tällä reissulla, voi luoja...mä taisin mennä ihastuu pahemman kerran....mieletön mies ja tuntu et oisin voinu sulaa jokaisesta sen kosketuksesta...oih <3
Mutta mitä teen minä...karkasin keskellä yötä kuopioon takasin.. mutta ei se mitää, eipä tullu heti ainakaa paneskeltuu ja kivoja viestejä sain silti eilen illalla.. =)
oi voi.. *sanaton*