Mä taas tänään mietin. Mä siis mietin koko ajan asioita mutta nyt mä mietin töitä ja opiskeluja. Mä aattelin hakea opiskelee lähihoitajaks. Sitä ennen voisin koittaa saada töitä. Työelämävalmennuksena. Sais lisäpointseja ku hakee kouluun. Mutta kestääkö mun selkä? En tiedä en mutta ainaki yritän nyt ees jotai.
Sit mä täs mietin taas näitä mun suhdekuvioita ku ne on niin hankalia. Ku oon tosiaan tavannu kivan tyypin, mutta se ei pidä kiirettä mikä on hyvä, itsehän olen "heti kaikki mulle nyt -tyyppi". Mutta....se läheisyys mitä saan, ei riitä mulle. Mä ite oon niin ujo et en uskalla tehdä aloitetta tai lähestyä ku en halua karkottaa ihmistä sillä pois. Mä haluun et toinen ois itsevarma ja uskaltas lähestyä mua ku ite en uskalla. Mä en tiedä lyönkö hanskat tiskiin vai jaksanko viel olla kärsivällinen ja kattoo mihin tää menee.. Mä pidän ihmisestä paljon mutta liikaa estoja. Mun on vaikea olla ite itsevarma ja en tiedä miten päin olisin kun toinen on niin hiljainen...tai jotain.. ääää...
Ei tää muutu tästä mihinkää. Kai mun vaan pitäs ottaa nyt ohjat käsiini?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti