Voiko ihminen muuttua?

Niiin...siinäpä se...voiko ihminen muuttua?

Lähetään nyt vaikka siitä että ihminen joka on valehdellut kumppaneilleen, käyttänyt hyväksi, käyttäytynyt kusipäisesti ja sitten se myöntää virheensä jollekki, niin kuinka tosissaan ihminen on, onko sellainen ihminen oikeasti pahoillaan ja pystyykö ihminen vähässä ajassa muuttumaan niin paljon että kerralla lopettaa valehtelun ja kaiken muun vittumaisuuden kuin seinään?
Olisko se vaan esitystä, joka ei kestä kauaa, koska eihän kukaan jaksa esittää jotain mitä ei oikeasti ole.. Ei ainakaan kovin terve ihminen. Vai voiko käydä niin että valehteleva ihminen rakastuu niin kovasti johonkin, että se vaan päättää ettei valehtele enää ikinä juuri sille ihmiselle, eikä ole juuri sille ihmiselle ikinä vittumainen..
Mun on kyllä helvetin vaikea uskoa että ihminen joka on ollut tietynlainen vuosia, muuttuisi.. Toki tää ihmisen henkinen kasvaminen, josta oon puhunu, voi tehdä jotain ja perusluonnetta ei edelleenkään voi muuttaa, mutta jos ihminen valehtelee vuosia kaikille ja on tietynlainen kaikille (parisuhteissa) niin eikös se kuulu hänen luonteeseensa? Vai oonks mie nyt muka ihan hakoteillä?

Edellisen tekstin pointti ei ollu tosiaankaan sitten tllaiset isot asiat oikeasti vittumaisessa luonteessa kun että pienet luonteeseen liittyvät jutu muuten mahtavassa persoonassa.

Kirjotan nyt näistä niin paljon kun mua kiinnostaa ihmismieli niin paljon, varsinkin omalla kohdalla, kun on tavannut niin erilaisia ihmisiä luontenpiirteineen ja oppinu tunnistamaan asioita ihmisistä, oppinut itse ymmärtämään että mitkä asiat on niitä joita toisessa sietää ja joita taas ei, riippuen toki ihmisestä, jonka kulloinkin tapaa. Ei ihan kaikkiin ihan kaikki asiat päde, mutta perus luottamus, rehellisyys ja toisen kunnioitushan on ihan itsestäänselviä.

Ja voiko työpaikka/koulukiusaaja muuttua ihmiseksi joka lakkaa vaan kiusaamasta muita?
Voiko sellainenkaan olla aidosti pahoillaan monen ihmisen elämän pilaamisesta? Vai onko se jopa jotain sellaista että hei kattokaa nyt ku mä oon pahoillani oikeesti että saisi aplodit hienosta asian myöntämisestä, hän nyt on niin hieno ihminen että pyytää anteeks....!! (ai jumalauta kun vituttaa) ja odottaisi vielä uhrin sanovan että "no ei se mitää". Kyllä se on mitään! Ja toisia kiusaava ihminen, jos onkin aidosti pahoillaan, niin minun mielestä on helevetin hyvä että ihminen kykenee olemaan pahoillaan, mutta jos mun kouluaikojen kiusaaja(t) tulis sanomaan nii varmaan sanoisin että "niin olitkin kusipää idiootti".
Ja näin muuten sanoin mun nuoruuteni sekopää eksälle, kun siihen ihmishirviöön törmäsin baarissa jokin aika sitten ja pyys vielä erikseen pihalle ja väitti olevansa pahoillaan ja pyysi anteeksi ja siis sanoi että "olin sillon ihan idiootti". Todellakin oli.

Mutta näihin mietteisiin tällä kertaa.