keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Alvariinsa valittajat

Mulla oli montaki aihetta mielessä mistä kirjottasin tänään, mutta nyt tuli mieleen semmonen ku valittaminen joka asiasta. Pitäähän sitä asioita purnata ja purkaa mutta miks pitää valittaa asioista joille voi jotakin tehdä?!

1. esimerkki nuoruudestani: normaali kokoinen nuoruuden ystäväni sai jostain päähänsä että hän on lihava. Pyöri ja päivitteli kaupoissa peilien edessä että "mää oon läski".. En sanonu alkuun mitään, ihmettelin vaan. Kovasti. Tätä jatkui ja jatkui. Erään kerran tää ystäväni taas jossain vaatekaupassa skannas itteensä päästä varpaisiin peilin edessä ja aloitti että "ku mä oon niin läski". Mitä tein mitä kypsyneenä siihen nillitykseen? Sanoin aika äkäiseen sävyyn että "no vittu nii ootkin!" (koska mä en voi sietää tuollaista itsensä syyllistämistä ja haukkumista turhan takia)
Mä en tiedä näkikö se tyyppi itsensä lihavana ihan oikeasti vai hakiko sillä ärsyttävällä nurinalla huomiota, eikä sillä lopulta ole merkitystä, mutta jos kokee itsensä isoksi, niin eikö silloin pitäisi tehdä asioille jotakin sen valittamisen sijaan. Muuttaa ruokailutottumuksiaan, lähteä lenkille ja salille, tai keksiä jotain muuta konstia painon pudotukselle? Totta vitussa se vaatii itsekuria ja säännöllisyyttä treeneihin jne, mutta jos ei ole tyytyväinen itseensä, niin sitten on ihan turha itkeä peilikuvalleen kun ei tee kuitenkaan mitään asian eteen, kun tietäisi olevansa onnellisempi pienempi kokoisena.

2. esimerkki. Nainen valittaa siitä kun on ruma. Itse en ajattele että kukaan on varsinaisesti ruma mutta jotkut ajattelee itsestään niin. Täytyy vaan löytää taas keinoja miten saisi peilikuvastaan nätin. Itseasiassa, ihminen tekee itsestään ruman sillä valittamisella.
Uusi kampaus tekee ihmeitä, hiusväri ja meikki. Vaatteet. Asusteet. Ja aina voi opetella meikkaamaan jos ei ole ennen meikannut. Pitää ihon hyvässä kunnossa, ei syö mitä sattuu, puhdistaa ihoaan päivittäin, käy suihkussa. Ja luulisin että jotain tyylikurssejakin on olemassa. Netistä voi katsoa vinkkejä, löytää oma tyyli ja kantaa itsensä itsevarmana. Itsevarmuus on seksikästä ja kaunista. Vaikka naamassa ei ois miljoonia värejä.
Ja koska harva mies meikkaa, niin sillon voi panostaa hiuksiin, liikuntaan, itsensä huolehtimiseen muuten.

3. esimerkki. Minua on kadehdittu siitä että uskallan tehdä asioita spontaanisti, kaikkea vähän hulluakin. No, voin kertoa että näin ei ole ollut aina. Ensinnäkään nuorempana ei ollut mahdollisuutta ja uskallusta, mutta pitää miettiä mitä haluaa tehdä, ja tehdä jotain mitä on aina halunnutkin. Silläkin uhalla että saattas kaduttaa, mutta kuinka paljon se kaduttaisi kun joku päivä huomaat ettet voi enää tehdäkkään sitä mitä joskus vain ajattelit. Lain sallimissa rajoissa tietenkin.
Mutta jos tiedät että tulet katumaan todella paljon jotakin minkä haluaisit tehdä, niin älä tee, jos tiedät ettet pysty elämään sen kanssa sitten enää ilman ahistusta. Itse en kadu juurikaan mitään, mulla on ajatus että niin kauan kun en satuta ja loukkaa muita, voin toteuttaa unelmiani, toimia spontaanisti ja kokeilla rajojani. Ja meni asiat syteen tai saveen tai miten tahansa, ainakin olen yrittänyt.
Riskien ottaminen, asia jota rakastan, mutta joka myös joskus satuttaa, mutta ikinä en kadu että olen edes yrittänyt jotakin...kouluun hakemiset, työpaikkoihin hakemiset, työt joita olen tehnyt, ihmis-suhteet.
Joten, kokeilkaa rajojanne, ottakaa riskejä! Menkää ja nähkää.

Näin tänään =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti