Mitä meissä ihmisissä tapahtuu kun me aletaan pelätä suhteissa tapahtuvan jotain ikävää? Me muututaan. Me muututaan jokainen eri tavoin. Yksi pakenee itse, toinen alkaa käyttäytyä hysteerisesti vailla järkeä ja saa vaan tuhoa enemmän ja tuohon ryhmään kuulun minä, jotkut jähmettyy osaamatta tehdä oikein mitään ja osa ottaa vaan rennosti ja tuumaa että mikäs tässä, antaa asioiden mennä omalla painollaan.
Tuo minun tapa reagoida pelkoon on varmaan se pahin. Mitä enemmän mä sanon itselleni että "rauhoitu", sitä pahemmaks kaikki menee. Mitä enemmän mä yritän tehdä jotain fiksua, sitä enemmän mä menen perse edellä puuhun. Mä hätäännyn. Mä en tiedä miten löytäisin keinoja tuon asian hallitsemiseen =(  se on saanu mun suhteita saatettua tuhoon ja raskaisiin eroihin. Kun mä vaan osaisin hallita sitä, osaisin edes eritellä mun tunteita ja sanoa heti mistä mikäkin johtuu, mutta mä en osaa, ennen kun jälkeenpäin hahmotan asiaa, kauempaa, silloin kun pelit on jo pelattu ja kaikki menetetty. Siinä missä mun täytyy oppia kertomaan heti mistä mikäkin tunnetila johtuu ja oppia hallitsemaan sitä, niin tarvitsen ihmisen joka tulee tässä vastaan ja ymmärtää, tai edes haluaa yrittää ymmärtää että mikä mun on. Ei lietso, ei syyllistä. Eikä varsinkaan jätä minua siihen paikkaan. Mä tiedän että todellakin hätääntyessäni mun päässä tapahtuu jotain jota en osaa ja pysty pysäyttämään ja sitten ollaan jo matkalla kohti sekasotkua ja vielä pahempaa katastrofia, mielipahaa, katumusta, kyyneliä.. Mistä mä löydän avaimia tähän, jotta omasta puolestani osaisin pysyä silläkin pelon hetkellä fiksuna, jos en osaa lopettaa pelkäämistä ja ottaa lunkimmin? Ehkä tähän löytyy rakentavia vastaukia terapiasta ja osaisin niitä sitten soveltaa.

En jaksa enää kirjottaa..