Mietin miten mä kertoisin mun epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Aattelin oisko helpompi lokeroida asioita, sain ehkä vähän vinkkiäkin yhden mimmin videoblogista tähän.
Ensinnäkin, mä oon kyl tienny aina että enhän mä tunne-elämältäni mikään vakain ole.
Parisuhteet: Räiskyviä! Ilmaisen mitä tunnen ja koen, kun oon tarpeeks pitäny pahaa oloa sisällä ja ollut kiltti ja sietänyt kaikkea. Ja näissä suhteissa se epävakaus korostuu varmaan eniten. Takertuminen, menettämisen pelko, kun jo menettänyt toisen, taistelu suhteesta ja siitä ihmisestä, vaikka periaatteessa tyyppi olisikin mulle mahdollisesti epäsopiva.
Erotessa vaivun/olen vaipunut epätoivoisiin saakelin typeriin tekoihin, joita kadun kuitenkin. Aina.
Joskus päätin että minä en ole se nillittävä, kahlitseva, hullu ämmä. Tästä ajatuksesta seurausta olen se kaiken hyväksyvä, anteeksi antava ja riidan/konfliktin jälkeen lyhyt vihainen....jos tulee riitaa, huudetaan perkelettä ja itketään, sitten sovitaan ja jatketaan ja kaikki hyvin taas. Turhaudun helposti, suhteissa ja muutenkin kyllä. Rakastun ja rakastan hullun lailla.
Kaverisuhteet: Ei ole montaakaan ihmistä jonka kanssa ystävyys olisi jatkunut vuosia. Ehkä tässä aikuisena syntyneet ystävyydet on kestäneet paremmin.
Itsevarmuus: Vaihtelee erittäin itsevarmasta äärimmäiseen epävarmuuteen. Alkoholilla osuutta asiaan, joskus.
Pettymykset ja loukkaukset: Vaikea päästä yli, jään vatvomaan ja pyörittelemään, syyttelen itseänikin jopa ihan kohtuuttoman paljon. Olen ollut ihmisille vuosia, siis todella vuosia, vihainen joistain asioista.
(korostuu menetetyissä suhteissa mutta myös kaverisuhteissa tai muissa ihmissuhteissa jos koen niissä vääryyttä)
Alkoholi: Alkoholi riippuen tilanteesta joko voimistaa oireita ja impulsseja etenkin, tai sitten on vaan hemmetin kivaa ja vauhdikasta. Joskus menee älyttömiä määriä ja monia päiviä putkeen jos on lapsivapaata.
Impulsiivisuus: Tätä on hyvää että huonoa.. olen ollut väkivaltainen, olen lähtenyt puolikkaasta ehdotuksesta toiselle puolelle suomea ilman rahaa tai varmuutta yöpaikasta.
Joskus lenteli tavaratkin. En uskalla ees veikata että paljonko mulla on menny rahaa puhelimiin.
Oon oppinu hillitsee negatiivista impulsiivisuutta ja oon siitä ylpeä.
Tunteet: Koen kaiken potenssiin miljoona tai vähäisesti riippuen asiasta. On myös asioita joista en vaan välitä kuten ehkä pitäisi. Jotain tähän vielä piti kirjottaa vaan enhän mä enää muista mitä kun tuota tekstiä on niin paljon mielessä. Tunteet kuitenkin on hurjia.
Oman arvon tunteminen: Liittynee myös itsevarmuus kohtaan.
Varsinkin diagnoosin jälkeen on ollu helpompi olla itttensä kanssa ja jopa muidenkin, mutta alussa vasta ollaan ja välillä mietin että ei kukaan ansaitse ihmistä jolla on epävakaa persoonallisuushäiriö, eikä häiriöinen ansaitse ketään. Eihän se nyt niin mene. Minä ansaitsen. Ja muutkin pershäröiset.
Minäkuva: Varsinkin nuorempana, eikä edes kovin paljoa nuorempana, mulla oli minäkuva hajanaisempi, en oikeen tienny että kuka ja mikä olin. Tässä se on alkanut hahmottua vuosien aikana.
Miten tätä hoidetaan: Mun tapauksessa aloitetaan syksyllä dialektinen käyttäytymisterapia, lääkehoitoa en tarvitse, en ainakaan tällä hetkellä.
Tän kanssa oikeasti on tehtävä töitä. On juttuja, joille ei voi mitään sillä hetkellä kun jokin asia menee liian pitkälle, mutta kun nyt ymmärtää mistä on kyse, tekee itsetutkiskelua, niin lähtee työstämään niitä juttuja ja tekemään parhaansa oppiakseen tunnistamaan itsessään tunnetiloja ja sen miten niihin reagoi ja miten toimii.. en osaa selittää tarkemmin.
Mistä tämä on tullut: Yksi syy on varmasti kokemus koulukiusaamisesta. (sainkin taas aiheen kirjotella, nyt kun tiedän miten tuhoisat seuraukset sillä voi olla tulevaisuutta ajatellen)
Taustalla on muutakin, mutta en koe tarpeellisena sitä purkaa tässä. Toki saa kysyä jos kiinnostaa, henkilökohtaisesti voin vastatakin.
Olen myös menettänyt kavereita toiseen hiippakuntaan.
Jotain muuta: Tämän lisäks mulla on keskittymis- ja tarkkaavuusongelmaa.
En tiedä kirjoitinko tarpeeks kattavasti siitä minkälainen mun pershärö on, mutta aika laajasti sain kirjotettua nyt kuitenkin. Kysyä saa aina.
Koitin olla selkeä, mutta kun päässä on sen kymmenen ajatusta kerralla joista haluaa kirjottaa nii ei välttämättä oo kauheen selkeä teksti, mutta edelleen, kysyä saa, voi ja pitääkin jos niikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti