maanantai 23. elokuuta 2010

Tämä päivä..

...alkoi huonosti, kun ensinnäkään en yöllä nukkunu kunnolla, kyttäsin kännykkää aina ku heräsin. Aamulla kun kampesin sängystä, olin niin väsy ja kipeä että en ees jaksanu viedä lasta eskaan.
Sain laitettua gm:n liittymästä netissä viestin äitille et soittaa. Soitti ja sano et voi kattoo muksuu ja iskä voi viedä mut lekuriin.. Sit sain kaverin kii joka lupas mut heittää tk:lle ku iskä ois joutunu oottelee mua ku piti soppalassaki käydä ja ei ku uudesta suunnitelmasta viestii äitille ja mun tuurilla mä sotkin kaks saman kaltaista numeroo keskenään ku kopsaan aina historiasta sen numeron kelle laitan viestin.. Onneks ei sattunu isompaa vahinkoa, koska jos mä oisinki laittanu äitille viestin joka pitäs mennä sille jolle nyt laitoin vahingossa, nii se ois saattanu olla aika paha, riippuu tietysti mitä viestittelisin.....mutta kuitenkin...!
Kello 13 oli se lekuri. Kaveri ei sit soitellukkaa 12 jälkeen ja hyvä niin koska äiti ja iskä tuli klo 12 tähän ja äiti jäi ipanan kanssa tänne ja iskä vei mut keskustaan, kävin soppalalla tekee hakemuksen ja sitte yhdeksi sinne lekuriin. Keuhkoputkentulehdus ja 8 päivän lääkekuuri. Mainitsin sitten vielä ku mun nilkat on aina ihan hirmu kipeät ku olen paikallani, joten sitte vielä labraan ja keskiviikkona saan tietää onko mulla reuma. Jos on, niin herää kysymys: mistä mua rankaistaan? Kala-allergiakin oli varmasti rangaistus jostain. Ihan varmasti =D (sillon ainaki 15 vuotta sitten ku se todettiin)
No mutta, apteekin kautta kotiin ja sain puheaikaakin. Ihan kiva. Se ei kyllä ollu kivaa kun sattu joka paikkaan ja väsytti. Onneks kaveri tuli käymään nii se autto vähä. Mutta ois kiva ku ois mies joka asuis täällä ja mun/meidän kanssa ja silleen....parisuhde ois kiva <3 (tiedän helvetin hyvin kenen kanssa <3 ) ....ja jotta nyt pysyttäs asiassa niin mä sain jopa nukkuakin ainaki tunnin. Kaveri laitto pyykit ja anto tytölle sapuskaa.
Ja sitten, palatakseni aiheeseen parisuhde.. Minä ainaki uskon, haluan uskoa että parisuhde ois kiva just sen kanssa. Hullu? Luultavasti. Mutta oon sit ollu hullu sen miehen suhteen jo monta vuotta.

Odotan nyt: Keskiviikkoa, puhelua lääkäriltä. Torstaita, saan Ditan mulle. Ja silleen...odottaminen hajottaa.

Mutta joo... unia..
Palailen ku jaksan ja ehdin tai huvittaa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti