Minä annan Sinulle sen mitä muut ei kyennyt antamaan ja sen mikä Sinun sulta on viety.
Jos mun rakkaus saisi Sinusta ne hyvät piirteet korostumaan ja näkymään jotka Sinussa oli jo kauan aikaa sitten ennen kuin Sinut tunsin, ennen kun olit päässyt kasvamaan täydelliseksi ihmiseksi, joka Sinä jo olet minulle nyt. Entisen elämän jäljet molemmissa, opitaan elämään toistemme kanssa. Me ei olla ne. On vain me.

Minä haluan avautua rumista sisustukseen liittyvistä asioista.

1. maalaisromanttinen sisutus..eikö oikeasti kukaan keksi mitään omaperäisempää kuin lehtien sisustusvinkit? Maalaisromanttinen on ihan jotain muuta kuin valkoisia pintoja, idiootteja sloganeita ja tähtiä.. voi vittu nyt oikeesti.

2. valkoisuus...liittyy edelliseen.. valkoinen on tylsä, kliininen, tulee mieleen sairaala.. joka puolella valkoista, missä värit? Miksi pelkkää valkoista? (turha itkee ja raivota lapsille jos siihen tippuu suklaata tai kaatuu mustikkakeittoo)

3. heinäseipäät....tavallisesti heinäseipäitä on käytetty heinäseipäinä niin että seiväs on pellolla pystyssä ja johon heitetään hangolla heinää kuivumaan ja seipääseen laitetaan muutamaan kohtaan tikku läpi että heinät jää ilmavasti ja kuivuvat helpommin, niitä ei ole entisaikaan käytetty koristeina, miksi nyt?

4. tähdet....joka perkeleen tyynyssä tähtiä, matoissa, peitoissa, verhoissa.... miks ei ennemmin pentagrammeja tai pääkalloja?

5. tekstit....jääkaapeissa, seinissä, sängyn yläpuolella, ovissa...elämä on ihanaa diipa daapa jne. jne. ym. ym. Olisi edes jotain omaperäistä eikä kaikilla aina sitä samaa paskaa.

6. eurolavat joka saakelin parvekkeella ja terassilla ja jopa olkkarissa pöydiksi ja penkeiksi tehtyinä ja totta vitussa valkosiks maalattuina!


Mitä minä suosin?

1. Tummia värejä, hillittyä ja tyylikästä.

2. Itämaisia kuvioita.

3. Tehostevärejä/tehosteseiniä.

4. Omaperäisyyttä, luovuutta, kekseliäisyyttä!

5. Kauniisti sisustettuja terraarioita nätisti sijoiteltuna.

6. Tyylillä suunniteltua valojen käyttöä ja kohdistamista.

7. Isoja kasveja kuten traakkipuita tms.

Just eilen mainitsin kaverille kun yks tuttu ei saanut oikeaa hoitoa kun meni lääkäriin valittamaan outoa oloa, vaan kouraan lämästiin mielialalääkkeet tutkimatta asiaa sen kummemmin. Myöhemmin selvisi että tällä tutulla oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Minä kävin tänään terkkarilla ja tutkittiin mun vanhoja verikokeiden tuloksia, sieltä löyty lukuja jotka on todella lähellä sitä rajaa että onko mulla kilpirauhasen vajaatoiminta, viiterajojen sisäpuolelle jää, ihan siihen rajoille. Eli ainakin osa mun add/adhd oireista voi selittyä vajiksella, eli en muista muista mitään, ajatukset katkonaisia, väsyn, hengästyn ja tuntuu että en saa unta riittävästi. Viime viikonlopun reissusta (ja treeneistä palautumisista) kestää useempi päivä. Ja kun väsyttää, unet on katkonaisia, niin vähemmästäkin vituttaa ja kiristää kuuppaa. Mennään sit ens viikolla verikokeisiin (natrium- ja kaliumarvotki ollu vuosi sitten persiillään ja kolesteroli katotaan ja mitä muutaki vielä) ja samalla otetaan jäykkäkouristusrokotus. Mua hirvittää jonkun verran kun nyt on just kauheesti muistettavaa asiaa, pitää käydä siellä ja tuolla ja täällä ja vaikka vitun missä!
No...eihän siinä, taipuu voi vaan vähän mutta katketa ei voi. Pahemmalla ryminällä eteenpäin kun ennen, alta pois hiippailemasta kun minä tulen ja raivaan tietä!!! Miten sen teenkään, mutta raivaan..

Ystävä hiljaa hiipui pois,

tuonelan puolelle tuli lähdön päivä,

kun lämmin sydän ja 

kasinon valot on sammuneet. 

Lepää rauhassa Rike.

Muistoasi kunnioitten, Milla

Minä istun kotona ja katon leffoja ja pelaan. Välillä jopa siivoan, tiskaan ja pesen pyykkiä. Saatan käydä jossain. Harrastan liikuntaa mieleni mukaan ja hoidan elukoita. Sitten mä saan työttömyyspäivärahat, laita yli puolet rahoista vuokraan josta on jääny rästiäkin, ihan vain siksi että saisin nauttia elämästä ja rahoista. Se kostautuu muina kuukausina. Ostan ruokaa, ostan vaatteita tyttärelle ja itselleni jos tarvis, jos rahaa on vielä riittävästi. Minä vaan lahnailen ja lorvin kotona kun veronmaksaja mahdollistaa tämän elämän minulle... Mutta nautinko minä tästä elämästä? Voin kertoa että en nauti. Tai jos nautinkin, se on pois joko vuokrasta, ruuasta tai muusta tarpeellisesta. Ja ihan totta, minäkin maksan työttömänä 20% veroja. Automaattisesti. Joka kuukausi.
Mä laitan mieheni tilille rahaa säästöön (joista kuitenkin joudun pyytää laittamaan takaisin muutaman kympin vaikka e oli tarkoitettu meidän yhteiseen reissuun) ja itsellen jätin puolet, joilla jouduin ostamaan tytölle uusia sukkia, uuden babylipsin ja pompuloita (miettikää miten tärkeitä aioita nämä on 10-vuotiaalle tytölle) ja ihan vaan koska halusin piristä itseänikin, ostin parin euron kynsilakkoja itselleni kaksi. Ja vanupuikkoja. Minä tiedän missä voisin säästää, mutta mistä minä haluan tinkiä tai mistä haluan jäädä kokonaan paitsi? Haluanko että elämänlaatuni on entistä paskempaa jos en suo itselleni ja tyttärelleni pieniä piristyksiä? Tai haluanko tylsää elämää parisuhteeni osalta kun emme mieheni kanssa liiku kotoa? Kyllä, kela mahdollistaa minulle matkoja joilla syön vähän vähemmän ja juon halpoja drinkkejä. Sossukin on suonut minulle joskus sen luxuksen että pääsen veturitarjouksella helsinkiin ja takaisin.
Vituttaako? Niin minuakin välillä. Mutta aion vastaisuudessakin nauttia elämästäni sen miten kykenen, enkä aio olla edes pahoillani tai kokea huonommuutta että työssä käyvät, suurempaa veroa maksavat, mahdollistaa minulle tällaisen elämän. Eikä tämä ole edes minusta kiinni jos nyt faktat pöytään revitään kuitenkin.

Härdellipää

Päässä sen sata ajatusta ja pitäs tehä sitä ja tätä ja tuota ja pitäs ehtiä kirjottaakin samaa vauhtia mitä ruukaa ajatusta tulla. Joten, mä koitan olla nopee ja koitan keskittyy ees tähän kirjottamiseen. Imurikin rojottanu kahdessa eri osassa jo monta päivää, itse imuri eteisessä ja yksi putki keittiössä. Jee. Katoin tätä kämppää ja mua kyllästyttää... =/ jotai tartteis tehä, mutta en oikeen tiiä mitä. Jotai tummaa linjaa suosisin. Väriä kuitenki sopivasti, tummaa rauhoittamaan. Mulla on tän viikon torstaina aamulla kymmeneltä aika tonne typpiin. Sitä kautta kaiketi oon sit pääsemässä sinne adhd tutkimuksiin, ainaki mulle niin vähä lupailtiin. Leivoin tänään muffinsseja. Ajatuksen sain puolen päivän aikaan, kauppaan pääsin pari tuntia myöhemmin (koska satoi vettä ja välillä kovastikin) ja siitä kolme tuntia nii aloin tekee ne. Tuli hyviä. Ostin vaan vahingossa serbialaisia vattuja. En kyllä tiiä oisko siellä muun maalaisia ollukkaa. Tottakai mä koristelinkin ne muffinssit niillä vatuilla, sitte selvitin ettäö serbialaisista vatuista voi tulla ripuli tai yrjötauti ennen kun ne kuumentaa, niin ronklasin kohta ne jo sulaneet vatut roskiin. Taikinassa olleista vatuista varmaan kuoli pöpöt 10 minuutissa ja 200 asteessa. Toivottavasti. Täällä on valot kaikissa huoneissa ja tiskit levällään, siis ne joita en saanu tiskattuu kerralla ja ne joita tuli leipomisen takia. Mun tekis mieli leipoo vähä muutaki....mutta en mää viitsi. Nyt sitte vaan ajatukset pihalle, silläki uhalla että joku sanoo pöljäks. Ei mua kyllä haittaa vaikka joku niin sanoisikin ku tiiän että oon. Haha! =DDD
Ooooooh, rakas tulee huomenna ja nii muuten varmaan minäkin. Sitte perjandeina Jyväskyllään ja siitä Jämsään ja vkl siellä. Sunnuntaina onnibussilla kottiin. Pääsee saunaan.. <3
Tulin tossa joku aika sitte suihkusta ja naama tuntus huutavan rasvaa, karisee nahka kohta rikaleina ja kiristää. Jos mä nyt kohta nousen...sammuttelen ees valot ja koitan saada itteni rauhottuu.

Elämää impulsiivisuushäiriön kanssa

Sanot mitä päähän pälkähtää. Teet mitä mieleen juolahtaa. Lähet reissuun ilman rahaa. Kirjotat someen mitä sattuu. Elät hetkessä ja kadut myöhemmin ja pyytelet anteeksi, koska todennäköisesti loukkasit jota kuta kun menet reagoinnista toimintaan. Ja siihen pitäisi ehtiä saada väli, sellainen väli että et tee tai sano mitään peruuttamatonta.
Olet tyhmä, ajattelematon, kusipää ja aivan saatanallinen moukka, vailla käytöstapoja ja hermoheikko, joka suuttuu joka asiasta. Sä tiedostat sen, mutta sä et voi sille mitään. Eikö tunnukkin hirveältä kun olet jollain tavalla jumissa itsesi kanssa? Löydät ehkä keinoja, edes pieniä, miten hillitä itseäsi, mutta se ei riitä. Sä yrität ymmärtää muita, sä yrität ymmärtää itteäs. Ehkä jopa oikeanlaisen temperamentin omaavan kumppanin löytäessä pystyt muuttamaan toimintatapoja. Koska sen toisen käytös ei anna sulle tilaa raivota ja mesoa, koska tiedät mitä siitä tulee kun provosidut toisen sanoista, yrität hillitä itsesi, saat asiaa hieman eteenpäin, mutta taas sanoitkin jotain mikä oli pahasti sanottu, vaikka et sitä niin tarkoita. Tekee mieli luovuttaa. Teenkö mä saatana mitään oikein? Kannattaako ees yrittää ja yritänkö edes tarpeeksi? Vaatii aika paljon kanssaeläjiltäkin kestää ja ymmärtää sitä minkälainen olet. Kun edes joku tulisi vastaan, ymmärtäisi ettet tarkoita, ei provosoituisi, mutta ei alistuisikaan. Eikä ainakaan heittäytyisi marttyyriksi. Mä haluan selvittää asiat, mahdollisimman rauhallisesti, mutta silti tulee sammakoita suusta/näppiksestä.
Alkoholi tietyssä mielentilassa lisää impulsiivisuutta, niin hyvässä kun pahassakin. Joku soittaa suutaan, mitä sä teet? Vedät turpaan ja seurauksena vahingonkorvauksia. Joku nauraa jollekkin, ei edes välttämättä sulle mutta niin sä luulet ainakin, pamautat päin näköö. Väkivaltaisia ajatuksia vihaamiasi ihmisiä kohtaan ja parempi kun eivät vastaan kävele kun päissäs menet pitkin kyliä liihottamassa, tai ainakin toivottavaa on että oisit super hyvällä tuulella ettei mikään vaikuttaisi. Tämähän saattaa kääntyä kaikessa ärsytyksessään aivan nurinkin, oikeen näytät kuinka sulla on ihan vitun kivaa! Mikään ei tunnu miltään. Mukamas.
Bilevaihde päällä sä sitten menetkin pää kolmantena jalkana pitkin kyliä, etsit biletysseuraa, sinkkuna etsit potentiaalista meistä/naista, imet kaiken alkoholin kuin sieni, sinkoilet sinne tänne niin kauan kun jalat kantaa. Kännissä menet aamu viideltä odottamaan junaa koska täytyy päästä Helsinkiin. Odotat puoli tuntia, tylsistyt, kävelet kotiin. Thank God! Vaikket uskoisikaan jumalaan...mutta silti.

Tätä on minun impulsiivisuus. Ehkä joskus opin parempia keinoja asioiden selvittelyyn. Ehkä joskus opin pitämään turpani kiinni ja näppiksen kurissa..