Suhteet, suhteettomuus, ihastuminen, säätäminen...

Kun tapaa uuden ihmisen niin mikä on paras tapa lähestyä toista, miten usein on ok laittaa viestiä, mitä toiselle voi laittaa, milloin pitää ymmärtää vetäytyä ja antaa toiselle aikaa ja missä vaiheessa laittaa mitäkin yleensäkin. Mua ärsyttää tosi paljon, jokaisen kohdalla aina tää. Mä haluun näyttää että oon kiinnostunu, välitän ja haluan jotain vakavaa mutta en mä halua sitäkään että toinen ahdistuu mun viesteistä. Ja jos toinen välittää susta niin voiko se ahdistua viesteistä? Ymmärrän että voi jos heti alkaa suunnitella muuttoa yhteen tai lapsia ja jotain todella radikaalia....siis ite ainaki ahdistuisin sellaisesta, mutta jos nyt ei puhuta ihan niin hurjasta.
Ehkä se on just se "alkusäätö" mikä ratkaisee kaiken että jääkö se siihen vai jatkuuko ja miten.
Ja itse haluan olla toiselle ainut pelkkä säätökin, ainut ketä tapailee, ainut kelle laittaa kivoja viestejä...en haluu olla mikään hätävaranainen. Ja voihan olla että toinen on koko ajan töissä, väsy jne eikä siks laita viestii. Kyllä mä ymmärrän sellaset tilanteet ettei oikeesti pysty ja on varmasti muutakin elämää kun joku nainen satojen kilometrien ja merien takana.

Elän ite nyt jännittäviä aikoja. Kaikki selvinnee. Mutta perseestä tää tilanne sikäli on kuitenki ku koittaa olla normaalisti ja kännissä ei ainakaan pysty ku menee holtittomaks tunteitten kanssa.

En jaksa enää kirjottaa tästä tänään. Tai saatan tulla kirjottaakkin.

Mut kyl tää tästä. Syteen tai saveen.

Onneks muksu tuli joulun vietosta kotiin.

Purkautuminen

Uusi päivä jaksoja. Ikävää. Haaveiluu. Järjetöntä. Liikaa miettimistä. Voi ku saisin pian edes jonkunlaisen viestin. Mutta ymmärrän tilanteen. En minäkää töissä ehtis viestii kenellekkään, varsinkaan jos luuri rikki. Mutta tää odotus.
Ja miten tässä käy. Kun pelottaa, mutta ei pidä ressaa.

Andy on kuollu.. Muistan ku näin sen ekan kerran puol toista vuotta sitten. Honkalahdessa. Ja Andyn käsi oli paketissa. Mä olin eronnu hetkee aiemmin ja höpisin siitä erosta sille ja katoin Andyn komeeks. Oltiin sillon tällön yhteyksissä ja viimeks näin muistaakseni viime kevät talvella...ehkä...ja kerran Andy kävi laittaa mulle telkkarin paikalleen.. Juteltiin n. kuukaus kaks sitte ja kerto et nyt menee hyvin. Tänään luin iltapäivälehden nettiversioo ja -85 syntyny mies kuollu putkaan, muutaman minuutin päästä Andyn kuvaan tulee kommentti joltain että meillä kaikila jää kova ikävä tms.. Ja 1+1... paskaa. 

Jenni on punkkaillu  meillä ja tuli tänään taas Hämeenlinnasta oltuaan siel viikonlopun. Olikin jo orpo olo ilman Jennii täällä.. Nyt se nukkuu tuolla ja viiden päivän päästä me lähetään Silja Europalle.

Ei nyt just muuta.

Asiat etenee =)

Pitkästä aikaa moi.

Siis ei riitä sanat kuvailemaan taas mitään. Ihmiset on moukkia. Näkevät vaan sen oman kannan asioihin tai median luoman kuvan, esim. nyt ADD/ADHD lääkityksen suhteen. No joo...en kirjota aiheesta enempää mutta viddu että....siis huh-huh!! Ei ADD/ADH tyyppi vedä lääkkeitä huumaaustarkoitukseen vaan helpottamaan oireita!! Eri asia sitte nää ammattinistit jotka luultavasti katukaupasta ostaa ja vetelee niitä surutta napaansa hirveitä määriä!
Nii. Ei pitäny puhuu aiheesta enempää tässä muodossa.

Mutta minä! Minä pääsen ammatinvalintapsykologille tossa joulukuun puolen välin tienoilla ja siellä otetaan puheeks oma tarkkaavaisuus- ja impulsiivuss ja lähetään tutkimaan, toivottavasti, ja toivottavasti se ottautus nyt asiaan ihan oikeesti kun ei nuo tk lääkärit oo ottanu asiaa oikeen tosissaan, tai sitte en oo itte ollu uskottava asiani kanssa. Tää kuitenki haittaa elämää jossain määrin...jos miettii parisuhde historiaakin niin...
1. ne ei oo kestäny (toisesta löytyy vikoja, kyllästyn..)
2. ne on ollu räiskyviä
3. ongelmat johtunu minusta (tai sitten toinen osapuoli ei oo ollu tarpeeks vakaa ymmärtääkseen minua, koska enhän ole itsekkään ymmärtänyt itseäni)
4. monen asian summa..
5. ailahtelu jos en saa uudelta ihmiseltä kaipaamaani huomioo (nonnii, ei se minusta välitä, nyt se pitää unohtaa...vaikka asia ei välttämättä olisi edes niin)

Arki
1. ajattelen että pitäisi tehdä tai teen kohta, saamatta mitään aikaiseksi ellei ole pakko (ruoka finaalissa, vieraita tulossa..)
2. tunnetilat kontrolloimattomia ja herkkyys reagoida kaikkeen voimakkaasti (ei auta kymmeneen laskeminen ku vituttaa vaan enemmän, myös riemun hetket aivan överit)
3. vaikka olisin paikallaan, teen silti jotain, jalka heiluu, haron naamaa tai hiuksia
4. kun teen jotain, teen sen useimmiten impulssien pohjalta, impulsiivisuus hyvää ja huonoa
5. vuorokausirytmi viivästynyt, ei malta lopettaa esim. pelaamista ennen kun olen lähes nukahtamassa istualteen
6. silloin kun puhun, puhetta tulee, rönsyilee, puhun päälle, vastaan ennen kun kysymys esitetty loppuun, arvailen mitä toinen puhuu
7. epämieluisat asiat vaatii keskittymistä, motivaatioo ja sisukkuutta saada asia tehtyä
8. turhautuminen kun asiat ei suju, kun en saanut aikaisksi, kun muut huomauttelee
9. auktoriteettikammoisuus/viha...en tee mitään käskystä, tai ainakin teen erittäin vastahakoisesti
10. en ehdi ajatella, ja jos vaikka ehdinkin, en ajattele seurauksia ainakaan
11. hetkessä elämisen ihanuus
12. kun saa jonkun ajatuksen, alkaa päässä sirkus, joka ei lopu, ajatuksetkin rönsyilee, pakko toteuttaa
13. muistamattomuus, kalentereista ei oo hyötyä kun en muista yleensä katsoa sitä jos nyt muistan edes kirjoittaa asioita muistiin, muistilaput katoaa
14. kaaos jos liikaa tehtäviä enkä enää pysty kontrolloimaan miten ja missä järjestyksessä ne teen

Siinä nyt ainakin iso osa mun oireista.

Lisäystä:
Alkoholi lisää oireita. Kaverit tietää.. ;)
Jotain piti vielä kirjottaa mut ehdin jo unohtamaan.

*kirosanoja*

Ärsyttää...ärsyttää...ärsyttää....!!!
Siinä meni se ADHD-luento, mikä lie info sitte.
En tiedä olisinko sinne oikeasti päässyt jos joltain olisin kysynyt että vahtiiko lasta. Joillain kun tuntuu olevan muutenkin joku ihmeellinen mystinen asenneongelma koko ADHD:ta ja ADD:tä kohtaan, niin enpä sitten edes viitsinyt kysyä..
Mutta vielä mä meen johonkin vastaavaan. Toivottavasti oli paska info/luento/whatever.

Korvauksia en saa koiraonnettomuuteen liittyen. No, toivottavasti tämä koiran omistaja edes ymmärtää jatkossa pitää rakkisa niin lyhyessä hihnassa ettei moisia vahinkoja enää satu. Vittu tollaset vastuuttomat koirien omistajat sais itte kokee tätä kipua mitä mä koen.

Ei muuta. Tällä kertaa. Ehkä myöhemmin.

Risteilyhaaveita ja mielen rentoutusta

Koitan rauhoittaa mieleni tällä..
Rentouttaa todella..

Kävin tänään kaupassa ja siellä päätin että teen joulutorttuja. Minähän ostin sitten torttutaikinalevyjä, aprikoosimarmeladia kun se luumu ei oo niin hyvä ja kananmunia voiteluun. Ostin toki muutakin, esim. pakaste fröödinge ja iso köntsä lihaa ku oli tarjouksessa ja huomasin että alkoi tehdä mieli.

Taas mä haaveilen risteilystä, enkä saa sitä ajatusta nyt pois. Oon viikon aikana katellu TallinkSiljan ja Viikkarin sivuja ja katellu hintoja ja miettiny matkaseuralaista sekä miettiny vähä tietenki rahojaki. Kaikki ajatukset vaihtuu kun ensin pitäs tietää kuka lähtee messiin.
Olin mä viime yönä taas Serenadella, niin ku monena muunakin yönä. Se mun laiva vaan ei oo iha samanlainen serenade ku oikeesti mutta joka unessa samanlainen.

Vielä yksi tämmöinen..

HK:n Sininen

Ei sieltä kaupasta ole mikään pakko ostaa kahta paketillista HK:n sinistä makkaraa sen takia että se on tarjouksessa, vaikka siitä ei edes oikeastaan tykkää. Mutta hyvin on menny, ku on tehny silti mieli. Oikeastaan tekee vaan mieli syödä jotain. Ravannu jääkaapilla...ikään ku sinne aina välillä jotain ilmestyisi itsestään.. Äsken kävelin keittiöön, kuten muinakin hetkinä tänään aiemmin, hakeakseni sieltä lompakon koska siellä on avainlukulista ja tarviin sitä kelan juttujen takia, niin mä oon unohtanu sen. Joka kerta. Oon sit saattanu käydä vaan kääntymässä siellä.

Ja pään sisällä sirkus. Tulee varmaan taas hieno yö.

Oon kaks päivää katellu risteilyjä ja hintoja, funtsinu ja näin...joulun jälkeen heti voisin lähtee. Ja jos on rahaa, nii lähenkin. Kyllä mä jonkun aina mukaan löydän =D

Kuulin aivan mielettömiä juttuja..!!! ^_^  <3
En voi kertoo vielä.