torstai 9. elokuuta 2012

pakko purkaa..

Mun on pakko kirjottaa taas, en tiedä helpottaako se mutta ahdistus on aivan valtava! Mä koen tulleeni loukatuksi ihan senkin takia että H pystyi panemaan melkein heti minun jättämisen jälkeen jotain muuta naista. Oli varmaan hyvä pano ja hyvän näkönen. Mukava ja ihana ja parempi kun minä. Mulla on tunne että samana yönä laitoin H:lle viestiä kun heräsin kun olin nähnyt unta että rakastelin H:n kanssa ja laitoin siitä viestiä hälle ja kerroin että haluan häntä ja että haluan edes kerran vielä seksiä H:n kanssa. Tuntuu helvetin pahalta. Vaikka kyllä minä tiedän että seksi minun kanssa oli hyvää. Mutta silti. Vaikka tiedän että se ei ole muuta ollut sen uuden sutturan kanssa kun seksiä eikä H halua mitään muunlaisia suhteita tähän nyt. Tai sitten vaan sanoo niin kun ei halua loukata minua enempää. Mutta pakko ajatella että eihän se mua oikeasti edes rakastanut jos heti pysty sänkyyn hyppää jonkun kanssa niin nopeasti. Vaikka kaks päivää ennen minun jättämistä vastasi että "nii minäki sinua" kun sanoin että "rakastan sua". En ikinä olis uskonu että se oli viimeinen kerta kun H lähtee minun luota. Varmaan tiesi ettei oo palaamassa. Me tehtiin viimeisenä yhteisenä viikonloppuna yhdessä kahteen terraarioon kannet. Oli kireä tunnelma kyllä kun niitä tarvikkeita etsittiin pitkin kaupunkia. Mutta ne löyty ja tultiin ne tekee tänne. Käytiin syömässä Amarillossaki vielä illemmalla. Olihan siinä viikonlopussa aavistuksen outo tunnelma mutta koitin olla ajattelematta. Ja nyt ymmärrän miks H ei oikeen osannu vastata millon me mentäis käymään siellä uudessakaupungissa. Oli yhteisiä lomasuunnitelmia, mutta ei ollutkaan. Ilmeisesti.
Tää on aivan perseestä. Tää on enemmän kun perseestä! Tää on helvettiä. Saattaa olla yksi hyvä päivä välissä mutta sitten taas sattuu ja kovaa ja liian monta päivää. En haluis enää itkee mutta itkettää. Vaikka H:n hammasharjankin vein jo roskiin. Ja olikohan se maanantai kun fiilis oli aivan loistava. Oli jopa huikea vuorokausi etten itkeny eikä ajatteleminen sattunut, mutta nyt taas.
Mä oon suunnitellu itelleni reissuja ja niiden miettiminen on ollutkin ihan hyvää vaihtelua. Välillä H:n ajatteleminen ei tunnu missään ja välillä sattuu. En siis ajattelemalla ajattele vaan kun tulee mieleen ja sitten jää miettimään ja se siis joko ei tunnu miltään tai sattuu. Sekavaa aikaa. Ärsyttävää.

Kuittaan....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti