Mua ärsyttää ihmiset joille kertoo eronneensa lyhyestä suhteesta ja tyyppi sanoo: "hei, me oltiin miljoona vuotta yhessä ja me erottiin että revi siitä!!!" Mitä vittua?
Miks lyhyt aika suhteessa olemisessa olisi sen vähäpätöisempi kuin se "miljoonan" vuoden suhde? Eihän kyse ole ajasta, vaan tunteesta, siitä palosta ja kipinästä minkä kokee kohdatessaan toisen ja mitä tuntee ollessaan toisen kanssa. Et sä laske minuutteja, tunteja, päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia kun sä tykkäät olla toisen seurassa. Okei, aika voi vahvistaa fiiliksiä ja niin yleensä tekeekin, mutta se mitä minä tunnen ihmistä kohtaan, ei ole sen arvottomampi kokemus kuin suurimman ajan iästään naimisissa olleiden.

Ei mulla muuta.

Kirje itselleni

Sä tapaat ihanan oloisen miehen, kuvittelet teidät yhteiseen kotiin, onnelliseen elämään, yhteisille matkoille, kiihkeään seksiin, ihanaan arkeen. Te tapailette, sä kiinnyt ihmiseen, sä näät vaan hyvät puolet, jos jotain huonoa näetkin, suljet silmät. Suljet silmät kyseenalaisilta asioilta koska haluat niin kovasti jotain pysyvää, vakaata, jotain ihanaa ja elämääkin suurempaa. Se mies ajattelee hetken kuluttua ettei haluakkaan sua, se ei siedä sun persoonaasi, hän ei ole valmis sitoutumaan, on jopa sitoutumiskammoinen, jokin, mikä lopettaa kaiken. Sä itket, syyttelet itteäs, syytät sitä miestä, olet pahoillasi, ikävöit, yrität vielä saada miehen päätä kääntymään, rikot itteäs uusilla yrityksillä, olet kuitenkin edes jonkin verran tyytyväinen siihen että edes yrität. Taistelet tunteen ja järjen kanssa ajatellen että tunteet voittaa ja toivot että mies huomaa sinut ihmisenä, persoonana. Ja uskottelet ainakin itsellesi olevasi vaimoainesta, vikoinesi, temperamentteinesi ja kaikkinesi, itsenäsi.
Sä mietit oletko tarpeeksi hyvä kenellekkään. Sietääkö sinua kukaan ja oletko oikeasti sellainen nainen jota pystyy kukaan koskaan rakastamaankaan.
Sinä ihastut tai pahimmassa tapauksessa rakastut ja matto vedetäänkin alta.
Mutta mitä SINÄ voisit tehdä jotta niin ei käy?
Mieti. Mitä?
Tutustu ihmiseen rauhassa, älä anna kaikelle tunteelle valtaa. Katso, kuulostele. Mikä kiire? Jos vaikka tapahtuukin jotain ettet ehdi nähdä elämää suurempaa rakkautta, niin sitten se on niin.
Ja älä etsi sellaista miestä, jonkalainen nainen et ole itse. Ei sillä yhtälöllä tule mitään. Johan sinä sen olet nähnyt. Älä nyt mitään pahistakaan etsi, et sinä enempää halua elämääsi ongelmia. Et.
Mieti millainen olet. Mieti pystytkö jotain edes muuttamaan itsessäsi. Mieti mieten käyttäydyt kun koet vääryyttä. Haluatko oikeasti alentua ja menettää kasvosi menemällä samalle tasolle kuin mies joka kohtelee sinua väärin? Haluatko hullun naisen leiman otsaasi? Takertuvan ja sekopäisen.
Opettele päästämään irti. Opettele päästämään niistä fiiliksistä irti, koska sekotat sillä vain pääsi. Mene elämässäsi eteenpäin, mutta älä ryntäile suhteista toiseen. Käsittele edes ne fiilikset omassa päässäsi, älä laita viestiä sille miehelle. Häntä ei kiinnosta. Hän on halunnut sinusta eroon.
Ja opettele hyvä nainen erottamaan oikeasti kusipää ja muuten epäsopiva ihminen miehestä joka sinua oikeasti kestää, rakastaa ja välittää silloinkin kun Sinulla on huono päivä.
Vaikka et sitä huomaisikaan, niin opettele sitten oikeassa kohdassa edes päästämään irti ilman dramaattisia tunteita. jotka kohdistat siihen mieheen.

MINÄ

- en luota juuri kehenkään, enkä mihinkään
- vihaan tyhmiä ja yksinkertaisia ihmisiä, jotka ei kolmannellakaan kerralla ymmärrä jos sanon jotain selkeästi
- teen asiat omaan tahtiini
- vihaan ihmisiä jotka hoputtavat, yrittävät piristää minua väkisin, kehottavat tekemään jotain, käskyttävät tai sanovat että "mieti, jollain voi mennä huonommin ku sulla"
- en myöskään pidä ihmisistä jotka sanovat että "älä ajattele sitä kipua niin ei koske"
- teen mitä minä haluan, en tee asioita miellyttääkseni muita
- en tykkää siitä että minua sanotaan kullaksi, rakkaaksi, muruksi tms. jos tyyppi ei tunne mua jo vuosien takaa tai seurustele mun kanssa

Ihmisten on niin helppo arvostella toisia heidän valinnoista, valinnoista jotka on raskaita, mutta jotka on siihen hetkeen ainoita oikeita. Ja aina jonkun tekeminen tai tekemättä jättäminen tuntuu olevan joltakin pois. Minä olen syytön toisten tilanteisiin, siinäkin tapauksessa että teen itse omat valintani elämäni suhteen. Kaikella on tarkoituksensa kumminkin.
Minä en ole kokenut arvostelua, vain kyseenalaisen dramaattisen kysymyksen. Muuten pelkkiä lohduttavia ja tukevia sanoja <3

Kiitos kaikille, siis kaikille jotka on vähänkin ollu tukena, kuskaillu ruokaa, vieny sairaalaan, auttanu kotona ja kuunnellu ja tsempannu <3

Se että kokemus on jo itsessään rankka, niin täytyy vielä fyysisestikin romahtaa, mutta tästä mä tokenen ja voimaannun ;)

Vuohenjuustopastaa ja lenssua

Viikon ollu kauheessa lenssussa. Tai no, välillä on ollu tosi hyvä olo ja välillä sitten ihan hirvee olo.
Heräsin ja aattelin että onpas hyvä olo, pelailin ja skarppasin ja aloin tiskaamaan, jok vähän jäi vaiheeseen kun samalla kokkasin vuohenjuustopastaa, jonka sain tehtyä valmiiks kun tuli ihan hirvee olo taas, huono olo ja huippaus, kylmänhiki ja ei ku lasillinen kylmää vettä ja sänkyyn =/
On tää syöminenki ollu aika heikkoo viime keskiviikosta - torstaista asti. Tulee niin huono olo kun alkaa syömään että ei voi syödä. Yöllä mittasin et onko kuumetta, no, ei ainakaan kuumetta kun mittari näytti 35,8 ja yöllä se vasta olot olikii. Hyi =(
Vai pitäskö tehdä raskaustesti. Mutta en tiedä, lenssun alkamisesta pari päivää, niin alkoi tää pahoinvointi. Joten. Ei tällä ole mitää tekemistä sen kanssa että voisin olla raskaana.
Meen maistaa kohta sitä pastaa. Toivottavasti tuli hyvää.

Todella ahdistava olo, kauhee ressi tuntus helpottavan, reissuun lähtö huomenna. Helsinkiin serkulle, lauantaina toisen serkun tytön 18v. synttäreille, sieltä skattalle ja paattiin. Ollu jännitystä, muksun kanssa ekaa kertaa noin pitkälle matkalle. Hki - Sto - Hki. Maanantaina vasta paluu Kuopioon illalla ja tytöllä maanantai koulusta vapaa.

Nyt on kirjottamisen paikka

Mua ihmetyttää suurin osa ihmisistä, niiden ajatukset ja tapa ajatella ja tekemiset. Ja se että mä en enää tiedä keihin ihmisiin mä luotan. Ihmiset joihin oon luottanu, nii mä en enää luotakkaan niihin, siihen on tavallaan syynsä, mutta puoliks ei..
Kapea alainen ajattelu on ehkä pahinta, sellainen asia  mikä saa mut hermostuu. On mullakin oma tapani ajatella asioita ja asioista ja oma tapa kirjottaa mutta jos nyt puhutaan siitä miten minä koen. Mun häseltäminen on mulle toisinaan ok, mä ymmärrän (ja välillä en) että mikä saa mut häseltää, mutta toisten ihmisten sekoilu ottaa aivoon, yksinkertasissa asioissa ja koitappa olla repimättä peliverkkareita kun samalla yrität selittää jotain asiaa. Tai jos joku ei tajua ilmeisiä vihjeitä tai asioita mitä on nenän edessä. Ehkä se voi olla niin että kun joku on niin samanlainen kun minä niin mua ärsyttää se? En mä tiedä. Nyt mulla katkes se ajatuskin jo ku kävin veispuukkii lukemassa....