ADHD/ADD

Nyt kun mun kohdalla on ollu adhd/add epäily vuodesta 2009, niin mä oon tänä kuuden vuoden aikana törmänny niin ihmeellisiin juttuihin asian tiimoilta että mun on nyt ihan pakko kirjottaa.
Usein uskomus on että adhd on pelkkää riehumista, päätöntä sähellystä ja tällainen henkilö on pikku poika, ehkä jopa tyttö mutta tällöin vain huonosti kasvatettu. Joten joidenkin ihmisten mielestä minulla ei voi olla adhd. Eiiiiihhhh..... adhd:ta jonkun verran tutkineena ja omiin toimintatapoihini perehtyneenä voin kertoa mitä kyseinen kirjainyhdistelmä on..

Aloittamisen vaikeutta (älä vetoa adhd ihmiselle että "kaikkihan nyt inhoaa tiskaamista ja siivousta") meikäläisille aloittamisen vaikeus on sitä että tiistaina toteat että pitäisi tiskata, aloitat perjantaina, sunnuntaina homma on tehty. Ehkä. Pyykit unohtuu koneeseen, siivoamisen aloitus viivästyy. Vähemmän tärkeät tehtävät saattaa odottaa aloittamistaan jopa kuukausia.

Innostuminen kaikesta uudesta, valtavalla intensiteetillä. Innostuminen kestää jonkun aikaa, mutta yht'äkkiä mielenkiinto loppuukin.

Projektit. Näitä on useampi kerralla, kaikkea saat aloitettua, mutta hyvällä tuurilla yksi tulee valmiiksi. Riippuu mikä taho pakottaa tekemään projekteista valmiita.

Ei huomata pieniä asioita ja yksityiskohtia. Tarkkaavaisuuden häikkää. Eikä pysty edes keskittymään asioihin jotka vaatii tarkkuutta.

Asiat tulee tehtyä sinne päin.

Impulsseissa lähtee reissuun, joutuu tappeluun, tai joskus jos hyvin käy, alkaakin impulsseissa siivoamaan, joka harvoin tulee täydellisesti päätökseen, Tai saattaa tulla. Lääkittynä.

Minä en tiedä kuinka moni oikeasti tietää mitä adhd ihmisen arki on, saatikka mitä sirkusta adhd ihmisen pään sisällä on. Ajatus poukkoilee, kirjoittaessa ei pysy omien ajatusten perässä kun uutta pukkaa tulemaan koko ajan. Jumittelee. Ihmis-suhteet lyhyitä ja räiskyviä. Josta tulikin mieleen että kuinka moni on nähnyt mun olevan yhdessä parisuhteessa vuosia?

Lääkityksestä vielä. Moni joutuu kokeilee eri lääkkeitä, jotta saisivat arkea balanssiin. En ymmärrä yhtään ihmisiä jotka vastustaa adhd lääkkeitä siksi koska jotkut lääkkeistä on metyylifenidaatteja. Oikein käytettynä adhd-lääkkeet ei ole huumetta, eikä suoraan amfetamiinia. "Minä en lapselleni huumeita syötä!" No kukapa nyt niin tekisikään......huoh....ihmisten typeryys on joskus rajatonta. Miksi et lapsellesi tai kumppanillesi tai muulle läheisellesi soisi helpompaa elämää ja arkea lääkkeen muodossa, jos se kerta tuo helpotuksen? Eikä metyylifenidaatti ole ainoa hoitomuoto. Eikä oikea adhd potilas halua lääkkeitä sekoittaakseen päätään, vaan kirkastaakseen sitä.

Adhd/add on neurologinen poikkeavuus, siihen ei auta ruokavalion muutos, kyse ei ole huonosta kasvatuksesta, sen puutteesta tai kurittomuudesta. Adhd:hen liittyy liitännäisenä monia muitakin oireyhtymiä usein. Adhd ihmisiä on hoidettu masennuspotilaina ja kaksisuuntaisina. Enemmän tietoa ja faktoja pöytiin ihmisille, ennen kaikkea lääkäreillekin.
Adhd:n liitännäinen kyllä on mm. masennus, joka on seurausta siitä kun ei saa aikaiseksi, alisuoriutuu, saa ikävää palautetta kun hommat ei suju. Se on ennemminkin oire.

Tässä mun näkemyksiä ja kokemuksia. Ensi viikon lääkärin aikaa ja tutkimuksia odotellessa..

Sinulla ei ole atleettista vartaloa, paitsi minun makuuni atleettinen.
Sinulla ei ole maallista mammonaa, ei ole minullakaan.
Sinulla ei ole helppo luonne, minä pidän haasteista.
Sinä et ole täydellinen, paitsi minulle vikoinesikin.
Minä rakastan sinua vaikka sinä oletkin välillä ihan ääliö <3
Enkä minä halua tuollaisesta ääliöstä luopua.
Sinä huomioit minua, sä olet kiltti, sä ymmärrät minua paremmin kun kukaan.
Ainakin luulen niin.
Jos sinä kuitenkin päätät lähteä, lähde. Sano minulle että "minä lähden nyt enkä ikinä enää palaa", sitten minä uskon.
Mutta nyt ollaan tässä. Tämä hetki. Sinä siellä, minä täällä. Mutta nyt just mua ei pelota mikään.

Minä annan Sinulle sen mitä muut ei kyennyt antamaan ja sen mikä Sinun sulta on viety.
Jos mun rakkaus saisi Sinusta ne hyvät piirteet korostumaan ja näkymään jotka Sinussa oli jo kauan aikaa sitten ennen kuin Sinut tunsin, ennen kun olit päässyt kasvamaan täydelliseksi ihmiseksi, joka Sinä jo olet minulle nyt. Entisen elämän jäljet molemmissa, opitaan elämään toistemme kanssa. Me ei olla ne. On vain me.

Minä haluan avautua rumista sisustukseen liittyvistä asioista.

1. maalaisromanttinen sisutus..eikö oikeasti kukaan keksi mitään omaperäisempää kuin lehtien sisustusvinkit? Maalaisromanttinen on ihan jotain muuta kuin valkoisia pintoja, idiootteja sloganeita ja tähtiä.. voi vittu nyt oikeesti.

2. valkoisuus...liittyy edelliseen.. valkoinen on tylsä, kliininen, tulee mieleen sairaala.. joka puolella valkoista, missä värit? Miksi pelkkää valkoista? (turha itkee ja raivota lapsille jos siihen tippuu suklaata tai kaatuu mustikkakeittoo)

3. heinäseipäät....tavallisesti heinäseipäitä on käytetty heinäseipäinä niin että seiväs on pellolla pystyssä ja johon heitetään hangolla heinää kuivumaan ja seipääseen laitetaan muutamaan kohtaan tikku läpi että heinät jää ilmavasti ja kuivuvat helpommin, niitä ei ole entisaikaan käytetty koristeina, miksi nyt?

4. tähdet....joka perkeleen tyynyssä tähtiä, matoissa, peitoissa, verhoissa.... miks ei ennemmin pentagrammeja tai pääkalloja?

5. tekstit....jääkaapeissa, seinissä, sängyn yläpuolella, ovissa...elämä on ihanaa diipa daapa jne. jne. ym. ym. Olisi edes jotain omaperäistä eikä kaikilla aina sitä samaa paskaa.

6. eurolavat joka saakelin parvekkeella ja terassilla ja jopa olkkarissa pöydiksi ja penkeiksi tehtyinä ja totta vitussa valkosiks maalattuina!


Mitä minä suosin?

1. Tummia värejä, hillittyä ja tyylikästä.

2. Itämaisia kuvioita.

3. Tehostevärejä/tehosteseiniä.

4. Omaperäisyyttä, luovuutta, kekseliäisyyttä!

5. Kauniisti sisustettuja terraarioita nätisti sijoiteltuna.

6. Tyylillä suunniteltua valojen käyttöä ja kohdistamista.

7. Isoja kasveja kuten traakkipuita tms.

Just eilen mainitsin kaverille kun yks tuttu ei saanut oikeaa hoitoa kun meni lääkäriin valittamaan outoa oloa, vaan kouraan lämästiin mielialalääkkeet tutkimatta asiaa sen kummemmin. Myöhemmin selvisi että tällä tutulla oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Minä kävin tänään terkkarilla ja tutkittiin mun vanhoja verikokeiden tuloksia, sieltä löyty lukuja jotka on todella lähellä sitä rajaa että onko mulla kilpirauhasen vajaatoiminta, viiterajojen sisäpuolelle jää, ihan siihen rajoille. Eli ainakin osa mun add/adhd oireista voi selittyä vajiksella, eli en muista muista mitään, ajatukset katkonaisia, väsyn, hengästyn ja tuntuu että en saa unta riittävästi. Viime viikonlopun reissusta (ja treeneistä palautumisista) kestää useempi päivä. Ja kun väsyttää, unet on katkonaisia, niin vähemmästäkin vituttaa ja kiristää kuuppaa. Mennään sit ens viikolla verikokeisiin (natrium- ja kaliumarvotki ollu vuosi sitten persiillään ja kolesteroli katotaan ja mitä muutaki vielä) ja samalla otetaan jäykkäkouristusrokotus. Mua hirvittää jonkun verran kun nyt on just kauheesti muistettavaa asiaa, pitää käydä siellä ja tuolla ja täällä ja vaikka vitun missä!
No...eihän siinä, taipuu voi vaan vähän mutta katketa ei voi. Pahemmalla ryminällä eteenpäin kun ennen, alta pois hiippailemasta kun minä tulen ja raivaan tietä!!! Miten sen teenkään, mutta raivaan..

Ystävä hiljaa hiipui pois,

tuonelan puolelle tuli lähdön päivä,

kun lämmin sydän ja 

kasinon valot on sammuneet. 

Lepää rauhassa Rike.

Muistoasi kunnioitten, Milla

Minä istun kotona ja katon leffoja ja pelaan. Välillä jopa siivoan, tiskaan ja pesen pyykkiä. Saatan käydä jossain. Harrastan liikuntaa mieleni mukaan ja hoidan elukoita. Sitten mä saan työttömyyspäivärahat, laita yli puolet rahoista vuokraan josta on jääny rästiäkin, ihan vain siksi että saisin nauttia elämästä ja rahoista. Se kostautuu muina kuukausina. Ostan ruokaa, ostan vaatteita tyttärelle ja itselleni jos tarvis, jos rahaa on vielä riittävästi. Minä vaan lahnailen ja lorvin kotona kun veronmaksaja mahdollistaa tämän elämän minulle... Mutta nautinko minä tästä elämästä? Voin kertoa että en nauti. Tai jos nautinkin, se on pois joko vuokrasta, ruuasta tai muusta tarpeellisesta. Ja ihan totta, minäkin maksan työttömänä 20% veroja. Automaattisesti. Joka kuukausi.
Mä laitan mieheni tilille rahaa säästöön (joista kuitenkin joudun pyytää laittamaan takaisin muutaman kympin vaikka e oli tarkoitettu meidän yhteiseen reissuun) ja itsellen jätin puolet, joilla jouduin ostamaan tytölle uusia sukkia, uuden babylipsin ja pompuloita (miettikää miten tärkeitä aioita nämä on 10-vuotiaalle tytölle) ja ihan vaan koska halusin piristä itseänikin, ostin parin euron kynsilakkoja itselleni kaksi. Ja vanupuikkoja. Minä tiedän missä voisin säästää, mutta mistä minä haluan tinkiä tai mistä haluan jäädä kokonaan paitsi? Haluanko että elämänlaatuni on entistä paskempaa jos en suo itselleni ja tyttärelleni pieniä piristyksiä? Tai haluanko tylsää elämää parisuhteeni osalta kun emme mieheni kanssa liiku kotoa? Kyllä, kela mahdollistaa minulle matkoja joilla syön vähän vähemmän ja juon halpoja drinkkejä. Sossukin on suonut minulle joskus sen luxuksen että pääsen veturitarjouksella helsinkiin ja takaisin.
Vituttaako? Niin minuakin välillä. Mutta aion vastaisuudessakin nauttia elämästäni sen miten kykenen, enkä aio olla edes pahoillani tai kokea huonommuutta että työssä käyvät, suurempaa veroa maksavat, mahdollistaa minulle tällaisen elämän. Eikä tämä ole edes minusta kiinni jos nyt faktat pöytään revitään kuitenkin.