MINÄ

- en luota juuri kehenkään, enkä mihinkään
- vihaan tyhmiä ja yksinkertaisia ihmisiä, jotka ei kolmannellakaan kerralla ymmärrä jos sanon jotain selkeästi
- teen asiat omaan tahtiini
- vihaan ihmisiä jotka hoputtavat, yrittävät piristää minua väkisin, kehottavat tekemään jotain, käskyttävät tai sanovat että "mieti, jollain voi mennä huonommin ku sulla"
- en myöskään pidä ihmisistä jotka sanovat että "älä ajattele sitä kipua niin ei koske"
- teen mitä minä haluan, en tee asioita miellyttääkseni muita
- en tykkää siitä että minua sanotaan kullaksi, rakkaaksi, muruksi tms. jos tyyppi ei tunne mua jo vuosien takaa tai seurustele mun kanssa

Ihmisten on niin helppo arvostella toisia heidän valinnoista, valinnoista jotka on raskaita, mutta jotka on siihen hetkeen ainoita oikeita. Ja aina jonkun tekeminen tai tekemättä jättäminen tuntuu olevan joltakin pois. Minä olen syytön toisten tilanteisiin, siinäkin tapauksessa että teen itse omat valintani elämäni suhteen. Kaikella on tarkoituksensa kumminkin.
Minä en ole kokenut arvostelua, vain kyseenalaisen dramaattisen kysymyksen. Muuten pelkkiä lohduttavia ja tukevia sanoja <3

Kiitos kaikille, siis kaikille jotka on vähänkin ollu tukena, kuskaillu ruokaa, vieny sairaalaan, auttanu kotona ja kuunnellu ja tsempannu <3

Se että kokemus on jo itsessään rankka, niin täytyy vielä fyysisestikin romahtaa, mutta tästä mä tokenen ja voimaannun ;)

Vuohenjuustopastaa ja lenssua

Viikon ollu kauheessa lenssussa. Tai no, välillä on ollu tosi hyvä olo ja välillä sitten ihan hirvee olo.
Heräsin ja aattelin että onpas hyvä olo, pelailin ja skarppasin ja aloin tiskaamaan, jok vähän jäi vaiheeseen kun samalla kokkasin vuohenjuustopastaa, jonka sain tehtyä valmiiks kun tuli ihan hirvee olo taas, huono olo ja huippaus, kylmänhiki ja ei ku lasillinen kylmää vettä ja sänkyyn =/
On tää syöminenki ollu aika heikkoo viime keskiviikosta - torstaista asti. Tulee niin huono olo kun alkaa syömään että ei voi syödä. Yöllä mittasin et onko kuumetta, no, ei ainakaan kuumetta kun mittari näytti 35,8 ja yöllä se vasta olot olikii. Hyi =(
Vai pitäskö tehdä raskaustesti. Mutta en tiedä, lenssun alkamisesta pari päivää, niin alkoi tää pahoinvointi. Joten. Ei tällä ole mitää tekemistä sen kanssa että voisin olla raskaana.
Meen maistaa kohta sitä pastaa. Toivottavasti tuli hyvää.

Todella ahdistava olo, kauhee ressi tuntus helpottavan, reissuun lähtö huomenna. Helsinkiin serkulle, lauantaina toisen serkun tytön 18v. synttäreille, sieltä skattalle ja paattiin. Ollu jännitystä, muksun kanssa ekaa kertaa noin pitkälle matkalle. Hki - Sto - Hki. Maanantaina vasta paluu Kuopioon illalla ja tytöllä maanantai koulusta vapaa.

Nyt on kirjottamisen paikka

Mua ihmetyttää suurin osa ihmisistä, niiden ajatukset ja tapa ajatella ja tekemiset. Ja se että mä en enää tiedä keihin ihmisiin mä luotan. Ihmiset joihin oon luottanu, nii mä en enää luotakkaan niihin, siihen on tavallaan syynsä, mutta puoliks ei..
Kapea alainen ajattelu on ehkä pahinta, sellainen asia  mikä saa mut hermostuu. On mullakin oma tapani ajatella asioita ja asioista ja oma tapa kirjottaa mutta jos nyt puhutaan siitä miten minä koen. Mun häseltäminen on mulle toisinaan ok, mä ymmärrän (ja välillä en) että mikä saa mut häseltää, mutta toisten ihmisten sekoilu ottaa aivoon, yksinkertasissa asioissa ja koitappa olla repimättä peliverkkareita kun samalla yrität selittää jotain asiaa. Tai jos joku ei tajua ilmeisiä vihjeitä tai asioita mitä on nenän edessä. Ehkä se voi olla niin että kun joku on niin samanlainen kun minä niin mua ärsyttää se? En mä tiedä. Nyt mulla katkes se ajatuskin jo ku kävin veispuukkii lukemassa....

Sossut on saatanasta!

On mielestäni epäreilua että tämä asunto jonka sossun avutuksella saimme, niin sossu onkin nyt sitä sitä mieltä että jos aion asua tässä, en saa sossusta rahallista tukea, vaan minun on muutettava 9-vuotiaan tytön kanssa asuntoon jossa on vuokra max. 600 euroa, asunto pitäisi olla kuitenkin hyvässä kunnossa, lämmin talvellakin (tämä ei kyllä ole) ja ehdottomasti kolmio. Murrosikää lähestyvä tyttö tarvitsee oman huoneen ja kyllä minäkin tarvitsen. En enää aio tehdä outoja järjestelyjä ja nukkua olohuoneessa ja vaikka olisikin pieni kolmio, niin kai neliöitä pitäs olla inhimillisesti.. Tää kämppä on ihana, iso, kylppäri ja wc erikseen, lasitettu parveke, mutta vuokra kallis ja joka vuosi vaan nousee ja nousee, mutta mitään muuta ei tapahdu, tulis ees hissi tuohon rappujen väliin, mutta tää sossun toiminta.. Eikö se ole vähän perseestä?!

Sinä et tiedä kuka minulle on hyvää seuraa. Sinä et voi minua omistaa, määräillä tai päästä manipuloimaan minua. Älä yritä hallita minua. Se ei ole välittämistä. En ole niin sokea kuin kuvittelet.