Pitkästä aikaa moi.
Siis ei riitä sanat kuvailemaan taas mitään. Ihmiset on moukkia. Näkevät vaan sen oman kannan asioihin tai median luoman kuvan, esim. nyt ADD/ADHD lääkityksen suhteen. No joo...en kirjota aiheesta enempää mutta viddu että....siis huh-huh!! Ei ADD/ADH tyyppi vedä lääkkeitä huumaaustarkoitukseen vaan helpottamaan oireita!! Eri asia sitte nää ammattinistit jotka luultavasti katukaupasta ostaa ja vetelee niitä surutta napaansa hirveitä määriä!
Nii. Ei pitäny puhuu aiheesta enempää tässä muodossa.
Mutta minä! Minä pääsen ammatinvalintapsykologille tossa joulukuun puolen välin tienoilla ja siellä otetaan puheeks oma tarkkaavaisuus- ja impulsiivuss ja lähetään tutkimaan, toivottavasti, ja toivottavasti se ottautus nyt asiaan ihan oikeesti kun ei nuo tk lääkärit oo ottanu asiaa oikeen tosissaan, tai sitte en oo itte ollu uskottava asiani kanssa. Tää kuitenki haittaa elämää jossain määrin...jos miettii parisuhde historiaakin niin...
1. ne ei oo kestäny (toisesta löytyy vikoja, kyllästyn..)
2. ne on ollu räiskyviä
3. ongelmat johtunu minusta (tai sitten toinen osapuoli ei oo ollu tarpeeks vakaa ymmärtääkseen minua, koska enhän ole itsekkään ymmärtänyt itseäni)
4. monen asian summa..
5. ailahtelu jos en saa uudelta ihmiseltä kaipaamaani huomioo (nonnii, ei se minusta välitä, nyt se pitää unohtaa...vaikka asia ei välttämättä olisi edes niin)
Arki
1. ajattelen että pitäisi tehdä tai teen kohta, saamatta mitään aikaiseksi ellei ole pakko (ruoka finaalissa, vieraita tulossa..)
2. tunnetilat kontrolloimattomia ja herkkyys reagoida kaikkeen voimakkaasti (ei auta kymmeneen laskeminen ku vituttaa vaan enemmän, myös riemun hetket aivan överit)
3. vaikka olisin paikallaan, teen silti jotain, jalka heiluu, haron naamaa tai hiuksia
4. kun teen jotain, teen sen useimmiten impulssien pohjalta, impulsiivisuus hyvää ja huonoa
5. vuorokausirytmi viivästynyt, ei malta lopettaa esim. pelaamista ennen kun olen lähes nukahtamassa istualteen
6. silloin kun puhun, puhetta tulee, rönsyilee, puhun päälle, vastaan ennen kun kysymys esitetty loppuun, arvailen mitä toinen puhuu
7. epämieluisat asiat vaatii keskittymistä, motivaatioo ja sisukkuutta saada asia tehtyä
8. turhautuminen kun asiat ei suju, kun en saanut aikaisksi, kun muut huomauttelee
9. auktoriteettikammoisuus/viha...en tee mitään käskystä, tai ainakin teen erittäin vastahakoisesti
10. en ehdi ajatella, ja jos vaikka ehdinkin, en ajattele seurauksia ainakaan
11. hetkessä elämisen ihanuus
12. kun saa jonkun ajatuksen, alkaa päässä sirkus, joka ei lopu, ajatuksetkin rönsyilee, pakko toteuttaa
13. muistamattomuus, kalentereista ei oo hyötyä kun en muista yleensä katsoa sitä jos nyt muistan edes kirjoittaa asioita muistiin, muistilaput katoaa
14. kaaos jos liikaa tehtäviä enkä enää pysty kontrolloimaan miten ja missä järjestyksessä ne teen
Siinä nyt ainakin iso osa mun oireista.
Lisäystä:
Alkoholi lisää oireita. Kaverit tietää.. ;)
Jotain piti vielä kirjottaa mut ehdin jo unohtamaan.
torstai 28. marraskuuta 2013
tiistai 19. marraskuuta 2013
*kirosanoja*
Ärsyttää...ärsyttää...ärsyttää....!!!
Siinä meni se ADHD-luento, mikä lie info sitte.
En tiedä olisinko sinne oikeasti päässyt jos joltain olisin kysynyt että vahtiiko lasta. Joillain kun tuntuu olevan muutenkin joku ihmeellinen mystinen asenneongelma koko ADHD:ta ja ADD:tä kohtaan, niin enpä sitten edes viitsinyt kysyä..
Mutta vielä mä meen johonkin vastaavaan. Toivottavasti oli paska info/luento/whatever.
Korvauksia en saa koiraonnettomuuteen liittyen. No, toivottavasti tämä koiran omistaja edes ymmärtää jatkossa pitää rakkisa niin lyhyessä hihnassa ettei moisia vahinkoja enää satu. Vittu tollaset vastuuttomat koirien omistajat sais itte kokee tätä kipua mitä mä koen.
Ei muuta. Tällä kertaa. Ehkä myöhemmin.
Siinä meni se ADHD-luento, mikä lie info sitte.
En tiedä olisinko sinne oikeasti päässyt jos joltain olisin kysynyt että vahtiiko lasta. Joillain kun tuntuu olevan muutenkin joku ihmeellinen mystinen asenneongelma koko ADHD:ta ja ADD:tä kohtaan, niin enpä sitten edes viitsinyt kysyä..
Mutta vielä mä meen johonkin vastaavaan. Toivottavasti oli paska info/luento/whatever.
Korvauksia en saa koiraonnettomuuteen liittyen. No, toivottavasti tämä koiran omistaja edes ymmärtää jatkossa pitää rakkisa niin lyhyessä hihnassa ettei moisia vahinkoja enää satu. Vittu tollaset vastuuttomat koirien omistajat sais itte kokee tätä kipua mitä mä koen.
Ei muuta. Tällä kertaa. Ehkä myöhemmin.
maanantai 18. marraskuuta 2013
Risteilyhaaveita ja mielen rentoutusta
Koitan rauhoittaa mieleni tällä..
Rentouttaa todella..
Kävin tänään kaupassa ja siellä päätin että teen joulutorttuja. Minähän ostin sitten torttutaikinalevyjä, aprikoosimarmeladia kun se luumu ei oo niin hyvä ja kananmunia voiteluun. Ostin toki muutakin, esim. pakaste fröödinge ja iso köntsä lihaa ku oli tarjouksessa ja huomasin että alkoi tehdä mieli.
Taas mä haaveilen risteilystä, enkä saa sitä ajatusta nyt pois. Oon viikon aikana katellu TallinkSiljan ja Viikkarin sivuja ja katellu hintoja ja miettiny matkaseuralaista sekä miettiny vähä tietenki rahojaki. Kaikki ajatukset vaihtuu kun ensin pitäs tietää kuka lähtee messiin.
Olin mä viime yönä taas Serenadella, niin ku monena muunakin yönä. Se mun laiva vaan ei oo iha samanlainen serenade ku oikeesti mutta joka unessa samanlainen.
Vielä yksi tämmöinen..
Rentouttaa todella..
Kävin tänään kaupassa ja siellä päätin että teen joulutorttuja. Minähän ostin sitten torttutaikinalevyjä, aprikoosimarmeladia kun se luumu ei oo niin hyvä ja kananmunia voiteluun. Ostin toki muutakin, esim. pakaste fröödinge ja iso köntsä lihaa ku oli tarjouksessa ja huomasin että alkoi tehdä mieli.
Taas mä haaveilen risteilystä, enkä saa sitä ajatusta nyt pois. Oon viikon aikana katellu TallinkSiljan ja Viikkarin sivuja ja katellu hintoja ja miettiny matkaseuralaista sekä miettiny vähä tietenki rahojaki. Kaikki ajatukset vaihtuu kun ensin pitäs tietää kuka lähtee messiin.
Olin mä viime yönä taas Serenadella, niin ku monena muunakin yönä. Se mun laiva vaan ei oo iha samanlainen serenade ku oikeesti mutta joka unessa samanlainen.
Vielä yksi tämmöinen..
torstai 14. marraskuuta 2013
HK:n Sininen
Ei sieltä kaupasta ole mikään pakko ostaa kahta paketillista HK:n sinistä makkaraa sen takia että se on tarjouksessa, vaikka siitä ei edes oikeastaan tykkää. Mutta hyvin on menny, ku on tehny silti mieli. Oikeastaan tekee vaan mieli syödä jotain. Ravannu jääkaapilla...ikään ku sinne aina välillä jotain ilmestyisi itsestään.. Äsken kävelin keittiöön, kuten muinakin hetkinä tänään aiemmin, hakeakseni sieltä lompakon koska siellä on avainlukulista ja tarviin sitä kelan juttujen takia, niin mä oon unohtanu sen. Joka kerta. Oon sit saattanu käydä vaan kääntymässä siellä.
Ja pään sisällä sirkus. Tulee varmaan taas hieno yö.
Oon kaks päivää katellu risteilyjä ja hintoja, funtsinu ja näin...joulun jälkeen heti voisin lähtee. Ja jos on rahaa, nii lähenkin. Kyllä mä jonkun aina mukaan löydän =D
Kuulin aivan mielettömiä juttuja..!!! ^_^ <3
En voi kertoo vielä.
Ja pään sisällä sirkus. Tulee varmaan taas hieno yö.
Oon kaks päivää katellu risteilyjä ja hintoja, funtsinu ja näin...joulun jälkeen heti voisin lähtee. Ja jos on rahaa, nii lähenkin. Kyllä mä jonkun aina mukaan löydän =D
Kuulin aivan mielettömiä juttuja..!!! ^_^ <3
En voi kertoo vielä.
Yöllinen tervehdys..
Todella mahtavaa kun kello on jo neljä ja minua ei edes väsytä.
Keksin kyllä tekemistä eli kuten näkyy, muokkasin vähän profiilia yksinkertaisemman ja omaan silmään miellyttävämmän näköseks ja johan minä illalla olkkariakin pistin uusiks kun Elvis lähti uuteen kotiin Nikolle ja Siirille. Nään Elvistä kyllä ja hyvään kotiin meni.
Kipuja ollu. Ja jouduin jättää tekemättä pari työkeikkaa. En haluu olla töissä niin että yht'äkkiä sattuu ja sitten minusta ei ole hyötyä. Kun eri tekemiset koskee eri tavalla. Vaikka kotona pystyn tekemään asioita, niin se on eri asia töissä, kotona voin pitää taukoa niin pitkään kun haluan ja siltä tuntuu.
Mutta kai mun oikeesti pitää ruveta nukkumaan. Yrittää.
Keksin kyllä tekemistä eli kuten näkyy, muokkasin vähän profiilia yksinkertaisemman ja omaan silmään miellyttävämmän näköseks ja johan minä illalla olkkariakin pistin uusiks kun Elvis lähti uuteen kotiin Nikolle ja Siirille. Nään Elvistä kyllä ja hyvään kotiin meni.
Kipuja ollu. Ja jouduin jättää tekemättä pari työkeikkaa. En haluu olla töissä niin että yht'äkkiä sattuu ja sitten minusta ei ole hyötyä. Kun eri tekemiset koskee eri tavalla. Vaikka kotona pystyn tekemään asioita, niin se on eri asia töissä, kotona voin pitää taukoa niin pitkään kun haluan ja siltä tuntuu.
Mutta kai mun oikeesti pitää ruveta nukkumaan. Yrittää.
maanantai 7. lokakuuta 2013
Äitiydestä
Mä tiiän että mä en oo kovin äidillinen äiti. Mä tiesin sen jo vuosia ennen lasta, eikä mun ajatusmaailmaan mahtunut että joskus haluaisin lapsen, tavallaan inhosin lapsia joskus murrosiässä. Mä en tiiä johtuko se siitä että sillon mulle synty serkkuja ku sieniä sateella ja pieniä vauvoja ja pieniä lapsia pyöri paljon lähipiirissä. En osaa sanoa mutta tyttö syntyi samana vuonna kun valmistuin amiskasta ja sitä ennen olin saanut keskenmenojakin.
Tyttö syntyi ja se oli elämäni hirvittävintä ja onnellisinta aikaa. Mä valvoin yöt ja kuljeskelin kilometri tolkulla lapsi sylissä ympäri kämppää. Lapsen isän piti antaa nukkua kun aamulla sillä oli töihin meno. Jossain vauvan 2 kuukauden iän tietämillä mulla tulehtui hammas ja en nukkunut sitäkään vähää mitä olin nukkunut ja jossain vaiheessa ajattelin etten rupea nukkumaan kun vauva herää kohta kuitenkin. Silti nukahtelin istualteen, välillä pitelin jääpälapussia ja ties mitä pakasteita poskessa. Kipu oli jäätävä ja yritä siinä rauhotella vauvaa samalla. Mä olin niiiiiin loppu, puhki, väsynyt ja kaikkeni antanut että olin onnellinen kun antibioottien takia mulla loppu maidon tulo eikä tarvinnut enää siihen päälle vielä imettää. Se oli mun mielestä myöskin helvetin epämukavaa, se teki mulle ahdistuneen olon. Sitten me muutettiin. Se tapahtui vasten mun tahtoani. Pieneen asuntoon, sellaseen paikkaan josta mun oli vaikea liikkua ihmisten ilmoille ja jossa en muutenkaan juurikaan halunnut asua. Sitten muutin tyttären kanssa kahdestaan taas ihmisten ilmoille, mä olin koulutuksessa ja tyttö hoidossa ja välillä isällään. Sitten oli sekavaa aikaa, jossai välissä muutto ja uusi suhde joka oli helvettiä loppu aikoina ja keskivaikean masennuksen diagnoosi. Ihmettelen suuresti kun ekan kerran kävin puhumassa ahdistuksesta ja mut ohjattiin kpk:lle niin tää hoitaja oli koko ajan todella ylimielisen oloinen ja sanoi lopuks että ota yhteyttä taas omalääkäriin jos tuntuu että ahdistaa. En ottanut yhteyttä mutta netissä juttelin jonkun psykologin kanssa ja pari kertaa muistaakseni näinkin jonkun neuvolan kautta saamani tukihenkilön kanssa ja kävi meillä kotona.. Todella sekavia aikoja joista en muista oikein mitään ja joita vaan yht'äkkiä tulee mieleen ja ei oikeen ees tiiä mitä tapahtui milloinkin.
Mutta nyt ollaan tässä. Vuosi on 2013 ja ens kuussa tyttö täyttää 9 vuotta. Välillä en tiiä miten on pärjätty mutta kyllä me on pärjätty, jos ei aina niin loistavasti niin kuitenkin aina jotenkin.
Käärmeet rapistelee terroissa ja huomenna ruokin ne. Keskiviikkona tulee hypo motley naaras Helga ja näillä näkymin Elvis lähtee pari viikon päästä tutulle.
Nyt kaipais seesteistä elämää. Niin seesteistä kun se minulla voi olla. Koska vaikka mun mieli on nyt rauhallinen, niin se ei tarkoita sitä että huomenna räiskähtelisin, hyvässä mielessä.
Miten näin rauhallinen ihminen voi ollakkin niin impulsiivinen ja pää täynnä koko ajan jotain ajatusta ja joka asiaan pitäs olla kommentoimassa, rakastan nykyään rönsyileviä ja henkeviä keskusteluja ja pohtia ääneen asioita. Ja herättää keskustelua ja turhaudun kun kukaan ei halua keskustella. Jos kukaan ei halua.
Kämpässä putket on ihan varmasti jäässä, peiton alle -->
Tyttö syntyi ja se oli elämäni hirvittävintä ja onnellisinta aikaa. Mä valvoin yöt ja kuljeskelin kilometri tolkulla lapsi sylissä ympäri kämppää. Lapsen isän piti antaa nukkua kun aamulla sillä oli töihin meno. Jossain vauvan 2 kuukauden iän tietämillä mulla tulehtui hammas ja en nukkunut sitäkään vähää mitä olin nukkunut ja jossain vaiheessa ajattelin etten rupea nukkumaan kun vauva herää kohta kuitenkin. Silti nukahtelin istualteen, välillä pitelin jääpälapussia ja ties mitä pakasteita poskessa. Kipu oli jäätävä ja yritä siinä rauhotella vauvaa samalla. Mä olin niiiiiin loppu, puhki, väsynyt ja kaikkeni antanut että olin onnellinen kun antibioottien takia mulla loppu maidon tulo eikä tarvinnut enää siihen päälle vielä imettää. Se oli mun mielestä myöskin helvetin epämukavaa, se teki mulle ahdistuneen olon. Sitten me muutettiin. Se tapahtui vasten mun tahtoani. Pieneen asuntoon, sellaseen paikkaan josta mun oli vaikea liikkua ihmisten ilmoille ja jossa en muutenkaan juurikaan halunnut asua. Sitten muutin tyttären kanssa kahdestaan taas ihmisten ilmoille, mä olin koulutuksessa ja tyttö hoidossa ja välillä isällään. Sitten oli sekavaa aikaa, jossai välissä muutto ja uusi suhde joka oli helvettiä loppu aikoina ja keskivaikean masennuksen diagnoosi. Ihmettelen suuresti kun ekan kerran kävin puhumassa ahdistuksesta ja mut ohjattiin kpk:lle niin tää hoitaja oli koko ajan todella ylimielisen oloinen ja sanoi lopuks että ota yhteyttä taas omalääkäriin jos tuntuu että ahdistaa. En ottanut yhteyttä mutta netissä juttelin jonkun psykologin kanssa ja pari kertaa muistaakseni näinkin jonkun neuvolan kautta saamani tukihenkilön kanssa ja kävi meillä kotona.. Todella sekavia aikoja joista en muista oikein mitään ja joita vaan yht'äkkiä tulee mieleen ja ei oikeen ees tiiä mitä tapahtui milloinkin.
Mutta nyt ollaan tässä. Vuosi on 2013 ja ens kuussa tyttö täyttää 9 vuotta. Välillä en tiiä miten on pärjätty mutta kyllä me on pärjätty, jos ei aina niin loistavasti niin kuitenkin aina jotenkin.
Käärmeet rapistelee terroissa ja huomenna ruokin ne. Keskiviikkona tulee hypo motley naaras Helga ja näillä näkymin Elvis lähtee pari viikon päästä tutulle.
Nyt kaipais seesteistä elämää. Niin seesteistä kun se minulla voi olla. Koska vaikka mun mieli on nyt rauhallinen, niin se ei tarkoita sitä että huomenna räiskähtelisin, hyvässä mielessä.
Miten näin rauhallinen ihminen voi ollakkin niin impulsiivinen ja pää täynnä koko ajan jotain ajatusta ja joka asiaan pitäs olla kommentoimassa, rakastan nykyään rönsyileviä ja henkeviä keskusteluja ja pohtia ääneen asioita. Ja herättää keskustelua ja turhaudun kun kukaan ei halua keskustella. Jos kukaan ei halua.
Kämpässä putket on ihan varmasti jäässä, peiton alle -->
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)