tapahtumarikas viikko (ainaki mulle)

Oon siivonnu, leiponu, tiskannu ja kokannu. 
Ostin nestemäistä pyykinpesuainetta ku "oli nii kivan näkönen pullo ja oli vähä kiire". Oikeesti halusin kassalle jonoon joka oli lyhin. Pesuaine paljastui kotona huuhteluaineeks. Tiskasin ja siivosin keittiön, naapurissa. Raha motivoi. Eilen. Ja mietin kuka tiskais mun kotona, mun tiskit. Tänään tiskasin sit kuitenki omat astiat ja tein lasagnettee. Tuli hyvää. Pieniä asioita jollekki mutta oon saanu tällä viikolla aikaseks paljon. Nyt pitäs imuroida mutta en taia viihtiä ku on pitkäperjantaikii.


Oon miettiny polyamorikoita. Miten ne pystyy monen kanssa olemaan suhteessa ja rakastamaan ja huomioimaan montaa. Mä en pysty. Ei oo kyse suvaitsemattomuudesta vaan ymmärryksestä. Yritän ymmärtää. En tiiä opinko ymmärtää mut ainaki oon yrittäny. Tehköön he miten haluavat, eiväthän he kuitenkaan toisiltaan salaa mitään tee. Olkoon. Ei oo minulta pois. Mutta mietin. 


Tänään alkoholia.

hankaluutta?

Kai sitä pitäs olla tyytyväinen tähänki vähään mitä saan rakkaan kans olla.
Mulla on huomenna illalla menoa ja kestää monta tuntia. H lähtee neljän aikaan jo pois ja mä varmaan oon vitutuksesta ja "surusta" niissä fiiliksissä joissa mun pitääkin olla.. Mua siis harmittaa vaan se että tää meidän yhteinen aika jää niin lyhyeksi tänä viikonloppuna. Vaikka lauantaille on tiedossa aivan huikee juttu ja se on sitä mistä oon joskus puoliks haaveillu...hmmmm.....sen jutun on sit oltava aivan saatanan kivaa että mä en ehdi miettii ja harmittelee lyhyttä yhteistä viikonloppuu H:n kanssa..

Rakastan sitä miestä! <3

...

Mitä vittua sä oot mun kanssa ollut näinkin pitkään jos oleminen mun kanssa on ollu niin paskaa?

naimisia

Tänään bloggaillaan naimisiin menemisestä ja siihen liittyvistä asioista.
Mä kerran oon menny naimisiin ja sekin tapahtui unessa. En tiedä oliko onnellista se että menin naimisiin unessa vai se että vaan unessa.
Jos miettii että joskus muuttais saman katon alle niin ovessa tai postilaatikossa on kolme eri sukunimeä, mun, miehen ja mun lapsen sukunimi. Voiko naimisiin menoa perustella järjellä tunteen lisäksi? Voiko niin tehdä? Meneekö ihmiset naimisiin myöskin järkiperustein? Vai onko syyt mennä naimisiin nimenomaan enemmänkin järkiratkasu pitemmissä suhteissa? Rakkaushan nyt on ihan ensimmäinen syy, se on selvää.
Mä en halua enempää lapsia, mun kohdalla syy ei olisi se, eikä mun lapsikaan saa mun tulevaa sukunimeä. Lapsen oikeuden, ja isänkin oikeuden puolesta haluaisin että lapsi pitää isänsä sukunimen, ellei lapsi nyt sitten joskus hieman vanhempana halua välttämättä meidän sukunimeä niin asiasta voi keskustella.

Naapuri kävi ja nyt katkes ajatus.

Kun ymmärtää mistä tässä kaikesta on kyse!

Ei oo kyse siitä että olisin laiska, tiedän että en ole, on vaan vaikea alottaa jotain tekemään, jotain mikä ois pakkokin tehdä, eikä sillä väliä onko pakko vai ei, ku jos asia kiinnosta, en tee tai en vaan haluaisi tehdä ja kun se vaan on niin hankala aloittaa. Ja koen siitä huonommuutta.
Eikä oo kyse siitä että haluaisin olla ilkeä, en vaan yksinkertasesti ehdi ajatella mitä sanon tai teen. Varsinkin sanon. Varsinki ku jos oon pahalla päällä tai saan jostain keksittyä aiheen mistä olla pahalla päällä. Joskus suorastaan piru itse.
Myöskään en jaksa olla paikallaan, tai jos jaksan, on oltava jotai ainaki olevinaan kivaa tekemistä. Turhaudun, ärsyynnyn, ahistun, masennun jos joudun olemaan yhdessä paikassa koko ajan tekemättä mitään. Ja vaikka tekemistä olisi, se ei yleensä oo sitä mitä mielellään tekisin. Kotityöt.
Mulle tulee monesti mieleen paljon ajatuksia ja ideoita ja mietin voiko niitä toteuttaa. Jos voi, en jaksakkaan niitä alkaa toteuttamaan.
Epävakaa itsetunto.
Vaihtelevat ammattihaaveet. Siis ääripäistä toiseen.
Kokemusten kaipuu.

ADD.

Jos mulla vain olisi euroja niin paljon, nii menisin neurologille, yksityiselle. Jos mun oireet ei olekkaan ADD:tä nii se vois löytää jonkun muun diagnoosin sitte. Mä oon vuosia miettiny mikä minussa on vikana ja oon alkanu ymmärtää että tätähän tää saattaa olla. Psykologin tekemän pikatestin mukaan mulla on tähän liittyviä ominaisuuksia ja viittaavat ADHD:hen/ADD:hen. Lisäks se että suvussa kai jonkun sortin ADHD, impulsiivisuus ja muita juttuja on.

diudiudiu

semi sees fiilis =)

tää oli siis aivan pakko jakaa! xD

Asiaa!

Tässä bloggailen ku ei tääl töissä näytä muutakaan tekemistä olevan. Ja sitä paitsi mulla on vähä huono, varmaan siks ku oon joutunu vetää särkylääkkeitä muutaman päivän ku iski sitte iskias..! Jee. Vaikka oikeesti siinä ookkaan mitään hauskaa.

Mä en muista millon viimeks kirjottelin joten nyt oli iha selkeesti korkee aika kirjottaa. On tapahtunu jotain mitä miä luulin ettei ennää tapahu. Mulla ei ollu haluja, aikomusta tai uskomustakaan tms. ruveta tällaiseen mutta elämä on helpottunu tän parisuhteen myötä.. Mä oon onnellisempi ku aikoihin vaikka samalla ajoittain tulee se pelko et menettääkin toisen....tyhmä pelko, mä tiedän, mä koitan unohtaa vanhat kokemukset ja keskittyy vaan tähän hetkeen ja olen kyllä ottanukkii kaiken irti minkä vain saan, siis henkisesti, sen verran ja niin minkä parisuhteessa pystyy. Vaatii paljon että uskaltaa heittäytyy mutta on se senkin vaatinut, että on kuullu toiselta "en minä halua ketään muuta, mä haluan vaan sinut", sillon kun meinaa vaipua epätoivoon, syystä tai toisesta. Toi nyt oli yksi yksittäinen juttu mutta heitin sen vaa nyt tohon ku ne sanat oli sellasta mitkä oli parhaat siihen hetkeen jolloin ne kuulin. Taas tää teksti on kai sekavaa, mutta olkoot. Mun blogi, mun sekavuus =D
Tää mies on se jota mä joskus etsinkin, ja sit se vaan jostai löysi mut, siis tiedän mistä mutta en todellakaan kerro että mistä. Joo, netistä, en kerro paikkaa. Mua sai "taivutella", laittaa viestii, unohtaa ja taas laittaa viestii. Avauduin paskasta tilanteesta joka mulla oli juuri ollu muun miehen kanssa. Moni haluais olla mun paikalla ja moni haluais olla mun miehen paikalla. Tavallaan mun pitää kai kiittää eksiäni, entisiä säätöjäni ja kaikkia niitä ihmisiä jotka on käyny mun elämässä lähteäkseen, koska en olis tässä nyt. Tässä tilanteessa. Tää parisuhteesta bloggailu on varmaan ihan hölmöö mutta tuskin tätä ees lukee kukaan muu kun minä. Puran ja kokoan ajatuksia ja sitä rataa.


Ja nyt työt kutsuukin taas..!