torstai 16. helmikuuta 2012

naimisia

Tänään bloggaillaan naimisiin menemisestä ja siihen liittyvistä asioista.
Mä kerran oon menny naimisiin ja sekin tapahtui unessa. En tiedä oliko onnellista se että menin naimisiin unessa vai se että vaan unessa.
Jos miettii että joskus muuttais saman katon alle niin ovessa tai postilaatikossa on kolme eri sukunimeä, mun, miehen ja mun lapsen sukunimi. Voiko naimisiin menoa perustella järjellä tunteen lisäksi? Voiko niin tehdä? Meneekö ihmiset naimisiin myöskin järkiperustein? Vai onko syyt mennä naimisiin nimenomaan enemmänkin järkiratkasu pitemmissä suhteissa? Rakkaushan nyt on ihan ensimmäinen syy, se on selvää.
Mä en halua enempää lapsia, mun kohdalla syy ei olisi se, eikä mun lapsikaan saa mun tulevaa sukunimeä. Lapsen oikeuden, ja isänkin oikeuden puolesta haluaisin että lapsi pitää isänsä sukunimen, ellei lapsi nyt sitten joskus hieman vanhempana halua välttämättä meidän sukunimeä niin asiasta voi keskustella.

Naapuri kävi ja nyt katkes ajatus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti