On jo aikaa kun oon viimeks kirjottanu. Nyt muistan, jaksan ja ehdin.

Tämä on taas niitä iltoja kun mun pää on ku sirkuksesta karanneet elefantit posliinikaupassa, villihevoset preerialla ja just uimaan oppineet sammakot. En tiiä mistä tuonkin keksin.
Tää on varmaan hauskan kuuloista kun kadotan wc-paperirullat kaks kertaa kun en muistanu mihin ne jätin, sain kuitenki siivottua tasoja, sain kerättyä kolme viikkoo sitte moltanneen smithin moltin lootastaan, hinkkasin kaappien ovia ja oon ollu häiriöks kavereille viesteilläni ja tyhjänpäiväisillä puheluillani mutta ei se oikeastaan haittaa, ne tietää. Tietäjät tietää ja rakastajat rakastaa. Tuli tuokin biisi mieleen.
Mutta mulle tämä ei oo silti aina niin kivaa kun kadottaa tavaroita, unohtaa nimensä, ei muista mitä oli tekemässä. (enkä edes liioittele)
Eipä silti, on mun elämä myös tasoittunut =) mulla on nyt kolmas lääke, tää on toimivin tähän saakka ollut. Edellinen teki huonon olon ja väsymyksen ja olin ehkä ahdistuneempikin. Tämän kanssa mä pystyn paremmin keskittyy, tosin vaikutuksen loppuminen ei oo kiva mutta pientä titraamista nii uskon että tehot riittää koko päivän =) onhan se tosin kuitenki hyvä että on tehokas mutta vähä repaleisiahan nää illat on.
Tärkeintä on että se impulsiivisuus pysyy kurissa, tälläkin. Ja onhan täs terapiassaki juostu ja käsitelty asioita, että se auttaa kans.

Mulla menee muuten hyvin. Töitä, ihmisiä, yleinen mieliala on hyvä ja kaikki pöljäily, no ei nyt ihan kaikki, mutta pahimmat pöljäilyt on jätetty taakse =D

Mä voin olla myös itsestäni ylpeä että oon tässä taas näin, kiitollinen tästä hetkestä vaikka pää onkin vähän kremppa tällä hetkellä =)

Sain mun ajatussirkusta laannutettua kirjottamalla.

Ja hei, äitienpäivä lähestyy, joten hyvää äitienpäivää niille jotka äideiksi itsensä tuntevat <3