Päätös.

Minä päätän, siis PÄÄTÄN irroittaa susta. Kokonaan, täydellisesti. Ei enää yhtäkään viestiä. Ei ainuttakaan ajatustakaan että näkisin sinut, koskettaisin sua, yhtään mitään mitä tekisin. Saatanasti kirpaisee, mutta nyt on jatkettava omaa elämää. Nyt ei enää itketetä itseään noilla biiseilläkään.
Kiitos. Kiitos kaikesta mitä sinulta sain ja anteeksi etten aiemmin lupauksista huolimatta susta ole osannut irti päästää. En lupaa ettet olisi mielessäni välillä mutta muuten irroitan. Nyt voit mennä. (mun päästä)

Mä niin kuuntelen noi kaikki surkeet biisit, mä niiin kaipaan sua ja itken vaikka silmät tomaateiks. Nautin ilon hetkistä ystävien kanssa. Kuuntelen, tuen, selviydyn omista murheista, vaikka ethän Sinä mikään murhe ole, elämäntilanne vain on. Meidän kannalta.
Mutta muuten elämä on näyttänyt nin paljon monia puoliaan vähän ajan sisään lähellä.
Rakastumista, eroa ja irti päästämisen vaikeutta, oppimista, ystävän läheisen kuolema, siskon pojan syntymä.
Hurja kesä. Sinne väliin on mahtunut kaikkea muutakin.
Uusia kavereita, viisaita ja lohduttavia sanoja. Pieniä onnen hetkiä mutta suurin niistä on onnellisuudessaan se että minun rakkaasta pikkusiskosta tuli äiti ja minusta täti =))) <3
Ehkä saan susta vielä itselleni ystävän, jos kohtalo ei ohjaa meitä enää yhteen muuten.
Sekavaa tekstiä, sekavaa olotilaa.
Ehkä ansaitsen tän siiderin parvekkeella.

Takapakkia. Tuntuu hyvältä olla yhteyksissä sun kanssa vaikka samalla se repii mua ja saa mut ajattelemaan mitä sun päässä liikkuu. Ihan kun sä olisit jotenki hukassa. Vai onko se vain kohteliaisuutta. Ei tää taida olla ihan helppoa sinullekkaan. Vai haluanko minä vain ajatella niin..


Pete Parkkonen - En tiedä mitä kaipaat
Pete Parkkonen - Ei kaltaistasi
Kaija Koo - Seison vierelläsi
Lassi Valtonen - Sinun piti kävellä kanssani
Sanni - Me ei olla enää me
Sanni - Sotke mut
Mikael Gabriel - Sä olit oikees
Nimetön - Saisin sut jäämään


Mistä tämä fiilis loppujen lopuksi kumpuaa? Tämä.....tämä mitä en osaa selittää ja joka saa mulle kyyneleet silmiin ja mieletöntä roihua sisälläni kun ajattelen sua.. Hulluuttahan tämä jo on, kun en pääse sinusta ja näistä tunteista.

Kun sä oot täysin vapaa sun edellisestä elämästä niin tiedät mitä tehdä. Ehkä olen tässä vielä silloin Sinua varten.

Tuli taas tänään huikeita oivalluksia liittyen mun parisuhteisiini. Mä saan jotenki kummasti kerättyy mun ympärilleni aina ne miehet jotka on juuri eronneita, jotka ovat vielä kiinni entisessä suhteessa tavalla tai toisella. Mä en tiiä mikä siinä on. Ei ne ole idiootteja, mutta ehkä ne näkee minussa jotain sellaista mikä voisi tuoda lohtua heidän sen hetkiseen elämään. Enkä puhu pelkästään seksistä. Ehkä minussa on sitten sitä terapeutin vikaa, joka analysoi, miettii...eihän mun kuulu olla miehen terapeutti, tuki ja turva edellisen suhteen jälkeen, ei silloin ole oikealla tavalla toista lähellä. En mä halua olla vaan kaveri joka on pelkkä olkapää ja seksiä jos joskus sitäkin haluaa. Ei. Herran tähen!
Mun on alettava vetää entistä rajummin sitä rajaa, mitä minä siedän, mitä minä haluan, mitä minun kuuluu olla miehelle kun tapaan kiinnostavan miehen ja joka on kiinnostunut minusta, jos lähtökohtaisesti ajatellaan että mä en joudu kenenkään edellisiä suhdesotkuja kuuntelee, tukemaan ja ymmärtämään. Toki minä ymmärrän, tuen ja kuuntelen mutta kun silloin ei olla enää oikeilla raiteilla jos se siihen menee.
Jotta ihmiset pystys rakastumaan toisiinsa, niin siihen ei kuulu entinen elämä enää. Ja monella tapaamallani miehellä on kuulunut. Mikä taas aiheuttaa lisää ongelmia, kummallista käytöstä minussa. Suhteet on aina, siis aina kahden ihmisen juttu, aina jokin asia liittyy johonkin. Ehkä ei aina, mutta kun vaaditaan ymmärrystä, anteeksi antoa, rakkautta sietämään toista ja kasvamaan yhdessä ja erikseen.
Ei mulla muuta.

<3

Älä ajattele minun olevan sitä mitä näet heti.
Tutustu minuun huolella, senkin jälkeen kun olet nähnyt huonot puoleni.
Mutta jos päätät luovuttaa heti, tiedän, ettet ole arvoiseni.
Toisesta välittävä ihminen kestää sinua huonoinakin päivinä.

Mä en haluu muistaa sua. Mä en halua tuntea sua kohtaan mitään, en edes vihaa. En haluu ajatella sua, mee pois mun mielestä. Mä kyllä ymmärrän ettei tunteita voi väkisin saada. Sä et rakastunu muhun. Sä et rakastunu muhun! Mä en tiedä, luulen, että vaikka oisin tehny asioita miten tahansa, sä et ois rakastunu muhun siltikään. Et varmati moneen muuhunkaan. Sä olet vielä kiinni niin paljon sun edellisessä elämässä ettei oikein kenelläkään naisella ole vielä tilaa sun nykyisessä elämässä. Nää on mun pohdintoja, ajatuksia, oletuksia. En tiedä. Mä en tiedä mistään niin paljon mitään kun siitä että voisitko poistuu mun mielestä? Nyt. Heti! Muistot kiusaa liikaa. Mun pitäs edetä jo omassa elämässäni, ilman sinua minun päässä.

En todellakaan ole ylpeä monestakaan asiasta joita olen elämässäni tehnyt, mutta on asioita joista olen itsestäni ylpeä.

- on tullu mokailtua, mutta olen kasvanut myös henkisesti
- olen oppinut edes hieman itsehillintää
- olen uskaltanut kohdata itseni ja tunteeni
- olen oppinut vapautumaan hiljalleen peloistani
- kasvan koko ajan kohti terveempää henkistä minää
- kunnioitan itseni
- en anna kenenkään kävellä ylitseni
- rakastan itseäni terveellä tavalla

Ainakin näistä on hyvä lähtee, kerralla ei muututa, mutta hiljaa hyvä tulee =)

Mä oon onnellinen, tällä hetkellä ainakin!! =)