Naiset jotka vonkaa varattuja miehiä.

Miksi? Onko se sitä että kielletty kiinnostaa? Itsetunnon kohotusta siltä varalta että varattu mies lämpeäisi? Oikea ihastuminen tai jopa rakastuminen? Siis naiset jotka tietää miehen olevan parisuhteessa ja vonkaa niitä silti, lähestyy muuten kuin kaverillisesti...antaa kyllä hieman lutkamaisen vaikutelman itsestään. Siinä kohtaa kun tämä varattu mies vastaa vietteleviin katseisiin ja koskettaa takaisin hellemmin kuin ystävät yleensä niin siinähän lutkamaisesti ei käyttäydy pelkästään nainen. Kun taas baarissa pokaa jonkun miehen, josta ei tiedä onko se seurusteleva/naimissa/avoliitossa niin siinä kohtaa vastuu on pelkästään miehellä, mutta en vaan ymmärrä niitä naisia jotka lähtee yrittämään niitä joilla on suhde jo menossa jonkun muun kanssa. Tiedän muutaman tällaisen naisen, joku rauhottunut iän myötä joku villiintynyt. Pahimpia tuntuu olevan nelikymppiset, joilla niilläkin oma ukko kotona lasten kanssa vihkisormus kiiltäen nimettömässä, naisella takataskussa. Mitä nainen saa siitä että edes yrittää lähestyä varattua miestä, vaikka saattaa jopa tietää että äijä ei lämpene? Jos mies on rehellinen, niin tottakai kertoo asiasta vaimolleen/tyttöystävälleen, niin onko tää varatun vonkaaja niin sekaisin ilman itsesuojeluvaistoa että ei tule ajatelleeksi että mitä siitä seuraa kun kotona odottava nainen saa tietää näistä vonkausyrityksistä?
Onneks itselläni ei oo tällä hetkellä omakohtaista kokemusta, josta tietäisin, mutta on ollut. Ja jos olisi nyt ja tietäisin siitä niin en varmasti jättäisi asiaa siihen. Sen naisen osalta. Eli siis puhun vaan siitä että nainen vonkaa varattua miestä, ilman että mies lämpeäisi.

No jaa.. tää tuli mieleen lähipiirin tapahtumista vain ja tuli tarve kirjottaa kun en muutenkaan ole keskittynyt viime aikoina muuhun kun tuohon uuteen ihanaan mieheeni joka on töissä, tällä hetkellä jossai lähellä Kemiä ja meillä on meidän joulu parin päivän päästä, ei oo nähty viikkoon.. ja tää on tuskaa välillä. Mutta sitten niin palkitsevaa ja tietää mitä odottaa.. ja sunnuntaina risteilylle.. =)

Mä muistan kun pidin parikymppisenä itteeni fiksuna ja kokeneena kun olin nähny elämän kurjaakin puolta ja kerran joku kaveri sano että ikä tuo sen oikeanlaisen "älykkyyden", taisin suuttua jopa siitä kommentista ja ajattelin että mua vähäteltiin tai jotain sen suuntaista, mutta nyt lähes 32-vuotiaana voin sanoa että oikeassahan hän oli. Vaikka oisit ollu ikäsi laitoksissa, kohdeltu kaltoin ja kokenu vääryyttä enemmän ku juutalaiset ikinä, niin silti, ikä se on mikä tuo sellasen tietynlaisen viisauden ja ja elämänkokemuksen, se että kokee paljon asioita ei tarkoita sitä että niihin osaa suhtautua fiksulla, aikuisella tavalla. Jos sä olet kokenu kauheita, ei sun tartte korostaa sitä mitenkään. Ei rankka elämä ole leuhkimisen arvoinen asia. Toki kokemukset kasvattaa ja koulii ihmisestä tietynlaisen mutta oon huomannu että tietyn ikäiset suhtautuu niihin niin eri tavalla ja puhuu niistä asioista eri tavalla. Jos vertaan 23- ja 33-vuotiasta kaveria niin ero on aika iso henkisellä puolella. Vaikuttaa siihen tietenki ihmisen luonnekkin ja mahdolliset neurologiset poikkeavuudet esim. adhd. Mutta ajattelutapa silti muuttuu ihmisellä jollai tapaa ja villikin ihminen saa tyyneyden, tai oikeestaan tasapainon elämäänsä, ei oo tarvetta uhota kaikesta, kaikille. Osaa ajatella asioita laajasti. Kykenee ajattelemaan niin että miten joku muu ajattelee/ajattelisi jonkun asian ja oppii havainnoimaan ympärillä olevia ihmisiä oikealla tavalla. Oppii aistimaan ihmisten energiat. Käyttää päätään.
Itsehän oon impulsiivinen, kyllä, enkä oikeasti aina vaan ehdi ajatella joissain tilanteissa mitään, kun jo tapahtuu, mutta mä en ole impulsiivinen koko aikaa, vieläkin nykyään mä oon tehny tyhmiä juttuja. Minussakin on vikoja, ominaisuuksia ja ehkäpä jotain puutteitakin psykologisella tasolla, jotka tekee minusta minut, ainutlaatuisena, mutta silti ne asiat ei ole estänyt mua kasvamasta muuten ihmisenä. Nimenomaan ihmisenä. Eikä ketään muutakaan, ei ainakaan pitäisi. Eikä meidän kenenkään kaikkia ja kaikkea tarvitse sietää. On eri asia miellyttää kuin että kykenisi ajattelemaan asioita muiden kantilta. Siinä vaiheessa kun oppii erottamaan asioita toisistaan, kykenee asioihin niin ettei mikään teko tai tekemättä jättäminen oo pois toisesta asiasta, löytää sellasen ihanan kivan pikku harmonian elämäänsä, ja on ennen kaikkea tyytyväinen itseensä, niin pärjää muidenkin kanssa. Mutta kaikki kypsyminen aikanaan, eikä tartte nuorempien ihmisten vetää herneitä nenukkiin...tää vaan on fakta. Jonka koin itsekkin.

Työt(-tömyys) ja selkä.

Tajuaako selästään terve ihminen miten paljon pelkästään kipeä selkä syö motivaatiota enää edes hakea töitä? Kun oot kokeillu sitä, tätä ja tuota mutta kun ei pysty, kun koskee. Sitä työn riemua kesti ennen sisulla viikko, nykyään sisulla pari päivää. (n. 40 asteen skolioosi yläselässä + lannerangan ekan nikaman painaumamurtuma joka säteilee vielä alemmas selkään kipeästi, tapaturmasta yli vuosi) Mitä mieltä missään työn hakemisessa sitte edes on ku tiedät ettet pysty tekemään mitään, etkä viitti koko ajan kipulääkkeitäkää vetää jotka ei ees auta mitään ja ne jotka auttaa, pistää samalla kuupanki niin sekasin ettet voi sen takia tehdä mitään jos vaikka kipu häviääkin tuurillaan. Siivouspäivä kotona, taukoja, istumista, kävelyä ja paikallaan olemista. Seuraavana päivänä viimestään tiedät siivonnees. Ikää tulee lisää, kivut pahenee. Sitte joku neropatti tulee ja sanoo että "kyllä se kuule on ees haettava töitä, alotat vaan jossain paikassa ja lopetat vaikka sitte, pittää se kokeilla!!". Nonii, siinähän loistoidea!!! Ai jumalauta onko ihmiset oikeasti noin vitun idiootteja?!?! O.o Antasin nää omatki kivut millon vaan kenelle tahansa muulle ja tekisin töitä vaikka 24/7 jos mä tietäisin että mun selkä kestää! Ja toisekseen, kuka itteään kunnioittava ihminen lähtee ilmasiks töitä tekemään vaivasella 9 euron ylläpitokorvauksella (joka on tarkoitettu eväisiin ja matkoihin, onpa iha siinä ja siinä riittääkö, kaikilla ei ees riitä) ja huom. ihmisen on pakko saada jostain rahaa, vaikka ei mitään tekisikään, sekin raha mikä mulle tulee, on pakko tullakkin, vaikka vaan päivät pelaan, siivoon, teen ruokaa tai olen vaan, ihmistä ei voi heitteille jättää, jotain rahaa on ihmiselle tultava joko kelasta tai soskusta. Ja miettikää nyt että ei kaikki ole sossun ja kelan rahoilla huvikseen. Enkä oikeastaan ihmettele yhtään jos onkin. Ja niitä on paljonkin. Ne jotka kykenee ja haluaa lähtee töitä tekemään nii niille pitäs maksaa edes kohtuullista palkkaa, inhimillistä, jolla tulee toimeen, ettei tilanne ois joka tapauksessa plus miinus nolla ja yhtä tyhjän kanssa.

Kumpi on parempi, nainen jolla on isot tissit, brassiperse, blowjob-huulet ja tuuhee pitkä tukka ja siniset silmät ja on tyhmä kuin saapas, ei omaa minkäänlaisia käytöstapoja, kiljuu ja hihkuu julkisilla paikoilla ja käy ryhmäliikuntatunneilla body pumpissa vai flanellipaitaan ja farkkuihin pukeutunut, vihreä/ruskea silmäinen naapurintyttö jolla lyhyet hiukset ja kulkee omaa tietään, antaa pienten ylimääräisten kilojensa näkyä ja akntaa ne ylpeydellä, uskaltaa sanoa mielipiteensä mutta osaa käyttäytyä julkisilla paikoilla? Mä luulen että moni mies varmaan pidemmällä tähtäimellä valitsee jälkimmäisen vaikka ensimmäinen varmaan menisi edustusvaimona ulkonäkönsä puolesta ainakin, jos ei muuten. Oon ennenkin kirjottanu näistä vaativista ihmisistä, mutta kummassa mies on valmis joustamaan, ulkonäöstä vai luonteesta? Tai voi olla lepakkonainenkin. Ja koska itse olen bi, niin voin itsekkin vastata, mutta vasta lopussa. Toki mä tunnen naisia jotka on sekä kauniita että älykkäitä, alyllä tarkoitan tilanneälyä yms., en kirjaviisautta. Mutta en tiedä olenko tavannut vain vääränlaisia miehiä, jotka osaa käyttää viehätysvoimaansa väärin ja minun kaltainen nainen jää heti ja helposti koukkuun, eikä uskalla luottaa vaistoonsa aina. Mutta, en vain ole tavannut kuin yhden miehen joka oli komea ja ainakin lähes täydellinen persoonana, vaikka insinööri olikin. (suhde kaatui muihin syihin) Ihmiset jotka tietävät olevansa kauniita, komeita ja oantavan näköisiä, unohtavat helposti muiden ihmisten sisäisen kauneuden. En puhu olettamuksista vaan siitä mitä minä ihan oikeasti olen nähnyt. Se on surullista. Ja miten helppo saalis "halvan" näköinen nainen on, jos sillä ei ole pään sisällä mitään.. Oikeastaan, nainen joka näyttää "halvalta" ja käyttäytyy kuin teini (ellei oikeasti ole, edes henkisesti) saattaa sisimmässään kaivata lämpöä lähelleen ja lähtee helposti sen takia kenen tahansa matkaan, mikä antaa ehkä vääränkin kuvan. Seuraakin kysymys: millä tavoilla on oikein hakea hyväksyntää? Arvostusta? Ehkä niitä kannattaa miettiä..! Mutta jokaisen kannattaa myös miettiä mitä sen pinnan alla on. Onko joku oikeasti sellainen minkä kuvan antaa.

Mutta, itse tosiaan valitsisin naisen/miehen joka näyttää "tavalliselta", ei tartte ravata salilla, kunhan kantaa itsensä ylpeänä, sellasena kun on. Omaa mielipiteitä, jonka kanssa pystyy saamaan mielenkiintoisia keskusteluja, pukeutuu kuitenkin siististi, vaikkei kledjut oiskaa viimestä huutoo, ei todellakaan tarvitse olla viimesintä muotia. Ja saa olla insinööri seuraavakin, kunhan ei ole "liian järkevä" että järkeistää tunteensakin. Kyllä, sellaistakin on nähty. 

Mutta jos mä nyt noi tiskit tiskaan....se piti alottaa mutta ku tuli ajatuksia mitä haluun kirjottaa nii sitte kyllä tiskit jää! =D

Aurinkoo ja pikku pakkasta ainaki Kuopiossa.. 

Kivaa keskiviikkoo <3

Vain elämää ja tunteita (vähä psykologista)

Mä en ymmärrä ihmisiä jotka jaksaa nähdä vaivaa valittaakseen asiasta jolle ei voi mitään. Tunteille siis. Varsinkaan toisten tunteille. Onko kenelläkään tullu mieleen edes pienesti miettiä miks sielä itketään? Yllätys yllätys, ei.. =) Niillä on pitkiä päiviä, taiteilijat on herkkiä ihmisiä ja varsinkin väsyneenä, luulisin että kenellä tahansa hanat aukeaa, varsinkin kun kuulee jonkun koskettavan kauniin tulkinnan. Monella varmaan liittyy eri biiseihin eri fiiliksiä, tilanteita.. Ja joskus jonkun biisin sanat vaan koskettaa muuten syvältä. Ja eikö se ole jopa jonkunlaista tunne-elämän häiriötä että ahdistuu toisten tunteista? Voi kysyä itseltään että miksi.. Ja minulla ainaki tarttuu herkästi toisten fiilikset, niin onko se joillakin pelkoa että nyt kun mä näen että toi itkee niin muakin alkaa itkettää?! Tosi kaukaa haettua varmaan mutta en vaan kerta kaikkiaan ymmärrä miksi toisten tunteet ärsyttää muita niin paljon. Ärsyttäisi minuakin jos joku koko ajan itkisi joka asiasta ilman aivan selkeää syytä tai syytä jota minä en ymmärrä, mutta eihän tässä nyt "tyhjästä" itkemisestä olekkaan kyse.
Mikä saa ihmisen niskavillat pystyyn kun näkee ihmisen herkimpiä puolia?
Niin ja jos joku takertuu siihen että mitä taiteilijoita noikin nyt on, niin joka ajattelee niin, niin voin sanoa sille että teeppä ite biisi ja laula se niin että siitä tykkää muutkin ku kaveris ja perhees vaan siks että niiden kultapoika tai tyttökulta on tehny biisin.

Niin ja mä en ymmärrä kovinkaan monia muunkaanlaisia ihmisiä jos ne on mun mielestä vähä "moukkia" mutta pyrin ymmärtämään kaikkia, että miks ne on minkäkinlaisia. Vaikka ne ois kusipäitä, moukkia ja erilaisia luonteelta kun minä. Meillä on kaikilla tuolla jossain syyt miksi meistä on tullut omanlaisiamme <3

Pulled porkkia odotellessa uunista... kivaa tiistai iltaa =)

Nettikauppoja.

En missään nimessä halua tehä tästä muotiblogia, mutta nyt on pakko kehua kun oon löytäny hyviä nettikauppoja!
Vaatteita. Hinnat ihan naurettavan pieniä, tilasin hupparin, pari muuta paitaa ja alusvaatteita. Nää on tehty kai alunperin kiinalaisille ja kiinalandiasta nää lähetetäänkin, niin koko kannattaa TARKISTAA! Hupparin tilasin tosin aiemmin n. 10€ rahteineen ja tää uus tilaus n. 20 euroo rahteineen.
Kosmetiikkaa. Tilaus n. 24 euroo kuluineen. Siveltimiä, puuteri, kakku eyeliner ja ripsiväri. Muuten en ois tilannu mutta ku arvostelut oli hyvät mitä näin. Näitä myydään kuulemma Suomessa apteekeissa, mutta ei näin halvalla.
Jos totean molemmat nettipuljut hyviksi, tilaan jatkossakin ainaki kosmetiikan elfiltä.

Nyt ei muuta. Ihmettelen vaan miks vitussa oon hereillä vielä. Kello näytöstää 2:27.
Aamulla viel pitäs olla menossa matkukseen. "Pähkinäkauppaan" ja Halpa-Halliin ja New Yorkeriin.

Hyvää yötä/aamua/päivää/iltaa! (riippuen siitä mihin aikaan luet tätä)

Kiteytys haluamisista.

Ei ole väärin että haluat minua, mutta minä haluan että sinä haluaisit minut, koska jos vain haluat minua, niin en halua sinua koska haluan sinulta jotain enemmän. Jos haluat olla jonkun kanssa, niin ole, koska minä en ole vain joku.

Mulla oli kivat päivät, ilman vastuuta lapsesta =)
En mä nähny kaikkia kavereita joita piti, mutta ehtiihän tuota.
Perjantaina menin yhen kaverin luo jonne tuli muutama muukin kaveri, sieltä sitte toisen kaverin luo jonka luona oli kaksi muuta sen kaveria joista toisesta tulikin eron myötä kaverin kämppis. Siitä baariin, grillille, kaverin luo takasin taxilla. Humalatila oli melkonen. Yöllä heräsin ku tää kaverin uus kämppis rymys en tiiä mitä, menin hakee vettä ja säikähdin iha kauheesti ku se oliki yht'äkkiä mun vieressä. Siitäpä sit kumpikin nukkumaan ja aamulla alotettiin uudella nousulla, saunalla ja fiilistelyllä. Haettiin viinaa lisää ja mentiin yhteen paikkaan. Siellä avauduin kaverin uudelle kämppikselle ja mä ajattelin että nyt oon ihastunu siihen. Pistin sen kännin piikkiin ja jonkun kaipuun houreiksi. Minä kun majailin heillä, niin olin siellä sit perjantaista tiistaihin ja eilisestä keskiviikosta nyt tähän päivään, olin vaan yhden yön kotona. Niin rentoo olla noitten kahen kanssa, olla niitten kanssa päivät ja illat, tykkään niistä niiiin paljon, tärkeitä ihmisiä <3
Noina kahtena muuna päivänä mä olin porukoilla ku siskon perhe oli niillä ja sukua lappas ku venäläisiä anttilassa. Kaikki halus nähä vauvan.
Mää oon vähä väsy...katon samalla telkkaria. Ajatus ei kulje nyt kovin hyvin.

Mutta kaiken kaikkiaan oli kiva "loma" ihanien ihmisten seurassa.

En ole rasisti vaan roturealisti.

Ja sain taas syyn vihata mamuja. Koska nyt vittu ihan oikeesti! Suomi-neidon alapäässä rellestää ja lietsoo lisää vihaa lähinnä mamu-teineistä koostuva porukka käymällä heikompien kimppuun, lapsien ja nuorien. Ne saa pisteitä siitä että saako kaadettuu uhrin maahan yhdellä lyönnillä! Medialla menee nyt hyvin, mamuilla ei mene, eikä varmaan tilanne parane, eikä tarvitsekkaan. Kiitos vitun Päivi Räsäsen ja muitten paapojien ja hyysääjien, täällä rehottaa valtoimenaan tiettyjen ryhmien järjestelmällinen rikollisuus. Joo ja lisää vaan, kyllähän tänne mahtuu! (huomioithan sarkasmin) Ja suvakit silittelee päätä, että "voi että ku Abdullah näki sotaa ja sillä kersalla on nyt traumoja ja teini-ikä rajumpi, yhyyy ja se on ihan oikeutettu purkamaan pahaa oloaan". No mutta, kun meillä on nyt niin helvetin hieno terveydenhuolto, nii mitäs jos vaikka kaikki mamut heti tullissa laitetaan psykologille selvittää traumoja ja siitä suoraan potku-nyrkkeilyyn, harrastuksen pariin, koska kyllähän sossu maksaa senkin, eikö vaan? Vaikka tuskin se mitään auttaa. Näillähän on ihan kulttuurisidonnaista käytöstä käydä heikompien päälle, raiskata naisia.. (eipä sillä, kyllä semmosia suomalaisiakin miehiä on, mut siitä eri teksti myöhemmin)
Näille annetaan kaikki ilmaiseksi, ne saa taivaskanavat ja paljon mitä minä en saa, jota minun kuuluisi ehkä saadakkin ja ne riehuu täällä ku eläimet, pelottelemalla, uhkailemalla ja käymällä käsiks meihin jotka on täällä asuttu aina! Ei vittu mitä touhua! Mä en näe että heidän näkemänsä sota ja kurjuus olisi oikeus käyttäytyy täällä miten sattuu, sekö on kiitos siitä että saavat nyt olla turvassa!? Tämmösten jälkeen ne ei kyllä turvassa ole!! Hieno lista kiertää facebookissa..
Eikö näille vois oikeesti järjestää paluulippua sinne mistä tulivatkin?!?! Kaikille niille, jotka tekee täällä rikoksia! Tämmönen viha lietsoo vihaa, tulee aika hieno kierre. Kuka sitä haluaa?! Niinpä niin...ei varmaan kukaan. Ihan ite omalla toiminnallaan saavat rasistisia kommentteja ja tekoja. Se on sitte vaan voi voi ja peiliin katsomisen paikka.

Ai vittu ku mulla keittää!!

Vähän tästä päivästä...

Tänään mua ei vituttanut mikään. Olin vaan sekä jumissa että hyperi. Mulla kesti monta tuntia ennen ku pääsin suihkuun asti, jonka jälkeen laitoin pyykit pyörii, jona aikana minä pyörin sinne tänne, ilman selkeetä päämäärää, välillä pelaten läppärillä ja tykkäilemässä julkaisuista (hieno sana) ja haaveilin taas risteilyistä ja vähä mietin miten käytän lapsivapaani. Jossain vaiheessa aloin voidella itelleni hapankorppua, jätin jääkaapin oven auki, aloin tiskaamaan ja välillä söin sitä hapankorppua, kai jossain kohtaa laitoin senkin jääkaapin oven kiinni. Sitten tajusin että pyykit on pyöriny, kävin avaa luukun, jatkoin tiskaamista ja tulin taas läppärille. Muistin taas pyykit hetkeksi, menin tekee itelleni hienon välipalan: raastettua porkkanaa jossa mausteena valkosipulia ja merisuolaa ja paistoin sen pannulla ja harmittelin kun ei ole rakuunaa kun se ois käyny porkkanan kanssa hyvin. Kävin laittaa pyykit telineelle. Yhtenä myttynä. Tulin läppärille ja söin samalla ja soitin samalla pikkusiskolle ja chattailin kaverin kanssa ja mietittiin jos se tulis Kuopioon pitkästä aikaa. Meni tunteja. Yht'äkkiä sain päähäni että testaan yhtä meikkiä toiseen silmään ja otin valmiista "taideteoksesta" muutaman kuvan, tässä kohtaa muistin laittaa ne pyykit kuivumaan ihan oikealla tavalla, päällimmäiset oli jo lähes kuivanu ja sitte mä rupesin kattoo telkkaria kun lapsi tuli läppärille, samalla putsailin silmää luomiväreistä ja rajauksista. Ja minulla on nyt ehkä päivän rauhallisin hetki. Mulla on koko ajan ollu jotain ajatuksia, suunnitelmia jne. Äsken menin ja varasin itselleni hotellihuoneen helmi-maaliskuun vaihteeseen, koska haluan mennä kattoo burleskia. Sen jälkeen vasta aloin miettiä että voishan sinne joku mukaankin lähteä ja sitten kattelin vähä rahapäiviä ja suunnittelin että mistä rahoista säästän minkäkin verran. Tää reissukuume on iha järetön, eikä helpota se tieto että alkaa pitempi lapsivapaa taas. Tää on aina näin.
Voi ku mulla ois tämmösinä päivinä kamera katossa ja näkis jälkeenpäin että miten tohelolta sitä voi näyttääkkään kun on päällekkäisiä tekemisiä, mitään ei saa loppuun kun jo uutta hommaa aloittaa..! Tavallaan nää tämmöset päivät on kivoja, ei ehdi ajatella kurjia asioita ja ahdistua. Vaikka ei tämäkään "sekoilu" ja ajatus-sirkus aina mukavia ole, mutta tavallaan parempi kun se etten saa sitäkään vähää aikseks mitä tämmösenä päivänä. Ja tämmösenä päivänä mä en ehdi ajatella että missä järjestuksessä teen mitäkin, ku teen vaan ja kohellan, vaikka en oo kyllä koheltanu niin että jotain ois menny pieleen, vaan loogisuus ei ole se sana jolla kuvailla näitä päiviä.

Lähen tekee veikkauksia että jos vaikka voittaisin lotossa, kenossa euro jaskassa tai jotain jostain.

Oon sopivassa mielentilasa kirjottaakseni tästä.
Sulla on bemari, sun kaverilla Audi, toisella kaverilla Ooppeli ja yhella teinidexi ja kaverin kaverilla mersu. Mersun omistaja on varmasti manne, ajaa holtittomasti, Opel-kuski vie romuaan koko ajan korjaamolle, bemaria ajava osti autonsa mulku jatkekeeksi ja Audilla ajava on muuten vaan daiju tai jotain. Eikä sillä väliä, vaan sillä että minä en ymmärrä, minä en kerta kaikkiaan ymmärrä. En oo ihan oikeesti huomannu että tietyn merkkisillä autoilla ajavat ajais jotenkin poikkeuksellisen kummallisesti liikenteessä, vaan kyllä niitä on ihan kaikkialla, muillaki merkeillä ajavilla. Oon seurustellu miehen kanssa jolla on, tai ainaki sillon oli bemmi, ei se ajellu mite sattuu, noudatti liikennesääntöjä, ei leuhkinu autollaan eikä sen muukaan varustus ollu häiritsevä ja oli ihan fiksukin vielä, me erottiin musita syistä. Kerran tapailin tyyppiä joka kans ajelee "munuaisilla", se oli holtiton ihminen, ajeli holtittomasti ja mua suoraan sanottuna pelotti istuu sen kyydissä kun oli niin piittaamaton. Ei vaan voi ihan oikeasti sanoa että tietynlaisella autolla ajava kuski ois tietynlainen autonsa takia. Paitsi ehkä jotkut ääripäät. Sitten somessa arvostellaan kun bemarikuski ajo silleen ja tälleen ja tolleen ja se hankki sen auton vaan egonsa takia jne jne.. Ehkä se ajotyyli kertoo enemmän luonteesta ja moraalista liikenteessä, siellä kun ei olla yksin sen romunsa kanssa, oli se sitte bemmi, ooppeli, mersu tai vaikka porche. Vaikka en minä epäile etteikö nuoremmissa kuskeissa olisi sitä "ostinpa bemmin, kattokaa ku ajan iha vitun kovaa (puuhun)", mutta en yleistä. Ihan vaan mutua ja puoliks sitäkin mitä minä oon nähny ja miten MINÄ OLEN KOKENUT.

Sitten tää musiikkimakujuttu. Ai hyvä luoja.. "miks sä kuuntelet tollasta paskaa?" Anteeks mutta mitä helvettiä! Ehkä se paska musiikki ei ole sen toisen mielestä paskaa!! Onko ihmiset todellakin näin hölmöjä? Joo, olen huomannut, kyllä on. Antaa toisen kuunnella vaikka Vivaldia, ei se sun persettäs paljookaan luulis kaivelevan? Ei se sun hevikokoelmas tee susta yhtään hienompaa ihmistä. Sitä paitsi se on varmaan jonkun muun mielestä paskaa, kaikki ei vaan sano sitä ääneen. Ei ainakaan tuolla tavalla.

Ja tositeevee. "Kauheeta shaibaa toi tositeeveetouhu, hirveetä rahastusta ja paska formaatti!"
No, mitähän pitäis tehdä? Oisko vaikka jotain että olis katsomatta niin hirveetä kuraa sieltä telkkarista. Okei, tarjonta ei ehkä oo maailman parhain noin yleisesti ottaen, mutta kun se ei taas auta mitään että sä kaverille nillität siitä. Hommaa netflix ja kattele sieltä vaikka leffoja tai osta sellasia kanavia joilta tulee mieluista ohjelmaa. Yksinkertaista.

Tämmösiä mää oon miettiny. Aamuteetä ja hapankorppuja. Iltapäivän puolella muksua vastaan koululle ja kävelee tk:lle hammashoitolaan.

Ajakaa varovasti, mun ja monen muun lapset kävelee tuolla aamuisin kouluun ja iltapäivällä pois. Eikä ne pienimmät osaa keskittyä aina siihen liikenteeseen samalla intensiteetillä kun me isommat ja "fiksummat".

Mun tulevalle miehelle, kuka lieneekään.

Tämä on niitä iltoja kun mä kaipaan sua niin paljon mun viereen, jolloin mä kaipaan sun kosketusta, sormia mun hiuksissa, paljaalla iholla ja suudelmia mun kaulalla. Sä olisit siinä ihan mun iholla kun mä huumaannun sun tuoksusta ja nukahdan sun käsivarsien väliin, turvassa kaikelta pahalta ja mä haluisin olla siinä aina ja sä haluisit pitää mua sun sylissä ja me herättäis aamulla auringon säteisiin ja rakasteltais perhosten lentäessä ympärillämme.


Voi miten siirappista.... =)))) <3

Mä olin taas amiskalla, tällä kertaa värianalyysissä ja mulle kävis syksysävyt. Ihan kiva ravata tuolla amiskalla kaverin mallina, mulla on tekemistä ja kaveri hyötyy ku se valmistuu jouluuussa. Mulla on koskenu päivän päähän, nyt mua paleltaa ja meen iha kohta lämpimään suihkuun ja äsken nappasin panadolin.

Olikohan se tän viikon lauantai ku tulee Beautiful Mind...oon meinannu sen kattoo ja etsinkin sitä hdfinistä mutta en muista että enkö löytäny sitä vai eikö se toistanu sitä.. Mutta pitää muistaa kattoo se nyt. Muksukin lähtee ja mulla on määrittelemättömän pituinen lapsivapaa. Enkä tiiä alkaako tässä noi seuraavan viikon kuviot aukeemaan ollenkaan, ainakin mulla ois aikaa nähä ihmisiä....kavereiksi kai niitä kutsutaan. Mutta saahan nähä meneekö kuviot yksiin millään tapaa. 

Tämmönen lyhyt blogipäivitys tänään..

Kiitos rohkaisuista, en tiedä oliko ne tarkotettu niin, mutta niin minä ne otin. Onhan se myönnettävä että nyt kun on muutama lukijakin, niin siinä on hyvää on ja huonoa, ehkä miettiny aavistuksen liikaa niitä isoja aiheita, miten niistä kirjoittaa vai kirjoittaako ollenkaan, ettei kukaan vedä hernettä nenään ja etten joudu kauheen joukkolynkkauksen kohteeksi jonkun aiheen takia, johan minä pari vuotta sitten jostain mamuaiheesta kirjotinki, mutta eipähän minulla joka päivälle tai viikollekkaan ole mitään tiettyä aihetta josta kirjottelisin, mutta kyllä mulle saa ehdottaa aiheita =) ehkä siltä pohjalta on helpompikin kirjottaa, kun tietää mistä kirjottaa. Esim. ottaa jonkun tietyn aihepäivän viikossa. Antaa vaa niitten mielipiteitten tulla iha ronskisti vaan, joku kuitenki herneen nenään vetää, mutta miks mun pitäs yrittää yhtään ketään miellyttääkkään MUN teksteillä. Koitan kuitenki olla loukkaamatta ketään ihmistä, en lähe haukkumaan ketään, mutta nehän onkin kaksi eri asiaa, haukkua ja loukata, kuin kertoa mielipiteensä. Aion siis vieläkin suoremmin ja rohkeemmin ja vähemmän välittämättä kirjotella, millon mistäkin haluan.
Hyvää taas on se, että saa semmosen erilaisen tatsin siihen juttun, jos nyt ei joka kerta niin ainaki semmosina hyperpäivinä.
Ja sitte, kappalejako helpottas lukemista? Oo lukematta sitte jos et osaa lukea yhteen pötköön kirjotettua tekstiä.

Kaiken maailman listoja...

Löysin tällä kertaa tämmösen. En oo iha varma että miten ne saa noista listoista sellaset ku ne on, mutta tuo ehkä on totuuden mukaisin mitä oon lukenu, vaikka onhan tuossakin kärjistettyjä juttuja.. Ei mua ainakaan ala itkettää näkemäni kivi, ellei se ole iha helvetin kaunis, jotenki sielua koskettava yksilö.. Enkä mä kuukautisten aikaan todellakaan laita mun parhaimpia, seksikkäimpiä ja uusimpia alushousuja jalkaani, koska jos ajatus "pettiköhän juuri tamponi" ei ollutkaan vain ajatus ja niin kävisikin oikeasti niin meneepähän jo valmiiks huonot housut pilalle, ei tartte harmitella. Muhun ei paljo koske nykyään ja jos koskee, otan buranan tai panadolin. Varmaan panadolin koska mulla ei ole buranaa. Kyllähän mullaki on joskus taipumus liiotella, mutta ei herran tähen mun pötsi näytä siltä ku oisin kaheksannella kuulla raskaana, koska jos näyttäs, luultavasti olisinkin! Ja kun on menkat, mikään ei onnistu, koska en jaksa mitään tehdäkkään, paitsi syödä maksalaatikkoo, maksamakkaraa, syödä mitä mieli tekee, olla vaan ja murista sohvan nurkasta. Vitun PMS. Ei tartte kyllä todellakaan tulla lähelle, mutta jos pyydän, ois syytä olla viivana paikalla, herkkujen kanssa, huomioida, silitellä ja pussailla. Sanoja voi varoa, iha varuilta. Koska ei tiedä alanko itkeä vai nauraa ja miten tulkitsen minkäkin asian, koska todennäkösesti tulkitsen miten sattuu. Mä olen nainen, vaikka välillä tuntuu joittenki asioiden kohdalla että olenkin mies. JA ei, en minä hiuksiani vihaa sen enempää kun ei menkkapäivinä, ellei satu olemaan just sillon juurikasvua helvetisti, letti sotkussa tai jotaki. Finni voi tulla mihin paikkaan vaan. Sieraimessa aika ikävä. 15. kohta vois mennä mun kohdalla niin että "hiljaa nyt, minä puhun!" Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että joku ei kuuntele tai keskeyttää, sama se onko menkat vai ei. Ja en nyt sentään kaikkia halua vetää turpaan mutta kannattaa varoa niitä sanoja, iha varuilta. Jos ei siks että vetäisin turpaan nii ainaki siks ettei tiiä miten reagoin muuten. Miks ei miehillä ole kuukautisia? Koska niillä on erektio-ongelmia, liian pieni (ainaki omasta mielestä ainaki...ja seksi on tekniikka- ja taitolaji jos pieni onkin)
Ja ajatukseen: miksi aina minä...koska sä ajattelet niin, kyllä se siitä, ei ne ikuisuuksia kestä, kyllä ne vaihdevuosien vaivat sitte korvaa menkat. Kylmiä ja kuumia aaltoja vuoronperään, kuivat paikat ja seksiäkään ei enää tee mieli.
Semmosta minä tällä kertaa.
Joku saattaa ajatella että miten toi ämmä tollasta kirjottaa mutta mä vastaan että koska mä voin, koska miks ei.. =D

Sunnuntaita lukijoille =)

Lauantai!

Ei itketä lauantaina, ei viitsitä murjottaa...ei, koska täällä ainaki paistaa aurinko! =))) Syksyn värien kirjo pihalla, kivan kipakka keli, olematta kuitenkaan liian kylmä. Eilinen ahdisti, kaikki mun sanomiset ymmärrettiin väärin, kunnes joku sai mut piristyy, vaikka ei se sitä varmaan tiedä. Tai voi tietääkkin, mutta sai kuitenki piristyy ja sit mää näin melkosia unia tästä mystisestä mieleni piristäjästä. Heräsin aika onnellisena, koska näin niin kivaa unta edes. En nyt tohi mennä yksityiskohtiin mutta aatella, siinä ei silti ollu mitään seksististä!
Vaikka tila on ollutkin viime päivinä....no, miten sen sanoisi.. En sano.
Kauheita kivoja kuvitelmia. Haaveita ja hulluja päähänpistoja. Eikä edes ole kevät.
Ja sitä mä oon tässä miettiny että pitääköhän jotkut miehet mua vähän tyhmänä.. Yksikin tuttu jonka pari kertaa oon nähny, laittaa viestin että "kaunis kuva", johon vastaan tietenkin kohteliaasti että "kiitos". Seuraa kysymys: "miten sulla Milla menee?" Johon vastaan että ihan hyvinhän tässä kai.. Niin voitteko vittu kuvitella mikä on KOLMAS kysymys?!?! En ois arvannu minäkää, koska se oli että "olisitko sä mun uus kulta?"
Mä oisin iha mielelläni halunnu nähä mun ilmeeni ku mä luin sen! Ja siis minä tiedän että tuo ihminen kysy sitä vielä tosissaan. Mutta eeeeiiiiih... =D ei minusta saa "uutta kultaa" sillä että kysyy kuulumisia ja kehuu kuvaa kauniiks! =D
Vaikka minä tässä parisuhdetta kaipailenkin, niin ehkä minullakin on jonkunlainen rima, jonkunlainen omanarvontuntoni, moraali ja se että kysyy asiaa noin suoraan, on mun mielestä aika...oksettavaa. Kuitenki sille samaiselle hepulle oon ennenkin sanonu että en halua sen kanssa yhtään mitään. Ja sitten nämä joilla menee huonosti omassa parisuhteessa ja alkaa mun vonkaaminen, ei kun se tilanne ei muutu miksikään, en halua, nii en saatana ollen halua. En silloin kun menee huonosti omassa suhteessa, en sen jälkeen, ennen uutta suhdetta, ikinä.
Kertahorjahduskaan ei tarkoita suhdetta automaattisesti.

Mutta mulle tulee yövieras, sellanen söpö ja rutisteltava. Kaverin pikkunen =)
Oma tenava tolskaa jotaki tuolla huoneessa, liekkö vaihtamassa taas järjestystä, tällä kertaa yksikseen, koska kolina on melkoinen.

Kanankoivet uuniin ja hassuja ajatuksia, muittenkin päivään, aurinkoo ja lämpöö, tai jos ei paista aurinko siellä missä luet tätä nii minä voin lähettää täältä virtuaalisesti aurinkoa muuten sun päivääs, ota koppi! =)

Haliruts pus kaikki palleroiset <3

Tapahtumarikkaat päivät

Koska olen työtön, enkä tee paljoakaan mitään tai liiku paljon missään arkipäivinä, niin kyllä se on tapahtumarikkautta että olin kaverin tutkintotilaisuudessa näyttömallina. Eilen vedettiin värit päähän, tänään tehtiin kampaus ja meikkaus. Olen erittäin tyytyväinen =)
Tosin joku päivä syvennetään tuota punaista, että se on latvastakin punanen, koska minullahan on useampi tumma väri ollut päässä ja värikerroksia niin tuo magma ei tarttunu niin hyvin.
Olen siis herännyt seiskalta kahtena aamuna, rupeamatta takaisin unille koska on pitäny olla amiskalla tän reuhakkeen kanssa, joka ei enää ole reuhake vaan hiukset =D

Lääkekuuri loppu, mutta yskä ei ja nenäsumutetta käytettävä vielä lähes kolme viikkoo.

Mulla oli erittäin energinen olo aiemmin ja suunnittelin kirjoittavani vaikka sun mitä tänne, mutta mua suoraan sanottuna vähä hyydyttää.

Tässä vielä yksi kuva.

6. aisti

Jos kuudes aisti tekee minusta hullun ja kahelin, nii sitte ihan mielelläni kaheli olenkin.

Mulle selviää esimerkiks valheet aina. Ensin aavistan sen, sitten totean aavistukseni oikeaksi. Se ensimmäinen aavistus on aina osunut oikeaan. Vaikka en oo halunnu uskoo ja luottaa siihen. Eikä pelkästään ihmis-suhteissa, vaan aavistan joitakin tapahtumia jo ennakkoon. Se on toisaalta aika pelottavaa. Mutta se on myös mieletön lahja. Toisaalta myös on kiittäminen huonoista suhteistakin että ei ole niin naiivi ja sinisilmäinen ja uskoo kaiken. Mulla on myös kyllä kiero tapa leikkiä että uskon juttuja mitä mulle kerrotaan, kunnes pudotan pommin. Tässä kohtaa mä olen hullu, sekopää ja mielenvikanen. Mulla on kuitenkin tarve selvittää vähintään itselleni etten ole aavistukseni kanssa väärässä ja ole hullu kun pelkästään aavistelen asioita.
Mutta entäs jos vaan luottaisin tosiaan siihen intuitiooni, se on ollut pettämätön kuitenkin.. Ei kokisi tarvetta todistaa itselleen eikä muille sitä että minä olin oikeassa.
En tarkota todellakaan että olisin aina kaikissa asioissa oikeassa, että ei tartte kenenkää miettii että mikä mä luulen olevani. Kyllä minäkin väärässä olen joissakin asioissa, enkä osaa aina kaikkia tilanteita hoitaa näiden ihanien impulssien takia ihan rationaalisesti.
Mie oon herkkä ihminen! =D tää on toistoo, mutta mä vaan reagoin niin satasella. Kaikkeen.

Olen puhunut.

Ps. Valehtele sinä siinä vaan niin minä teeskentelen uskovani kaiken.

Alvariinsa valittajat

Mulla oli montaki aihetta mielessä mistä kirjottasin tänään, mutta nyt tuli mieleen semmonen ku valittaminen joka asiasta. Pitäähän sitä asioita purnata ja purkaa mutta miks pitää valittaa asioista joille voi jotakin tehdä?!

1. esimerkki nuoruudestani: normaali kokoinen nuoruuden ystäväni sai jostain päähänsä että hän on lihava. Pyöri ja päivitteli kaupoissa peilien edessä että "mää oon läski".. En sanonu alkuun mitään, ihmettelin vaan. Kovasti. Tätä jatkui ja jatkui. Erään kerran tää ystäväni taas jossain vaatekaupassa skannas itteensä päästä varpaisiin peilin edessä ja aloitti että "ku mä oon niin läski". Mitä tein mitä kypsyneenä siihen nillitykseen? Sanoin aika äkäiseen sävyyn että "no vittu nii ootkin!" (koska mä en voi sietää tuollaista itsensä syyllistämistä ja haukkumista turhan takia)
Mä en tiedä näkikö se tyyppi itsensä lihavana ihan oikeasti vai hakiko sillä ärsyttävällä nurinalla huomiota, eikä sillä lopulta ole merkitystä, mutta jos kokee itsensä isoksi, niin eikö silloin pitäisi tehdä asioille jotakin sen valittamisen sijaan. Muuttaa ruokailutottumuksiaan, lähteä lenkille ja salille, tai keksiä jotain muuta konstia painon pudotukselle? Totta vitussa se vaatii itsekuria ja säännöllisyyttä treeneihin jne, mutta jos ei ole tyytyväinen itseensä, niin sitten on ihan turha itkeä peilikuvalleen kun ei tee kuitenkaan mitään asian eteen, kun tietäisi olevansa onnellisempi pienempi kokoisena.

2. esimerkki. Nainen valittaa siitä kun on ruma. Itse en ajattele että kukaan on varsinaisesti ruma mutta jotkut ajattelee itsestään niin. Täytyy vaan löytää taas keinoja miten saisi peilikuvastaan nätin. Itseasiassa, ihminen tekee itsestään ruman sillä valittamisella.
Uusi kampaus tekee ihmeitä, hiusväri ja meikki. Vaatteet. Asusteet. Ja aina voi opetella meikkaamaan jos ei ole ennen meikannut. Pitää ihon hyvässä kunnossa, ei syö mitä sattuu, puhdistaa ihoaan päivittäin, käy suihkussa. Ja luulisin että jotain tyylikurssejakin on olemassa. Netistä voi katsoa vinkkejä, löytää oma tyyli ja kantaa itsensä itsevarmana. Itsevarmuus on seksikästä ja kaunista. Vaikka naamassa ei ois miljoonia värejä.
Ja koska harva mies meikkaa, niin sillon voi panostaa hiuksiin, liikuntaan, itsensä huolehtimiseen muuten.

3. esimerkki. Minua on kadehdittu siitä että uskallan tehdä asioita spontaanisti, kaikkea vähän hulluakin. No, voin kertoa että näin ei ole ollut aina. Ensinnäkään nuorempana ei ollut mahdollisuutta ja uskallusta, mutta pitää miettiä mitä haluaa tehdä, ja tehdä jotain mitä on aina halunnutkin. Silläkin uhalla että saattas kaduttaa, mutta kuinka paljon se kaduttaisi kun joku päivä huomaat ettet voi enää tehdäkkään sitä mitä joskus vain ajattelit. Lain sallimissa rajoissa tietenkin.
Mutta jos tiedät että tulet katumaan todella paljon jotakin minkä haluaisit tehdä, niin älä tee, jos tiedät ettet pysty elämään sen kanssa sitten enää ilman ahistusta. Itse en kadu juurikaan mitään, mulla on ajatus että niin kauan kun en satuta ja loukkaa muita, voin toteuttaa unelmiani, toimia spontaanisti ja kokeilla rajojani. Ja meni asiat syteen tai saveen tai miten tahansa, ainakin olen yrittänyt.
Riskien ottaminen, asia jota rakastan, mutta joka myös joskus satuttaa, mutta ikinä en kadu että olen edes yrittänyt jotakin...kouluun hakemiset, työpaikkoihin hakemiset, työt joita olen tehnyt, ihmis-suhteet.
Joten, kokeilkaa rajojanne, ottakaa riskejä! Menkää ja nähkää.

Näin tänään =)

Shoppailua, lapsuusmuistoja ja militaristisia dokumentteja

Hieno yhtälö. en voi muuta sanoa.

Heräilin ja aattelin nukkua vähä lisää mutta aattelinkii nohevana nousta sängystä ja päätin että lähen keskustaan. Lähettiin tytön kans kauppaan, ostin sille eväät ja laitoin kävelee kouluun, itse hyppäsin bussiin. Sokkarille ostaa uus meikkivoide, yks baby lips lisää ja irtoripset. No, kai minä niitä räpsyttimiä sitte tarvitsen joskus ku ne piti ostaakkin. Apteekkiin hakee reseptilääkkeet tähän tautiin ja ÄÄS-Markettiin ostaa ruokaa.. vähä holtittomasti taas ostelin kaikkee, mut oli mulla selkee ajatuskin että teen kanasalaattia joku päivä....huomenna ehkä. Sit täs tolskasin tovin ostosteni kanssa ja samaan aikaan söin ja otin ekan tabun Amorionia ja suihkauttelin sumutteet klyyvariin. 11 aikaan Sari kävi pyörähtää ja sen jälkeen vielä lähikauppaan ku enhän mä kaikkee muistanu tai älynny sieltä keskustasta ostaa. Piti ostaa vaan maitoo ja tiskiharja noille viemäreille, ostin kaks dippiä +  kermaviilit ja juustosnackseja, vichyä, banaaneja ja pelasin pari euroo ja unohdin tiskiharjan. Kyllä mä siinä hyllyn luona pyörin todetakseni etten mä sieltä mitään tarvitse edes. Niin...ei kai sitä tarvitse jotain mitä ei muista tarvitsevansa. 

Vähä pelailuu ja sit Lauri Törnistä (mielenkiintoinen tyyppi ollut) dokumenttia ja tossa on muitaki mielenkiintosia mitä pitää kattoo kohta. Tai illemmalla. Tai huomenna. Tossa taustalla nyt pyörii tämä. 

Keli on talvinen vaikka ei toi lumi maahan jääkkään, mutta jotenkin nautin tästä syksystä vaikka sade piiskaaki tuulen kanssa naamaa mutta saa pukeutuu taas lämpimästi villasukkiin ja neuletakkeihin ja saatan ostaa jotkut hienot kumpparitkii, nykyään ku saa ostettuu muunkinlaisia ku nokian mustia tai jotaki keltasia hai-kumppareita. Mulla kumpparit....hmmm...ei oo iha hetkeen ollu. 

Mutta mieleen tuli ku olin lapsuuden kesät pöndellä ja laitoin johonki 34 jalkaan ukin melkeen 50 kokoset kumpparit ja lantsailin pitkin pihaa ne jalassa... =) oi muistoja niiltä kesiltä. Ei paljoo ollu huolta ku pellollaki juoksi ku heikkopäinen ja pikkusisko juoksi "miinaanki" kerran. Sillä onkin noita paskajuttuja takataskussa enemmänkin. Mä olin yleisönä sille mökillä ku yks aatteli vähä tanssia siinä huussin kannen päällä ja hupsista saatana ku toinen jalka lipsahti sinne paskaan! =D mä juoksin nauruun tikahtumaisillani mökkiin ja kerroin vanhemmilleni ja enolle ja sen vaimolle että H tippu huussin reikään. Kaikki muut nauro vedet silmissä mutta äitillä tuli paniikki ku tietenki luuli että se on ihan kokonaan sinne tippunu, sitte kohta huomattiin ku se hyppii yhellä jalalla pihan poikki saunalle pesemään sitä paskaista jalkaansa =D oiii että! ='DDD tämä ei siis ole tapahtunut viime kesänä. Eikä toissa kesänä....no, tällä vuosituhannella =P

Kerran H hyppäs pyörän selkään, jossa satula oli liian ylhäällä ja jalat hädin tuskin ylsi polkimille ja vingersi menemään laulaen että "kulkuset, kulkuset", mummon kanssa saatiin hyvät naurut.

Itsehän olen mennyt yöpuku päällä kouluun toka luokalla..."ai yöpuku, ei ku tää on oloasu!" Punanen, jossa Mikki-hiiren kuvia.. =DDD nykyään pukeudun kai vähän järkevämmin, ainaki omasta mielestä esim. tänä aamuna laitoin farkut, villakangastakin, huivin ja kengät ja laukku ja meikaksinkin, ainakaan kukaan ei katsonut oudosti. 

Mutta kivaa tiistaita niille jotka sattuu lukemaan! =)

Tämä ei johdu sinusta, vaan minusta.

Mietin tässä, kuinka monesti oon kuullu sen että "ei se susta johdu, vaan minusta", kun ei voi enää tapailla tai pitää yhteyksiä jne kun huomaa ettei natsaakkaan. Ihminen joka sanoo noin toiselle, vissiin pitää toista vähän tyhmänä.

Jos mä tapaan tyypin jonka kanssa mulla ei kemiat oikeen tunnu kohtaavan niin en mä ajattele että se johtuisi minusta, ollaan "me-tilanteessa" kuitenkin vielä siinä kohtaa mun mielestä. Eikö ois kivempi sanoa että "meidän kemiat ei kohtaa, jätettäisiinkö juttu tähän" tai "meillä on niin eri arvomaailma että en usko meistä tulevan tämän kummempaa"? Niin, ja sanoisi ylipäätään.

Ihminen, joka on sitoutumiskammoinenkin, niin kykenee sitoutumaan kyllä, kun kohtaa ihmisen johon kokee fyysisen vetovoiman lisäksi muutakin....saman tapainen ajattelutapa, saman tapaiset päämäärät, arvomaailma, kemiat...mutta mun mielestä ei tartte olla kuitenkaan samanlaiset luonteet koska...no, ei kaksi aivan samanlaista vaan voi tulla toimeen keskenään, ellei oo helvetin hyvä tuuri. Se tasapaino suhteissa säilyy mun mielestä sopivasti erilaisten luonne-eroavaisuuksien vallitessa.
Suhdediipadaapaa tässä taas pienessä mielessäni pyörittelin, koska en ymmärrä tuota sanontaa, koska erilaiset elämät ja päämäärät jne ei kuitenkaan ole asia joka on "ei se susta johdu vaan musta", asiat vaan on niin joskus.
Summa summarum: joskus tyypit ei vaan sovi toisilleen tai toisessa on niin iso ns. vika että menee maku, mielenkiinto ja innostus.

Sitten. Joku mies on joskus laatinu jonkun listan naisille, siellä oli kohta mitkä kyllä vois olla iha yhtä hyvin toisinkin päin. Esimerkiks jos mä kysyn että "onko jokin hullusti?" (tms) ja mulle vastaa että kaikki ok, niin tottakai mä käyttäydyn siten että sillä miehen tekeleellä on kaikki ok. Että osaa ne miehetki olla vaikeita. Mää oon huomannu. Ei pelkästään homot.

Mulla ei oo kauheen hyvä ulosanti ollu tässä nyt hetkeen, hajanaista tekstiä ja ajatus sieltä ja toinen täältä, mutta eikös mulla aina vähäsen ajatus harhaile iha muutenkin.. =D
Ihana poskiontelontulehduskin päällä...vittu jee... Huomenna mä taas ehkä jotaki kirjottelen.....jos jaksan....jos tulee jotai kirjoteltavaa.... =)

Pitkästä aikaa..

En oo hetkeen kirjotellu mitään julkaistavaa, ku on ollu niin henkilökohtaisia juttuja mitä oon kirjotellu, mutta nyt jo jotain muillekkin =)

Onhan se kiva kun ollaan reissussa vanhempien ja muksun kanssa, niin ei tuu rellestettyy koko retkee, mutta kun on niin läheisten (kaukaisten) ihmisten kanssa samassa tilassa lähes koko ajan 3 päivää ja kaks yötä, nii alkaa pikkasen kiristellä ruuveja, jollakin kun on vissiin elämäntehtävä valittaa ja vittuilla millon mistäkin.
Nimiäiset meni hyvin ja tätin muru sai hienon nimen.
Äiti hurjiintu ja osti mulle takin ja huivin, joten mun itteni ostettavaks ei jää ku kengät tällä viikolla, sikäli mikäli mä tältä kauheelta taudilta kykenen. Mä niin toivoinkin jo että tää yskä jatkuu ja pahenee. Helevetti. Ei täs ookkaan ku pari kolme viikkoo siirtyny vesijuoksuunki meno, eka yskän takia, sitten remppapäivät, nyt taas yskä. Mutta no, mulla on tänään lekuri ja mua sattuu keuhoihin ja pää täynnä räkää. Valivali.
Ois ees paremmassa kunnossa loppu viikosta, koska mulla saattaa olla jotain kivaa tiedossa sillon... =) ehkä....jotain mitä oon täs jo tovin odottanutkin.. Eikö olekkin salaperäistä ja jännää? Niin minustakin.. =P

Mä olen niin fiksu tän läppärin kanssa että sain kadotettuu, en tiedä miten, tuon alareunan, enkä saa sitä enää takasin. Ei estä netin selailua, mutta häiritsee....! =D

Mä en nyt jostai syystä pysty tuottamaan kovinkaan mielenkiintosen oloista tekstiä mutta eiköhän tää tästä... Rupeen tekee makkarakeittoo.

Väsypoikkiraato...

Olipahan taas päivä.. Edelleenkin, shoppailu on rankkaa hommaa.
Heräilin vähä normaalia aiemmin, mikä kostautu sillä että mulla oli iha helevetin huono olo ku olin lähössä ovesta. Niin on aina kun herään "liian aikaisin".
Kaveri haki, mentiin toiselle kaverille tyhjentää sen tiedot tosta luurista, sitte matkukseen, löysin nimiäisiin paidan, yhdet aivan huikeen hienot rintsikat 2,95€!!! Joten, en vaan voinut niitä jättää siihen hyllylle, kun oikeen kutsuivat...sitten löysin alushousuja...niissä lukee persiissä "sexy saturday", therapy thursday" ja "wild wednesday" ja sitte sellaset kivat joissa ei lukenu mitään, mut ne oli aivan hitsin söpöt muuten ;D <3 Tigerista käsisaippuaa. Halpa-hallista ruokaa. Sit pikaseen pyörähtää kotona ja siitä amiskalle kaverin näyttömallisuunnitteluun, mietittiin miten värjätään ja tehtiin harjotuskampaus. Olikin hommaa saada pinnit pois ku ne meni ristiin rastiin ja lakkaa puol pullollista ja tujua vielä. Sit soittelin iskälle sieltä amiskalta et hakee muksun meiltä niille ku mulla kestää kuitenki jonkun aikaa vielä.
Sittenpä velkojen hakeminen, kotiin ja heittäydyin sohvalle...selkäni mun =/
Viestejä ja puheluita sinne tänne ja muksu kotiutu.
Oltiin vaan.
Sitte mun piti alkaa tehdä possun suikale-paprika-herkkusieni sapuskaa, nuudelin kanssa piti se eväs vedellä mutta enpä jaksanu nuudelia keitelläkkään. Tyttö söi vähän, minä loput...pikkusen jos nälkä ku en oikeen ennättäny missään välissä syödäkkään kunnon ruokaa. Ja nyt sit söin huomisenki ruuan ikään ku en ollu ruokaa nähny viikkoon.
Tyttönen nukkuu, mä katoin Iholla -sarjaa. Parempi tää ku ne aiemmat.
Kaks kaveria oli sairaalassaki, enkä kumpaakaan ehtinyt käydä kattomassa =/ tosin toinen on siellä vielä huomennakin.
Nyt iha väsy. Selkään sattuu. Kohta ehkä jo nukkumaan, kunhan selvitän tuon tukanreuhkan loppuun.

Voiko ihminen muuttua?

Niiin...siinäpä se...voiko ihminen muuttua?

Lähetään nyt vaikka siitä että ihminen joka on valehdellut kumppaneilleen, käyttänyt hyväksi, käyttäytynyt kusipäisesti ja sitten se myöntää virheensä jollekki, niin kuinka tosissaan ihminen on, onko sellainen ihminen oikeasti pahoillaan ja pystyykö ihminen vähässä ajassa muuttumaan niin paljon että kerralla lopettaa valehtelun ja kaiken muun vittumaisuuden kuin seinään?
Olisko se vaan esitystä, joka ei kestä kauaa, koska eihän kukaan jaksa esittää jotain mitä ei oikeasti ole.. Ei ainakaan kovin terve ihminen. Vai voiko käydä niin että valehteleva ihminen rakastuu niin kovasti johonkin, että se vaan päättää ettei valehtele enää ikinä juuri sille ihmiselle, eikä ole juuri sille ihmiselle ikinä vittumainen..
Mun on kyllä helvetin vaikea uskoa että ihminen joka on ollut tietynlainen vuosia, muuttuisi.. Toki tää ihmisen henkinen kasvaminen, josta oon puhunu, voi tehdä jotain ja perusluonnetta ei edelleenkään voi muuttaa, mutta jos ihminen valehtelee vuosia kaikille ja on tietynlainen kaikille (parisuhteissa) niin eikös se kuulu hänen luonteeseensa? Vai oonks mie nyt muka ihan hakoteillä?

Edellisen tekstin pointti ei ollu tosiaankaan sitten tllaiset isot asiat oikeasti vittumaisessa luonteessa kun että pienet luonteeseen liittyvät jutu muuten mahtavassa persoonassa.

Kirjotan nyt näistä niin paljon kun mua kiinnostaa ihmismieli niin paljon, varsinkin omalla kohdalla, kun on tavannut niin erilaisia ihmisiä luontenpiirteineen ja oppinu tunnistamaan asioita ihmisistä, oppinut itse ymmärtämään että mitkä asiat on niitä joita toisessa sietää ja joita taas ei, riippuen toki ihmisestä, jonka kulloinkin tapaa. Ei ihan kaikkiin ihan kaikki asiat päde, mutta perus luottamus, rehellisyys ja toisen kunnioitushan on ihan itsestäänselviä.

Ja voiko työpaikka/koulukiusaaja muuttua ihmiseksi joka lakkaa vaan kiusaamasta muita?
Voiko sellainenkaan olla aidosti pahoillaan monen ihmisen elämän pilaamisesta? Vai onko se jopa jotain sellaista että hei kattokaa nyt ku mä oon pahoillani oikeesti että saisi aplodit hienosta asian myöntämisestä, hän nyt on niin hieno ihminen että pyytää anteeks....!! (ai jumalauta kun vituttaa) ja odottaisi vielä uhrin sanovan että "no ei se mitää". Kyllä se on mitään! Ja toisia kiusaava ihminen, jos onkin aidosti pahoillaan, niin minun mielestä on helevetin hyvä että ihminen kykenee olemaan pahoillaan, mutta jos mun kouluaikojen kiusaaja(t) tulis sanomaan nii varmaan sanoisin että "niin olitkin kusipää idiootti".
Ja näin muuten sanoin mun nuoruuteni sekopää eksälle, kun siihen ihmishirviöön törmäsin baarissa jokin aika sitten ja pyys vielä erikseen pihalle ja väitti olevansa pahoillaan ja pyysi anteeksi ja siis sanoi että "olin sillon ihan idiootti". Todellakin oli.

Mutta näihin mietteisiin tällä kertaa.

Mulla on ollu tässä viime päivinä vaikka mitä ajatusta mistä oisin voinu kirjotella, mutta mä en oo jaksanu. Semmoia ohi meneviä ajatuksia, muutaman sanan lauseita, jotka on tuntunu turhalta kirjottaa ja osa on ollu sellasia joita oon kyl kirjottanu mulle itelleni. Ja koko ajanhan mulla on jotain mistä ois kiva kirjottaa, iha vaikka julkisestikkin mutta en mä sit, ne on vähä sellasta toistoa tietyistä aiheista. Eri muodoissa.
Mutta yks mitä oon miettiny. Kun tapaa uuden ihmisen, juttelee sen kanssa ja sit ehkä tapaa ja toinen sanoo: "mitäs jos oltaski vaan kavereita?"
Mutta vaikka kavereita ei koskaan kuulemma voi olla liikaa, niin vittu mitä paskaa silti. Joidenki kanssa on iha fine jäädäkki vaan ystäviks/kavereiks, mutta en mä oo etsimässä uusia ystäviä. Ja jos ei etsi vakavampaa, tai ole edes sillä mielellä liikkeellä että tarttuisi mieluiten johonkin vakavaan, niin miksi ei voi vaan kirjottaa että "en etsi elämänkumppania", "haluan vain seksiseuraa", "kaipaan vain juttukaveria" tai "olen sitoutumiskammoinen" jne jne....mitä syitä nyt kullakin on ettei halua vakavampaa, mutta tärkeintä on siis mun mielestä että sen kertoo. Onhan tässä sekin että ei voi tietää miten synkkaa jonkun kanssa, mutta miten joillakin vaikuttaa niin paljon pienikin juttu siihen ettei voi ihmiseen tutustua? Ja mitkä on ihmisen arvot, pohjimmiltaan? Mitä ihmiset vaatii toisiltaan tavatessa mahdollisen potentiaalisen miehen/naisen?
Sen minkä minä ja moni muukin on huomannut, että rima on korkealla.. vittu, pitäs olla hyvässä asemassa, arvostetussa ammatissa, pitäs olla luonnostaan äärettömän kaunis ja virheetön...vaikka minä itsekkin arvostan hyvää ulkonäköä ja sitä että pitää itsestään huolen, niin silti välillä tuntuu että se ulkonäkö merkitsee ihmisille ihan liikaa.
Joskus kun asettaisi realistiset toiveet...esim. ei haittaisi jokin pieni kosmeettinen vika toisessa jos luonne on kiva, mutta kaikissa meissä on luonteessakin varmasti vikaa, mutta se mikä on kenellekin iso juttu niin on eri asia, mutta jos nyt puhutaan sellaisista periaatteessa pienistä jutuista jotka ei oikeasti vaikuttaisi siihen suhteeseen, mutta ei kelpaa ihan vaan sen korkean riman takia niin on aika perseestä.

Ajatus katkes.

Peräkammarin pojat

Enkä puhu nyt homoista, jos joku heti kuvitteli.

Jere 30v. on sinkku. Ollut aina. Miksi? Jere 30 vee asuu äitinsä kanssa. Miksi? En tosiaan tiedä!! O.o
On perin kummallista että 30-vuotias asuu äitinsä kanssa, niin että asuminen ei ole tilapäinen järjestely, vaan kun ressukka ei ole osannut irtautua.

Jos mua tulis baarissa iskemään mies ja se kertoo että hän asuu äidin kanssa, kysyisin tietenkin että "varmaan väliaikaisesti?" ja jos mies vastaisi että eeeeiiii, kun hän on asunu koko ikänsä siihen asti äidin kanssa, niin kyllä sanoisin että "kiitos, mutta ei kiitos" ja kääntyisin kannoillani ja luultavasti ilmeeni ois näkemisen arvoinen. Jere vielä kehtaa jäädä ihmettelemään että onpa kumma kun naiset ei kiinnostu. Juu, ei mikään ihme että ei kiinnostu. Siinä ei paljon kiinnosta enää mikään muukaan asia vaikka alkuun tyyppi ois näyttänytkin olevan potentiaalinen aviomies ehdokas.

No, Jere alkaa miettiä että on se kumma tosiaan, kaverit sitoutuu ja hankkii lapsia. Jere itkee joka ilta itsensä uneen mielessään vain kysymys "miksi?".
Kuinka ihminen pääsee aikuistumaan jos ei aio muuttaa ikinä lapsuudenkodistaan? Ei mitenkään. Meinasiko Jere ja hänenlaiset miehet viedä tosiaan naisen kotiin (jossa -hyvä luoja- asuu miehen äitikin), hihkaista äidille että hei laitas mulle ja Pirjolle aamiaista ja voisit tuoda ne tänne huoneeseenkin ja äitihän tekee ja kipittää tarjottimen kanssa lemmenpesään. Hmmm....niiin, mihin lemmenpesään? Eihän siellä voi edes avoimesti rietastella! Pirjo kiljuu ku pieni sika ja sänky hakkaa seinään ja seinän takana äitimuori on saada slaagin! Tulee vielä huutamaan ovelle että "Minun poikaa et haureuden tielle vie!! Minun poika! Kuulitko?!?!" Viimeistään siinä vaiheessa varmaan tulee äkkilähtö. Tai jos ei, on ehkä nainenkin päästään vialla.

On se varmaan kiva jos äiti vielä pesee poikansa pyykit, ruoka on aina valmiina..
Mutta. Entäs jos Jerenlainen "mies" muuttaakin lapsuudenkodista omaan kotiin niin herää kysymys: osaako Jere 30v. tehdä ruokaa? Tonnikalapurkin avaaminen ei ole kokkaamista. Ja suoriutuuko Jere purkin avaamisestakaan.
No, Jere on asunut kaksi viikkoa omillaan, on riemuissaan kun sain viimein oman asunnon. Tapaa baarissa naisen. Kyllä, naisen. Juttu menee hyvin siihen asti kunnes päästään Jeren omaan kotiin. Siellä ei ole siivottu, koska äiti ei asu siellä kämpässä. Okei, tämäkin juttu on ihan vain kiireellä selitettävissä naisen omassa mielessä. Nainen hyvää hyvyyttään siivoo, tiskaa, silittää äijän kalsaritkin. Hän haluaa olla hyvä nainen, vaikka luulee tietävänsä että miesosaisi itsekkin. Sitten....tulee anopin tapaamisen aika: he katsovat toisiaan ja toteavat että on kuin peiliin katsoisi! Tästä saattaa alkaa ongelmat, kaikki mitä nainen tekee, on anopin mielestä väärin, ihan kaikki. Ja kuinka ollakkaan, Jeren ainut suhde 30-vuotiaana kariutui äidin takia ja muuttaa äitinsä helmoihin takaisin.
Tästä syystä Jere on ollut ja tulee olemaankin sinkku. Ja miettii vielä että olisikohan sen Pekan kanssa sittenkin pitänyt muuttaa naapurikaupunkiin kimppakämppään kun oli 17. Mutta Jere ei uskaltanut. Äiti olisi voinut suuttua.

Kirjotin yöllä naapureista ja niitten metelöinnistä, tai mun piti kirjottaa pelkästään siitä miten mua ärsyttää ja vituttaa niitten yölliset elämöinnit mutta se ei pysyny yht'äkkiä enää asiassa, vaan meni aivan raiteiltaan ja kirjottelinki mun maailman kummallisimmista haaveista, mutta mä oon yönä aikana tullu järkiini.. =D
Yöllä tosiaan vitutti naapurit, tänään mua vituttaa tietynlaiset muutkin ihmiset, esim. kaveri joka pyytää apua kun joku saatanan kaheli on sen kintereillä, ja kohta se hengaakin sen kanssa ja ovatkin kohta ylimpiä ystäviä. Miks mä auttaisin ketään sellaista joka tieten tahtoen hakeutuu ihmisten seuraan jotka on arvaamattomia?!
Mä en jaksa enää auttaa yhtäkään ihmistä joka ei itse tee asioille loppujen lopuks mitään.
Ja sitten, tyyppi joka itse pilasi oman elämänsä, itkee mulle kun joskus asiat oli vielä hyvin. Vittu, kuka pakotti alkaa elämään perhe-elämän sijaan hulttion elämää? Ei kukaan.. Jos ei ole itsekuria niin paljoa että laittaisi edes lapsensa etusijalle niin voi helevetti.... mutta valintoja, valintoja..!
Kyllä mä kuuntelen huolia ja murheita, mutta joskus pitää vaan itse tehdä muutoksia. Ei oo aina ihan helppoja juttuja tehdä isoja muutoksia mutta jos ne tuo lopulta helpotuksen johonki tilanteeseen niin miks ei edes yrittäisi?

Mulla on ajatukset jo niin solmussa että lopetan tähän.

Sämpylöitä ja unia

Johan on markkinat!! Tänään tein porkkanasämpylöitä ja uunissa on vielä evakkoo...mikähän ahkeruuen kärpänen mua on purassu.. =D en valita, antaa nyt mennä vaan ku virtaa riittää! Kunhan ei joka päivä tee mieli leipoa, tällä menolla loppuu pakastimesta tila, siellä kun on äitin tuomia mehujakin jo aika paljon. Ja tällä menolla jos leivon herkkuja nii alkaahan tää näkyy kohta keskivartalossaki. En kyl ite oo noitten leipomusten perään niin perso, mutta nuo sämpylät meillä hupenee aika hyvää vauhtia. Mulla loppu kesken leivonnan jauhotki ja ku tytö tuli kotiin nii hihkasin että ei kannata ottaa kenkiä pois ku saa lähtee kauppaan ostaa lisää venhäjauhoja.. Kohta tuli kotiin ja sano ovella että "jauholähetys, heihei" ja anto jauhopussin mulle, itelleen oli vaivan palkaks ostanu riisisuklaata. 

Ainiii......perunat kai laitettava kiehuu, ei kai sitä pelkkää evakkoo syyä...vaikka menis mulle ilman pottujaki mutta...

Kerroinkos mä jo eilen mun unesta kun muutin Jyväskylään ja Ouluun, mulla tais olla molemmissa paikoissa opiskelupaikka... No, nyt kerroin. Mie toivon että mulla saattas olla tässä joskus helvetin hyvä syy muuttaa Jyväskylään oikeasti. Viime yönä sit olin jossai puisessa laivassa, myrskyssä, yhen ihmisen kanssa kahdestaan, tehtiin yhteistyötä että saadaan se laiva pidettyy pystyssä ja kurssi kohillaan, oli oikeesti aika kova myrsky mutta mua ei pelottanu ku en ollu yksin siinä laivassa. Se oli jännä uni, hyvällä tavalla.

Aamulla kun heräsin toisen kerran, avasin Suomipopin nettiradion ja siel alko samointein soida Stellan Aamunkuiskaus.

Mutta...ne perunat..kohta pitää paistiki ottaa uunista.

Keskiviikon katatonia

Huh, jessus! Aamulla heräsin, laitoin tiskit likoomaan, menin suihkuun, suihkun jälkeen tiskasin, siivosin, laitoin pyykit pyörii, välillä datailin, äiti toi omenoita, kauppaan, kotona tein omenapiirakan, vitun rumia korvapuusteja ja pikkupullia joista eka satsi meni uunin just. Melkeen koko ajan liikkeesä ja tehny jotain. Nyt ehtii hetken kirjottaa. Mutta hei, selkeesti vaimoainesta, ainaki eilen ja tänään. Eilen tein vohveleita. Ilman munaa, mutta ei se ole ongelma, onhan täs oltu ilman munaa muutenki...!!
Keittiön siivous tuntuu tässä vaiheessa ihan turhalta ratkaisulta, koska vehnäjauhot on kuorruttanu puol keittiöö. Melkein.
Kyttään tässä samalla noita pikkupullia, jotka alkaa näyttää jättiläispullilta...paisuu paisuu....hmmm...tulipas rivo olo. Mutta siis pullat paisuu ja leviää. Leipominen on kivaa mutta kivempi ois ku joku muu tiskais ja siivois jäljet.

Mulla heräsi kysymys että kukahan nuo kaikki pullat ja piirakat syö.. Me ei tytön kanssa niitä kaikkia ehditä syödä ennen ku ne menee syömäkelvottomiks! Hullu tossa vielä aattelin sämpylöitäki tehä, mutta jos mä huomenna.....tai jos kuitenki tänään, voihan olla etteä en huomenna enää viitsi vaan ostan sämpyläni kaupasta.. Hmmm...katellaan.. kunhan saan nuo pullat ees ekaks paistettuu.

Jos sitä kirjottelis tässä taas aikansa kuluks...
Mun piti eilen ostaa uus puhelin mutta en ostanukkaa, ku jos buuttaa tuon HTC:n ja sais sillä sen toimii paremmin.. Sen sijaan käytiin raxissa Janin kanssa ku näin keskustassa. En mä taas paljo mitää jaksanu syödä ja sit alko väsyttääkkin iha kauheesti, muutenki oli aika "koomanen" päivä aamusta asti.. Jani lähti kotiin, tai jonnekki, ja mä mä viel Sokokselle ja sain ostettuu uuden ripsientaivuttajan ja luomivärisiveltimen ja sit ostin tollasen baby lips huulirasvan, tuntus olevan oikeasti ihan hyvä huulirasva, vaikka epäilinki että onko tääkin taas joku uus villitys kaikkien naisten keskuudessa josta pitää iha vaa periaatteessa kohista, kehua ja ilakoida.
Hyppäsin sit ostosten jälkeen bussiin ja tulin kotiin...mittasin kuumeen ja näytti 37, mun normilämpö kun on matalempi nii tuntuu heti kurjalta ololta.. Ja 38 asteessa tuntuu että oon kuoleman kielissä jo. Otin panadolin ja koitin nukkuu, mutta eihän siitä mitään tullutkaan, mutta katoin leffan...The Last Song:n puoleen väliin, sitte Meidän perheen tähtien jälkeen katoin loppuun. Oli kyllä niin tunteikas leffa että nessuja meni.. =D nessut kuulostaa paremmalta, oikeesti pyyhin silmiä iha vaan soft embon wc-paperiin..
Sitte nukkumaan..

Oon tänäänki iha tukossa.. =/ viimeks äiti arveli että mun on mentävä ton yskän takia astmatestiin, eilen se alko panikoida että jos mulla onkin syöpä kun lämpöä nosti...hmmm...no, jospa mulla ei ois nyt kuitenkaan syöpä.. =D tätä sitkeetä flunssaa on ollu muutenki. Muillaki.

Tylsähköjä päiviä....alavireessä tää alkuviikko..
Suihkuun -->

Luin äsken tämän ja mua alkoi ihan vituttamaan.

Olin muutama vuosi sitte Aapelissa kahvilla/teellä/en muista ja viereiseen pöytään tuli Kapp Ahlin(?) kaksi työntekijää. Toinen kovaan ääneen kerto miten oli kyykyttäny jotai nuorta työharjoittelijaa. Sano että hän kyllä juoksuttaa sitä niin paljon kun jaksaa, eikä ollu päästäny tauolle. Siinä vaiheessa oli vähällä etten sille ämmälle jo jotai sanonu hänen erittäinki aikuisesta käytöksestä, kun se sano sille työkaverilleen että hän kun oli sanonu että pitää rekit laittaa kuntoon ja oli kuulemma kahtonu että kohta se tyttö alkaa itkemään, niin mietin vaan että en sano mitään, mutta mitä helvettiä.....n. 45-vutias ämmä kouluttaa työharjoittelijaa noin ja leuhkii sillä vielä kovaan ääneen, oikeen kato että kuulenko minä. Tyydyin sitte vaan vilkaisemaan halventavasti. En tiiä oliko sillä ämmällä oma elämä sitten piloilla, seksittömyyden viides vuosipäivä vai mitä...mutta ei sillä tuntunu olevan kyllä kaikki inkkarit kanootissa. Vai onko häntä itseään opetettu työhön tuollaisella asenteella? Ei kai harjoittelija ole missään työpaikalla se joka tekee kaikki pelkät paskat hommat, muitten työt ja vielä niin että kouluttajan äänensävy on käskyttävä ja pistää raukkaparan juoksemaan.. Tuo jos jokin on työpaikkakiusaamista! Jonka kohdistaa vielä ihmiseen joka vasta aloittelee työelämäänsä tai tekee vasta yläasteen harjoittelua..
Sopii miettiä näitten "kouluttajien" pikkusen, mikäli kykenee. Tuo mainitsemani tuskin kykenee =)

Sitten....viikonloppu meni ihan kivasti baarissa, tallila ja iisalmessa HD-kemuissa töitten merkeissä. Palkallanihan voisin viimein hakee sen Nexplanonin apteekista.
Ei näytä yhtään kivalta =/ mut siinähä on sit kolme vuotta. Kiva kattoo darrassa tuommosta.

Voitin miljoonan!

Tykkääppä nii laitan sulle vitun tyhmän ketjuviestin josta ei ole konkreettista hyötyä rintasyöpäkampanjalle.
Hyvällä asialla joo, mutta mää en jaksa.....joka helevetin vuosi...!! Joku rahankeräyski ois parempi ja enemmän hyödyttävä, niin kun se että rintsikat lähetetään jonnekki säätiölle ja jokaisista rintsikoista menee kymmenen senttiä asian hyväks, mutta nuo ketjuviestit ja hassun hauskat tilapäivitykset....eeeeeiiiihhh. Tää oli mun mielipide.
Mutta minä todellakin toivon voimia jokaiselle joka kamppailee minkä tahansa syövän kanssa.

Muihin juttuihin..

Eilen oli aika ankee ja paska päivä, mutta muksu menee tänään isälleen, ku pyörähti noi viikonloput nyt näin...mulla on pulled pork uunissa, vielä kolmisen tuntia ainakin, mulla on Espiritua jääkaapissa, tänä vkl ois Supa Fly Beach Partyt.....mutta mä en vielä tiedä yhtään mitään muuta kun sen että viiniä juon ja syön possun ylikypsää niskaa. Suihkussa kävin mut pukeminen vielä vaiheessa, mutta mikä kiire? Ei niin mikään.

Hauskaa viikonloppua! =)

Minä palailen blogin ääreen maanantaina tai sunnuntaina.

Arka aihe....

En muista sivusinko tätä aihetta ja asiaa tuossa keväällä, mutta tää on jotai mitä mun oli oikeestaan pakko tehdä. Yks isoimpia asioita joita oon tehny. Mietin kehtaanko siitä nyt muutaman kuukauden jälkeen kertoo veispuukissa, mutta ajattelin että kirjotan siitä tänne. Tästä ei kauheen moni muutenkaan oo tienny.

Tää on lähinnä niille jotka on sen verran vajaa älyisiä että eivät ymmärrä asioita kovin laajasti tai ei ymmärrä miksi joihinkin ratkaisuihin on viisain päätyä.

Mä olin keväällä raskaana. Heti kun tiesin sen virallisesti ja varmuudella, tiesin myös että mun on keskeytettävä se. Mä olin syöny minipillereitä, syöny kovia särkylääkkeitä koska selkä, ryypänny ja elämäntilanne oli mitä oli, hurjaa.. Eikä tällä toisellakaan elämäntilanne silloin ollut kovin...hmmm....vakaa?
Mua oksetti koko ajan, kaiken minkä söin, oksensin...mun tissit oli aivan helvetin kipeet, mun mahaan sattu perkeleesti, olin aivan äärimmäisen herkillä ja itkee tihrustin kaikkea, toisaalta myös nauru oli herkässä.

Ja kun oli selvää että mitä teen, ei paljon aikailtu asioissa, kaikki oli n. viikossa ohi.
Itkin naisten polilla odottaessani mun vuoroa kun menin ottamaan ekat lääkkeet jotka lopettaa istukan toiminnan. Sitten kotiin. Siitä pari päivää ja työnsin sisuksiini lääkkeet jotka tekee supistukset ja kaikki tulee ulos.....tuli vähän enemmänkin, lorisin verta ja osa raskausmateriaalista/istukkaa jäi sisälle. Näin mulle kyssissä kerrottiin kun sinne sitten olin päässy. Menetin verta niin että taju lähti päivystyksen puolella, mut kärrättiin gynen päivystykseen. Jouduin tippaan ja antibioottia työnnettiin suoneen. Olisin päässy illalla kotiinkin mutta olin niin huterassa kunnossa että sain jäädä sairaalaan, mutta syödä en saanut kun ihan vähän kerrallaan ja tipassa olin seuraavaan aamuun. Aamulla mulle jo maistui leipä ja kinkku ja kaikki hienosti, mutta voitteko vittu kuvitella miltä tuntuu istua synnyttäneiden ja synnyttävien äitien kanssa samassa aamupalapöydässä....tiedättekö ne syyllistävät ajatukset kun kaikki tietää (ainaki omasta mielestäs) miks siellä oot, pidättelet itkua, mutta päätät istua siinä silti. Sanoin siitä hoitajalle aamupalan jälkeen ja multa asiallisesti hoitaja kyseli miten menee ja kuinka voin. Ei se helppoa ole, vaikka itse päätös helppo olikin.
Mietin jopa että ansaitsinko minä sen hurjan ylimääräisen verenvuodon, kun menin raskauden keskeyttämään, mutta en mä usko että kohtalo vois niin julma olla, oli vaan huonoa tuuria ja joku tarkoitus kai silläkin oli, sillä että mun piti tulla raskaaksi ja kun mun piti se keskeyttää.
Aamulla katottiin hempparit ja verenpaineita nyt kytättiin muutenkin koko ajan. Hempparit oli tippunu vajaasta 150:stä 97:ään. Ja kun pääsin kotiin ja käymään kaupassa iltapäivällä, mä söin ekaa kertaa n. moneen viikkoon niin hyvällä ruokahalulla, että paistoin kaks isoa naudan pihviä, vetelin leipiä ja kaikkee kaksin käsin.

Ja minua ärsyttää ne tahattomasti lapsettomat aivan suunnattomasti.. "miten sä voit keskeyttää raskauden kun me ei pystytä saamaan itse lapsia normaalisti tai epänormaalisti?"
Mitä vittua?!?!?!?! Vaikka mä en ois keskeyttänyt sitä raskautta niin en mä sitä lasta olisi lapsettomille synnyttänyt! Ei ole minun, eikä kenenkään muunkaan syy että tahattomasti lapsettomat on lapsettomia, minuun sitä katkeruutta on yhdenkään turha purkaa.
Mun elämäntilanteeseen ei sopinut minipilleriraskaus/lapsi. Sekö olisi ollut sitten näitten tahattomasti lapsettomien mielestä hyvä että pyöräytän maailmaan lapsen, jolle en olisi pystynyt ehkä tarjoamaan sitäkään vähää mitä tälle jo olemassa olevalle ja rakkaalle 9-vuotiaalle?

Ja se pahoinvointi oli jotain niin kauheaa, että mä tavallaan vihasin sitä raskautta, koska mulla ei pysynyt oikeen mikään kiinteä ruoka tai nestemäinenkään sisällä ja heikotti niin helvetisti, mutta keskeytyksen jälkeen mun elämä muuttui normaaliksi...ystävät ympärillä tuki, auttoi, kuunteli.

Se oli elämäni ristiriitaisinta aikaa varmaan ikinä, jos ei lasketa joitain eroja jotka on ollu mulle rankkoja.

Ja arvostelijoita riittää aina, oli asia mikä tahansa. Mutta ihmiset vois joskus ajatella sitäkin mitä ne ihmisille sanoo.. Ajattelin nyt kertoo kuitenki tän. Kaikille. Silläki riskillä että mun valintani ei ole jonkun mielestä moraalisesti oikein ollut ja siitä kuulen, mutta antaa tulla vaan! Nyt sen kestän, sillon en varmaan olis kestäny.

Ja kiitos Piia ja muut ketkä sen ansaitsee, liittyen tähän.

Kuka käski?!

Kuka käski juoda kaks kuppia kahvia?!
Niinpä niin, ei kukaan. Kiva tämmönen kokovartalo tutina =)))

Kauheeta ku ei lopu millään, yrjöttääki melkeen. Vaikka oon syönykkii.

Hyi helevata! Miks en ikinä opi että ei toi kahvi oo mun juttu...

Ei sitä vaan voi aina kaikkee muistaa

Pitäsköhän tehdä ostoslista että varmasti muistan ostaa sitä mitä unohdin kolmella aiemmalla kauppareissulla eilen? Muistankohan ottaa listan mukaan? Muistanko kattoo listaa, jos muistan ottaa sen mukaan? 

Yleensä ne asiat on ehdottomasti maito ja wc-paperi joita pitää lähtee ostamaan ja juuri ne unohtuu. Koko matkan hoet mielessäsi matkalla kauppaan mantraa "paskapaperi ja maito, paskapaperi ja maito, paskapaperi  ja maito". Astit kaupan ovesta sisään. Ooooh, alennuksessa sämpylöitä...hmmm...ja jauhelihaa, taidanpa ostaa pari croissanttiakin tosta ku tuoreita on. Tarviinkos mää yleispuhdistusainetta ja jos tarviin niin minkälaista. Onpa isoja hintaeroja. Joo, tää on halvin. Ja kassalle. Kaupasta pois ja kävelet kotiin. Kotona huomaat että niin, se maito ja wc-paperi. Ja miks  mä oon ostanu kolme patukkaa sellasta suklaata josta en ees tykkää, ihan vaan siks että ne oli alennuksessa? Täähän on vähä sama homma ku joskus keväällä bloggaamani ostosreissu ku piti saada HK:n sinistä kaks pakettia kun ne sattu olemaan tarjouksessa.

Mä lähen kokeilee muistanko ostaa nyt sitä paperia. Niin ja juustoo. Ja ehkä lisää maitoo, meillä kun sitä menee. Litra tolkulla. 

Ruokatreffit.

Ei mulla. Mutta muistelen elämäni aikana tapahtuneita treffejä ja treffejä ylipäätään jotka tapahtuu ravintolassa.

Mulla ei oo hetkeen ollu sellasia oikeita treffejä, että mennään leffaan, syömään ja katellaan tähtiä.
Se on jotenkin niin....jännittävää. Niin jännittävää että ihan oksettaa ja sä et viitsi tilata sitä maailman parasta pihviateriaa jonka normaalisti söisit, koska näyttää tyhmältä jättää lautaselle kasvikset ja suurin osa perunoista ja sit viel mies maksaa mahdollisesti koko lystin, etkä oo syöny muuta ku pihvin ja vähä ranuja, sekä juonu tietenki siiderin/oluen/lonkeron. Sitte sä alat miettii että jos mä vaan sellasen salaatin nii sen jaksaa syödä ja siinä on raikkaita juttuja kuten kurkkua ja tomaattia, nii ei tuu niin huono olo sen jännityksen takia ja koska et oo saanu siltä jännitykseltä mitään syötyä koko päivänä, mutta siitäkin sä jätät ite salaatit syömättä. Ne salaatinlahdet.
Ja sitten jos alkaa kauheesti röyhtäyttää, mahaan alkaa koskee, kiertää ihan helvetisti ja ei oo iha varmaa et kummasta päästä tulis ja mitä. Nii onpa kiva hei! =D

Mun mielestä sellanen ois kiva että toinen ees on semmosessa pienessä sievässä, siis oikeesti pienessä sievässä eikä kaatokännissä, semmosessa että uskaltaa kattoo toista silmiin eikä kohella jännityksestä, eikä mielellään siitä että joi 5 shottia liikaa. Sit jos ekoilla treffeillä välttämättä haluais että syödään yhdessä nii yhdessä kokaaminenhan vois olla aika kiva juttu? =) tehdä tietenki just jotai tortilloja joista valuu täytteet syliin ja kastikkeet pitkin naamaa ja koittaa näyttää siinä vielä ees melkein nätiltä.. =D siinä sit samalla ruokajuomaks mitä nyt kukakin haluaa juoda ja leffa pyörimään, siinä sit voikin tehdä peliliikkeen syömisen pääteeks ja hakeutua vahingossa toisen lähelle, silleen ihan tosi lähelle että ollaan ihan iholla, vaikka ollaan vielä vaatteet päällä. Ja jotta vaatteet pysyisikin päällä, niin siitähän vois lähtee istuksii iltaa jonnekki kivan hämyiseen paikkaan (lähipubi ei välttämättä oo aina paras vaihtoehto) ja siinä silleen nätisti ottaa kuppia.
Tässä on se vaara että helposti tullaan liian humalaan ja rymytään toisen kotiin tukka sekasin, toinen kenkä kadonneena ja pizzalaatikko kainalossa (ei muuten kannata laittaa pizzalaatikkoo kainaloon, täytteet valuu laatikon reunaan), jätetään pizza pöydälle, katsotaan toista humalaisen kiimaisella katseella ja sitten se alkaa: vaatteet sinkoilee sinne tänne, naapurit alkaa pitelee korviaan ja sänky uhkaa hajota alle. Puolitoista tuntia kauheeta rynkytystä eri asennoissa ja mitään ei tapahdu, paitsi valuu hiki ja kunto loppuu ja ainakin toinen sammuu. Aamulla heräät ja tyyppi on kadonnu. Hienot treffit.
Tai sitten tyyppi on vierellä vieläkin, heräilette yhdessä ja toteatte että on muuten mieletön darrapanetus. Tässä kohtaa ei enää vaatteita tarvitse heittää koska ne oli jo yöllä lennelly ties mihin...sukka lamppuun, farkut ovenkahvaan, paita keittiöön, pikkuhousut ehkä sängyn alle. No mutta asiaan: darrassa on huono harrastaa seksiä. Henki haisee, hikikin on ja saattaa alkaa oksettaa, ja joka työnnöllä tuntuu et puklin lisäks suusta tulee jotain miehistä elintä, riippuen toki siitä että minkä kokoista sisäänsä saa. Ja saamisesta puheen ollen, darrassa se on helpompaa. Saada tajunnan räjäyttävä ilotulitus. Sanotaan nyt näin vaikka en normaalisti ujostelekkaan sanaa "orgasmi". Sitten romanttisesti yhdessä suihkuun ja taas sama kuvio, ja suihkussa on lopulta käyty koko päivän aikana 10 kertaa pesulla, jyystetty suihkun seinää vasten, keittiön pöydällä, olohuoneen sohvalla, kokeiltu kaikki asennot ja sitten syödään darramättöö pitkin päivää.
Tulee kotiinlähdön aika. Pusut, halit ja heihei. Tässä kohtaa voi varovasti kysyy että mites tota sitte jatkossa, haluuks nähä vielä.
Jatkon kanssa voi käydä miten vaan. Jos sillä oli kivaa sun kanssa muutenki ku sekstaillessa  (koska kyllähän te muutakin teette ku panette, syötte ja ryyppäätte, ei kai sitä mykkänä tartte olla kyseisien toimenpiteiden aikana, paitsi panemisen, ellei se ole jotain ihanan pikkutuhmaa) niin kyllä se ilmottelee itestään ja haluu tulla takasinkin.
Maanantaina hehkutat kaikille sun kavereille että olit maailman ihanimmilla treffeillä. Ja sun kaverit huomaa sen jo kaukaa kyllä, kun sähän kävelet ku lihava ankka.
Ai mitä? Ai paikat hellänä? Ei oo! =D

Mutta sellaiset treffit. Osa oli oikeasta elämästäni poimittuja tapahtumia, osa ihan vaan aivojeni omaa tuotosta keskellä luovaa yötä. Näköjään luovaa. Ja näköjään pitäs yöllä enemmän muutenki kirjottaa kun tekstiä saan näin paljon aikaseks, yllättävän loogisessa järjestyksessäkin vielä kun miettii että tässä on nyt joku kaava miten tää menisi.

Nyt nukkumaan.

ps. saa mulle järjestää muunkinlaiset treffit =)

Maanantai!

Vaikka mua väsytti aivan helvetisti aamulla niin voin kertto että kyllä piristi ku Hede tuli meille, leikkasin sille sivukaljun ja sitte Raxiin syömään, paljoo en syöny mutta kivan pikku ähkynhän sitä jo siitäkin sai. Mä en muista millon viimeks mä oisin ollu keskustassa neppailemassa ja vaikka vettä tulla tihhuuttiki nii ei se haitannu ku sit nähtiin Janikin. Kelalle ja bussiin, just ehdin kyytiin.
Nyt täs kotona istuskellu ja ootellu tyttöö kotiin koulusta.
Sit viel ootella loppuviikkoo ja kattoo mitä se tuo tullessaan... =)

Kotona piti kattoo et onks minussa jotai hassusti ku sokkarin eessä joku vanha setä virnuili mulle. Ihan melkeen ahistuin ku tuijottaa ja virnuilee vaan. Oiskohan siltä pitäny kysyy että onko sillä joku ongelma? O.o

Mulla on ollu tähän asti kiva maanantai. Ja jos kysyn että onko teillä muilla ollu, nii onko se vittuilua? =D

Nyt just.

Kädet levällään ottamassa vastaan kaiken mitä ikinä tuleekaan.. Valmis ottamaan vastaan ja valmis luopumaan. Tänään olen niin ehjä ja niin jalat maassa että pystyn myös torjumaan. Oon alkanu huomaamaan ittessäni sellasia terveellä tavalla itsekkään merkkejä. Ei aina tartte yrittää olla mieliksi muille. Ja se mitä täällä luette, on jotain niin henkilökohtaista mulle, että oon ihan alaston, ikään ku aseista riisuttu. Että se on ihan pelottavaa, kun on niin oma itsensä. Vaikka mä en aina mun kaikkein iloisimpia asioita tänne kirjoittele, niin ne ehkä on niitä joita mun ei tartte jäädä käsittelemään samalla tavalla kun synkimpiä asioita, ja mikä asia mulle on synkkä niin...no, mä koen asiat mun tavalla. Tää mun henkinen kasvaminen on ollut aika hurjaa tässä tän vuoden puolella, aika rankkoja juttuja joutunu työstämään, miettimään ja muuttamaan muuttamatta perusluonnettani, tietämään kuka mä olen, mikä mä olen ja mihin mä olen menossa. Enhän mä voi tietää tietenkään minne olen menossa noin niin kun fyysisesti, mutta henkinen päämäärä ja suunta sille mitä mä annan itseni sietää ja missä vaiheessa päästää irti, tuntematta syyllisyytä, jotta minä itse voisin hyvin, kuitenkaan loukkaamatta myös muita.
Ja pitää muistaa rakastaa itseään, jotta voi rakastaa muitakin lähellä olevia.

Tämmöstä tähän sunnuntaihin.

Lopuks viel yks aika kiva lause mikä kuvaa mua hyvin ja tää lause oli mulle osoitettukin:
"saa just semmosen kuvan että sie et esitä mitään vaan oot oma itses. Välillä hieman sekopää mutta pohjimmiltasi varsin pehmo"


Auringonsäteitä kaikkien päivään!! <3

Paljastuksia ja pahoinvointia

Otsikko on ehkä pikkusen hämäävä mutta ei sitä mitä siitä vois ajatella.
On ollu huono olo pari päivää eikä oo ruoka maistunu =/ kahvia juonu jonkun verran ja iha vähä lämmintä ruokaa per päivä. Yskä helpottaa ja välillä tuntuu että ei helpotakkaan. Äiti arveli että vois olla iha hyvä käydä taas astmatesteissä.

On toi yks saanu mut repii riemuakin kun ilmenny ihmisestä jänniä juttuja. Valheita kuukauden jälkeen ja ristiin puhumisia ja kaikkee. Täytyy kiittää yhteistä tuttua. Ja sanoinko mä että kaikki mitä mulle valehdellaan, selviää ennemmin tai myöhemmin... =) nyt ku ois selvinny aiemmin nii oisin voinu ennemmin myös jatkaa omaa elämää ja säästyny vaikka miltä sonnalta, vaikka kumpiki tiesi ettei tulevaisuutta vaan ole, mutta kun se sisäienen taistelija minussa ei suostu luovuttamaan ennen kun on iha varmasti kaikki kortit katottu. Mutta nyt.. =) voin sanoo että kaikella on ollu tarkoituksensa ja edelleen, palikat loksahtelee paikoilleen just niin kun pitääkin! En ikinä lopeta oppimista ihmisistä, ja se mikä on ollu tärkein oppi, niin se että älä kuitenkaan heittäydy ihan täysillä ennen kun tiedät että on turvallista heittäytyy.

Ja mulla meinaa kuuppa levii tähän jouten oloon, en oo jaksanu hoilottaa ja vetää omia karkeloita vailla järjen häivää. Vielä viikko, sitten mä nollaan ja nautin äiskän omasta ajasta, kylmistä holillisista juomista, hyvästä ruuasta, hyvässä seurassa... =)



Janna - Sydämen kantaja

Huojuu, taipuu, heiluu ja horjuu, mutta ei katkea. Sade hakkaa suurilla pisaroilla raivoisasti kohti mutta vain nöyränä taipuu elämän myrskyissä, ei katkea. Juuret lujasti maassa, kipuilee ja käy maassa asti, mutta ei katkea, ei. Auringon säteet saa pian taas loistamaan vehreyttään ja pisaroista on enää kimmeltävät juovat jäljellä, kunnes nekin lempeä tuuli kuivaa ja seisoo jälleen tukevasti juuret maassa, ylväänä myrskystä selvinneenä. Ei katkennut, ei.

=)

Tyttö kouluun, mä jatkoin unia, tässä unihiekkoja karistellessa silmistä kattelen sateista päivää ikkunasta..
Mulla on tässä kolmisen tuntia omaa aikaa ja ihmettelen miten sen käyttäisin...ainakin on aikaa kirjotella, laulaa ja tanssia...ehkä mun tartteis suihkuunki kohta mennä, sitte jossai kohtaa tiskata...hmmmm.... =)
Tänään ei ressata.
Mul on syy pitää suupielet lähempänä korvia ku nenää. Ei se oo taas paljosta kiinni =)

Silloin kun maailma tarjoaa niin paljon, niin pitää yrittää osata luottaa intuitioon ja valita oikein.

Mun haaveeni ei ole kovin erikoisia. Elämänkumppani, joka sietää minua huonoinakin päivinä, ymmärtää mua, kykenee ajattelemaan asioita laajasti ja pystyy näkemään virheensä, sekä osaa pyytää ja antaa anteeksi.
Ja antaa hellyyttä silloinkin kun tilanteeseen ei liity seksi millään tavalla, tulee myös itse lähelle.

Rahalla, menneisyydellä ja lihaksilla/lihaksettomuudella ei ole väliä, kunhan miellyttää omaa silmääni.

Onko nämä liian suuria vaatimuksia muka?

Viime yön uni ja muuta

Tyttö meni pihalle nii nyt on hetki aikaa kirjottaa tosta mun viime yön unesta.
Näin yhen miehen, enkä mä uskaltanu kattoo sitä silmiin kun sen ne silmät oli niin omituiset ja se sano että se on tappanu jonkun naisen. Mä halusin olla kanssa samassa huoneessa ja tutustuu siihen, vaikka mua koko ajan pelotti ihan kauheesti, mä vaan hoin siinä unessa itelleni että ei se mua tapa, mun vaan pitää luottaa siihen eikä näyttää sitä että mua pelottaa. Sitten mä menin vaihtaa paitaa johonki huoneeseen ja se tuli perässä, meni nojaamaan johonki pöytään ja katto vaan mua ku vaihdoin sitä paitaa se höpötti jotain, en muista mitä ja mä olin aika vähä sanainen.

Nyt hereillä mä aloin analysoimaan tota mun unta että mitä se kertoo. Ehkä mahdollisesti siitä että kukaan ei varmasti ole tappamassa mua oikeasti, vaan että se peilailee jotenki mun tunne-elämää ja kovaa halua löytää jotain, mutta epävarmuus ottaa vallan. Minähän viimeisen suhdekuvion jälkeen aloin ajatella etten halua enää ikinä tulla satutetuksi, en jaksa sitä helvetillistä paskaa fiilistä käydä läpi, aina.
Näitä samoja juttuja eri muodoissaan oon käsitelly tässäki blogissa.

Sitten...mulla oli päässä äsken ihan huikeita juttuja joista kirjotan mutta ne karkas. En saa enää siitä fiiliksestä kiinni mikä oli. Saatan saada ne vielä kiinni. Nyt pyykkejä telineelle kuivumaan...jatkan illalla/joskus.



Jatkuu.
Mä varmaan oon jo iha katkeroitunu tai jotai, menee välillä pirun hyvin mutta sitte on muutama biisi mitkä herättää pieniäki muistoja, ja mua lähinnä oksettaa. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ....

tähän biisiin liittyen, kun eräille ei sit vaa riitäkkää mikään

Jooooopasen joooo...... mutta miks, miks ja miks?!?!?!?!

En kaipaa miestä joka roikkuu entisessä suhteessa......oiskohan syytä päivittää tinderiä....enhän mä oo näköjään itekkää päässy edellisestä yli, tai siitä pettymyksen fiiliksestä ja siitä että kaikki alko niin helvetin nopeesti ja hyvin ja kaikki muuttuikin, sitte muuttu taas ja sitte lopullisesti.
Näihin fiiliksiin liittyy kyllä sekin että mä oon vaa nyhjöttäny kotona.

Mutta mä ootan tiistaita. Katotaan tapahtuuko sillon mitään.

Tää alko hyvänä sunnuntaina. Liikaa heittelee nyt.

Ruutsoneita.

Mä oon vuosikaudet kirjotellu tänne ihan vaan omaks iloks, terapiaks ja muute vaan kirjottaakseni päätä selvemmäks, niissä puitteissa kun se mun kohdalla on mahdollista, mutta yllätyin kun niin moni halus tän blogin osoitteen, mutta edelleenki teen tätä lähinnä vain itselleni, ettei näistä katoa se mun omin juttu, mutta jos joku nyt haluaa että jostain tietystä aiheesta kirjotan niin tähän tai facen kautta voi laittaa ehdotuksia =)

Mun piti kirjottaa enemmänki mutta tässä on nyt pieniä häiriötekijöitä..."äiti, paistatko mulle munakkaan?"
No nyt jatkan...oooh, joku laitto tinderissä viestii, no nyt voin jatkaa....veispuukissa uusia viestejä ja ilmotuksia...Riina pyytäny tykkäämään ryhmästä "Inked Boys" ja mitäs täältä löytyykään....no joo, ehkä tässä päivän mittaan saan pieniä juttuja läjään nii kirjotan illalla kun tyttöki nukkuu. Tai tulee joku semmonen hyvä ja luova hetki.

Se pieni juttu...

Se pienikin ele, pienikin jokin selittämätön juttu kun sä huomaat että joku on susta oikeasti kiinnostunut, sun ajatuksista, susta ihmisenä ja naisena, ainutlaatuisena. Ja se arvostaa sua niin paljon että se saa sun silmät loistamaan ja kulkemaan lämpimät aallot lävitsesi ja sä voit vaan itkeä siitä riemusta kun huomaat olevasi hänelle kaikki mitä hän ilkeää elämältä pyytää. Ja hän jää siihen.

OTSIKKO!

Mun pää on taas yhtä sumua ja sirkusta. Mulla on levoton pää. Kahvi. Se teki tän olon. Ehkä. Jos mä menisin kylmään suihkuun tai laittasin pään ämpäriin joka on kylmää vettä täynnä. 

Dingon Hämähäkkimies, ja mä oon iha hurjana. Nään sieluni silmin itteni jossai irkkupubissa kolistelemassa kolpakoita. Rempseetä meininkiä. 

Ihmettelen maailman menoa, ihmisiä, ihmisten luonteita, elämän tilanteita. Sitä miten tilanteet muovaa luonnetta ja asennetta asioihin ja suhtautumista muihin ihmisiin. Mikä merkitys on niillä asioilla joita oot tehny ja joita oot jättäny tekemättä. Minkälainen ihminen voi rakastua minkäkinlaiseen ihmiseen.

Näitä ajatuksia ei saa hukata. Tää on mun pään sisältä, mun tuotoksia. Kaikki mitä oon kirjottanu ja tuun kirjottamaankin. 

Tämä hetki kun sydän hakkaa ja oot sumussa ja odotat jotain mitä et oikeastaan edes tiedä, mitä odotat.

Tää on varmaan jonkun mielestä hullun puheita mutta ei ainakaan selväpäisen. Heh, ihan sama =)

Selvinpäin mä silti oon. Kahvii vaan juonu ja kohta syön nakkisoppaa jossa on niin paljon nakkeja että kasvikset on vaa sattumia mun keitossa.

Kiitos kun luit. Jos luit.

(tähän vois jonkun hyvän biisin linkittää jos keksisin että minkä)

Hiilet polttavat varpaiden alla,
tahtoisin olla jo matkalla.
Nähdä valot kaupunkien,
seilata aallot merien,
riemua kokea ja tunteisiini vedota.
Tavata kasvoja uusia ja
kauan kateissa olleita vanhoja.
Oletko valmis, kysyn
ja vastaat:
olen, ja tässä matkalla rinnallasi pysyn.
"Take my hand" kuiskaan.
Katsotaan mihin raiteet nää meitä vie.
Kuitenkin tiedän, ei erilleen vie tää tie.

Mun kyyneleet kylpytakin rinnuksella näytti aivan Strakowskin pieniltä timanteilta.
Joten siitä tulikin mieleeni että olen itse varmasti aikamoinen timantti, hiomaton timantti, pienine säröineen, rajulla kädellä louhittu, jälkiä elämästä, mutta arvokas!
Ja loistan sille kuka sen loiston ansaitsee, säröillä viillän sielua joka minua satuttaa.

Asiaa tässä vaan pienesti...

Sitä minä vaan että kipee on ihminen joka käyttää toisen herkkyyttä ja huonoja puolia aseenaan (niin että ärsyttää toista jotta toisella kilahtas, esim.), hyväkseen jne. Ja vaikka ei lupaa mitään, mutta antaa mahdollisuuden ja vetääkin maton jalkojen alta, nii ehkä on häikkää päässä ja vielä yrittää saada toiselle syyllisyyden tunteita kun ite mokasi asioissa kun ei osannut puhua suoraan vai piti toista löysässä hirressä.

Silmät aukee ku aikaa kuluu. Ikävä vaihtuu pettymykseksi, pettymys vihaksi ja viha pikkuhiljaa välinpitämättömyydeksi. Tää tila hakee muotoaan, mutta suunta on parempi.

Haistakaa kaikki vittu! -päivä.

Kipee kurkku, kauhee yskä, närästys, väsymys.

Jne jne...ym..ym..

Kiitos. Helpotti kun sen kirjoitin.

Ei kannata haaveilla sellaisesta mitä ei voi saada, mutta ei mullekkaa mikä tahansa kelpaa. Ei mikä tahansa mies, eikä mikä tahansa nainen. Ei vaikka en itsekkään ole erikoinen.

Biisejä mun elämästä

Ei listata eroihin liittyviä biisejä vaan niitä jotka koskee mua jotenki muuten.

Kaija Koo - Tinakenkätyttö
Yö - Kultasiipi
Retropop - Valmis uuteen nousuun
Kaija Koo - Surulapsi


Ja...

Hmmm....mun elämä on menny näin. Mä en saanu teininä....siinä 15-17-vuotiaana lähtee festareille tai minnekkää. Mun piti aina informoida menemisistäni, sillonkin kun muutin kotoa pois paria kuukautta vaille 18-vuotiaana...oli kevät 2001 muistaakseni kun en menny kouluun vaan rupesin ryyppäämään luokkakaverin ja muitten kavereitten kanssa, en vastaillu puhelimeen ja laitoin sen kiinni. Menin kämpille kännissä kun käki, ovikello soit ja äiti oli ovella, minua oli etsitty kissojen ja koirien kanssa ja äiti jätti jonkun oman menonsa sen takia menemättä, olisi sinne ehtinyt mutta ei halunnu enää vaikka minä löydyin jo. Oli olevinaan mun syy.
Sitten mun nuoruus menikin lapsen isän kanssa, lapsi syntyi 2004 marraskuussa...ero, hurjaa menoa, uusi suhde joka kesti 1,5 vuotta....eron jälkeen taas hurjaa menoa....suhteita, sekoilua, yh-äidin arkea toki myös....mä täytän kohta 32 ja oonhan mä reissannu, tehny juttuja ja nauttinu elämästä mutta vielä kun tapaisi miehen joka kestää minua huonoinakin päivinä, kestää mun "päsmäröintiä" ja minua kokonaan ja joka on yhtä hullu kuin minäkin että sen kanssa voi lähtee extempore minne vaan kun vaan on aikaa ja rahaa.

Tulee nuita biisejä vielä...

Sunrise Avenue - Welcome To My Life

Öööö.....on niitä vielä ku jaksan miettii.

Tää on vaarallista.. =D
Mä annan mennä jonkun, tilalle tulossa joku muu....uskallanko päästää lähelle, uskallanko antaa itsestäni kaiken, uskallanko lähtee tutustuu... =)
Ei mun yksin tartte olla. Sen mä tiedän.
Mutta hajotanko itteni taas, hajottaako joku minut jos annan tulla lähelle..

Päätös.

Minä päätän, siis PÄÄTÄN irroittaa susta. Kokonaan, täydellisesti. Ei enää yhtäkään viestiä. Ei ainuttakaan ajatustakaan että näkisin sinut, koskettaisin sua, yhtään mitään mitä tekisin. Saatanasti kirpaisee, mutta nyt on jatkettava omaa elämää. Nyt ei enää itketetä itseään noilla biiseilläkään.
Kiitos. Kiitos kaikesta mitä sinulta sain ja anteeksi etten aiemmin lupauksista huolimatta susta ole osannut irti päästää. En lupaa ettet olisi mielessäni välillä mutta muuten irroitan. Nyt voit mennä. (mun päästä)

Mä niin kuuntelen noi kaikki surkeet biisit, mä niiin kaipaan sua ja itken vaikka silmät tomaateiks. Nautin ilon hetkistä ystävien kanssa. Kuuntelen, tuen, selviydyn omista murheista, vaikka ethän Sinä mikään murhe ole, elämäntilanne vain on. Meidän kannalta.
Mutta muuten elämä on näyttänyt nin paljon monia puoliaan vähän ajan sisään lähellä.
Rakastumista, eroa ja irti päästämisen vaikeutta, oppimista, ystävän läheisen kuolema, siskon pojan syntymä.
Hurja kesä. Sinne väliin on mahtunut kaikkea muutakin.
Uusia kavereita, viisaita ja lohduttavia sanoja. Pieniä onnen hetkiä mutta suurin niistä on onnellisuudessaan se että minun rakkaasta pikkusiskosta tuli äiti ja minusta täti =))) <3
Ehkä saan susta vielä itselleni ystävän, jos kohtalo ei ohjaa meitä enää yhteen muuten.
Sekavaa tekstiä, sekavaa olotilaa.
Ehkä ansaitsen tän siiderin parvekkeella.

Takapakkia. Tuntuu hyvältä olla yhteyksissä sun kanssa vaikka samalla se repii mua ja saa mut ajattelemaan mitä sun päässä liikkuu. Ihan kun sä olisit jotenki hukassa. Vai onko se vain kohteliaisuutta. Ei tää taida olla ihan helppoa sinullekkaan. Vai haluanko minä vain ajatella niin..


Pete Parkkonen - En tiedä mitä kaipaat
Pete Parkkonen - Ei kaltaistasi
Kaija Koo - Seison vierelläsi
Lassi Valtonen - Sinun piti kävellä kanssani
Sanni - Me ei olla enää me
Sanni - Sotke mut
Mikael Gabriel - Sä olit oikees
Nimetön - Saisin sut jäämään


Mistä tämä fiilis loppujen lopuksi kumpuaa? Tämä.....tämä mitä en osaa selittää ja joka saa mulle kyyneleet silmiin ja mieletöntä roihua sisälläni kun ajattelen sua.. Hulluuttahan tämä jo on, kun en pääse sinusta ja näistä tunteista.

Kun sä oot täysin vapaa sun edellisestä elämästä niin tiedät mitä tehdä. Ehkä olen tässä vielä silloin Sinua varten.

Tuli taas tänään huikeita oivalluksia liittyen mun parisuhteisiini. Mä saan jotenki kummasti kerättyy mun ympärilleni aina ne miehet jotka on juuri eronneita, jotka ovat vielä kiinni entisessä suhteessa tavalla tai toisella. Mä en tiiä mikä siinä on. Ei ne ole idiootteja, mutta ehkä ne näkee minussa jotain sellaista mikä voisi tuoda lohtua heidän sen hetkiseen elämään. Enkä puhu pelkästään seksistä. Ehkä minussa on sitten sitä terapeutin vikaa, joka analysoi, miettii...eihän mun kuulu olla miehen terapeutti, tuki ja turva edellisen suhteen jälkeen, ei silloin ole oikealla tavalla toista lähellä. En mä halua olla vaan kaveri joka on pelkkä olkapää ja seksiä jos joskus sitäkin haluaa. Ei. Herran tähen!
Mun on alettava vetää entistä rajummin sitä rajaa, mitä minä siedän, mitä minä haluan, mitä minun kuuluu olla miehelle kun tapaan kiinnostavan miehen ja joka on kiinnostunut minusta, jos lähtökohtaisesti ajatellaan että mä en joudu kenenkään edellisiä suhdesotkuja kuuntelee, tukemaan ja ymmärtämään. Toki minä ymmärrän, tuen ja kuuntelen mutta kun silloin ei olla enää oikeilla raiteilla jos se siihen menee.
Jotta ihmiset pystys rakastumaan toisiinsa, niin siihen ei kuulu entinen elämä enää. Ja monella tapaamallani miehellä on kuulunut. Mikä taas aiheuttaa lisää ongelmia, kummallista käytöstä minussa. Suhteet on aina, siis aina kahden ihmisen juttu, aina jokin asia liittyy johonkin. Ehkä ei aina, mutta kun vaaditaan ymmärrystä, anteeksi antoa, rakkautta sietämään toista ja kasvamaan yhdessä ja erikseen.
Ei mulla muuta.

<3

Älä ajattele minun olevan sitä mitä näet heti.
Tutustu minuun huolella, senkin jälkeen kun olet nähnyt huonot puoleni.
Mutta jos päätät luovuttaa heti, tiedän, ettet ole arvoiseni.
Toisesta välittävä ihminen kestää sinua huonoinakin päivinä.

Mä en haluu muistaa sua. Mä en halua tuntea sua kohtaan mitään, en edes vihaa. En haluu ajatella sua, mee pois mun mielestä. Mä kyllä ymmärrän ettei tunteita voi väkisin saada. Sä et rakastunu muhun. Sä et rakastunu muhun! Mä en tiedä, luulen, että vaikka oisin tehny asioita miten tahansa, sä et ois rakastunu muhun siltikään. Et varmati moneen muuhunkaan. Sä olet vielä kiinni niin paljon sun edellisessä elämässä ettei oikein kenelläkään naisella ole vielä tilaa sun nykyisessä elämässä. Nää on mun pohdintoja, ajatuksia, oletuksia. En tiedä. Mä en tiedä mistään niin paljon mitään kun siitä että voisitko poistuu mun mielestä? Nyt. Heti! Muistot kiusaa liikaa. Mun pitäs edetä jo omassa elämässäni, ilman sinua minun päässä.

En todellakaan ole ylpeä monestakaan asiasta joita olen elämässäni tehnyt, mutta on asioita joista olen itsestäni ylpeä.

- on tullu mokailtua, mutta olen kasvanut myös henkisesti
- olen oppinut edes hieman itsehillintää
- olen uskaltanut kohdata itseni ja tunteeni
- olen oppinut vapautumaan hiljalleen peloistani
- kasvan koko ajan kohti terveempää henkistä minää
- kunnioitan itseni
- en anna kenenkään kävellä ylitseni
- rakastan itseäni terveellä tavalla

Ainakin näistä on hyvä lähtee, kerralla ei muututa, mutta hiljaa hyvä tulee =)

Mä oon onnellinen, tällä hetkellä ainakin!! =)

En mä jaksa tota edellistä jatkaa.

Sari kävi. Hyvä kun kävikin, sain taas purkaa fiiliksiä. Nyt on sees ja jees fiilis.....palaset loksahtelee paikoilleen.....ei tää niin kauheaa olekaan enää.
Sitä paitsi. Rakas pikkusisko on iha varmasti jo synnyttämässä. Mul on fiilis.

Luin joskus jonkun blogia ja eräs nainen kirjoitti suhteista ja sanoi että jokaisen jonka kanssa sinä sillä hetkellä seurustelet (tms.) niin on "se oikea". Sillä hetkellä. Sä opit ihmisistä, itsestäsi ja opit käsittelee tunteita jokaisen eron ja päättyneen suhteen jälkeen paremmin. Alat nähdä asioita kauempaa, miksi joku käyttäytyy jotenkin, miksi itse käyttäydyt tietyllä tavalla. Joudut ehkä menemään rajulla tavalla itseesi ja katsomaan ittees silmästä silmään.

jatkuu joskus ku saan ajatuksen päästä taas kiinni ku se karkas

En ole täydellinen. En todellakaan.
Teen virheitä, opin niistä, kasvan henkisesti.
Mutta vaikka elämme vaikeita aikoja kumpikin, lupaatko kestää vierelläni?
Jaksatko sitä että kasvan rinnallasi henkisesti?
Kestänkö minä sinun vaikeutesi?
Jos haluat että yritetään kovasti päästä kovien aikojen yli,
niin tiedätkö, me ollaan voittajia, ollaan onnellisia vaikeudet selätettyinä?
Sinä et tiedä sitä, mutta mä rakastan sua.
Vaikka lähtisit kauas pois, jäät mun sydämeeni ihmisenä joka opetti mulle paljon.

www.tunnelukkosi.fi mun vastaukset

Yksityiskohtaisemmat tulokset

Huomaa, että tunnelukon kuvaus on aina sama. Tunnelukon voimakkuus ilmaisee sen, miten hyvin kuvauksen tulisi pitää paikkaansa sinun kohdallasi. Älä kuitenkaan ota testin tulosta annettuna totuutena, vaan kysy itseltäsi miltä osin kuvaus pitää paikkaansa. Jos kuvaus ei pidä lainkaan paikkaansa, sinulla ei ole kyseistä tunnelukkoa.

Riittämätön itsekontrolli

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Testin suorittaneista 14% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 62% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
Olen impulsiivinen ja pitkästyn helposti, rutiinitehtävät ole minua varten. En aina mieti tekojeni seurauksia. 6
Minun on vaikea asettaa rajoja itselleni ja siksi teen liikaa asioita jotka ovat haitallisia minulle (esim. juon, syön, poltan, pelaan uhkapelejä). 6
Minun on vaikea hallita halujani, tunteitani ja mieleni yllykkeitä. Minun on vaikea ilmaista vihaa rakentavasti. 5
Olet impulsiivinen, annat mielijohteiden ohjata elämääsi. Sinun on vaikea keskittyä mihinkään pitkäksi aikaa, koska mieleesi tulee toimintayllykkeitä ja haluaisit tehdä jotain muuta. Sinun on vaikea hallita omia halujasi, tunteitasi ja mielen yllykkeitä. Et aina mieti tekojesi seuraamuksia, mikä saattaa sinut ongelmiin. Olet ehkä joutunut ongelmiin auktoriteettien kanssa. Elämäsi on enemmän tai vähemmän kaaoksessa. Sinun voi olla vaikea ilmaista vihaasi rakentavasti, vaan se ilmenee raivokohtauksina ja sopimattomana käyttäytymisenä. Itsekurin ja rajojen puute johtaa helposti riippuvuuksiin: juomiseen, tupakointiin, ylensyöntiin, seksiriippuvuuteen, nettiriippuvuuteen tai muuhun ongelmakäyttäytymiseen. Aloitat hankkeita hetken mielijohteesta, mutta hankkeet jäävät usein puolitiehen, ja niitä useita menossa yhtä aikaa. Työelämässä impulsiivisuutesi saattaa johtaa toistuviin epäonnistumisiin, kun et pääse tavoitteisiisi. Ihmissuhteissa saatat etäännyttää läheisesi käyttäytymiselläsi. Saatat tuntea vetoa vaativiin, järjestelmällisiin ja kurinalaisiin ihmisiin, jotka tuovat vastapainoa kurittomuuteesi.

Tunnevaje

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Testin suorittaneista 15% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 55% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
En saa tarpeeksi rakkautta, huolenpitoa enkä hellyyttä. 6
Suhteen alussa olen toiveikas ja uskon löytäneeni elämäni kumppanin. Suhde päättyy kuitenkin aina pettymykseen. 6
Minulla ei juurikaan ole ollut ketään, joka todella ymmärtäisi, kuuntelisi ja välittäisi minusta. 5
Sinusta tuntuu että kukaan ei tyydytä rakkauden ja huolenpidon tarvettasi, ja luultavasti uskot ettei kukaan todella kuuntele eikä ymmärrä sinua. Saatat välttää rakkaussuhteita, suhteet jäävät lyhyeksi tai sitten suojaat itseäsi ihastumalla henkilöön joka ei ole saatavilla. Saatat ihastua kylmiin, torjuviin, pidättyviin ja vähän antaviin henkilöihin. Jokin heissä viehättää sinua. Suhteet päättyvät usein alkuhuuman ja kovien odotusten jälkeen karvaaseen pettymykseen. Ehkä suuri toiveesi siitä että kumppanisi muuttuisi ja vielä joskus voisi täyttää tarpeesi pitää sinut suhteessa kylmän kumppanin kanssa. Saatat odottaa, että rakastettusi pitäisi lukea ajatuksesi ja osaisi automaattisesti tyydyttää hellyyden ja läheisyyden tarpeesi. Sinulle ei ole ehkä tullut mieleesikään ilmaista tarvettasi, sen sijaan saatat vetäytyä tai loukkaantua jos toinen ei pysty täyttämään rakastetuksi tulemisen kaipuutasi. Toistuvat vaille jäämiset vahvistavat tunnelukkoa ja uskot entistä vahvemmin ettet koskaan löydä elämäsi kumppania ja ettet ikinä saa tarvitsemaasi rakkautta.

Rankaisevuus

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Testin suorittaneista 16% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 57% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
Olen ankara itselleni jos teen virheen tai tunaroin ja saatan rangaista itseäni siitä. 4
Olen vihainen itselleni koska olen niin heikko, tunteellinen tai tarvitseva. 6
Moitin tai nimittelen itseäni tyhmäksi, laiskaksi tai itsekkääksi. 6
Olet hyvin ankara itsellesi ja rankaiset itseäsi jos toimit väärin. Olet usein vihainen itsellesi ja moitit itseäsi tekemistäsi virheistä. Saatat miettiä tekemisiäsi jälkikäteen, ja tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä miten olet toiminut. Saatat olla vihainen itsellesi koska olet joskus heikko, tunteellinen tai tarvitseva. Jos jotain pahaa tapahtuu sinulle, saatat ajatella että se oli ansaittua, etkä kaipaa myötätuntoa tai sääliä. Saatat olla rankaiseva myös lähimmäisiäsi kohtaan. Lapsesi saattavat kuulla kunniansa jos asiat eivät mene mielesi mukaan. Sinun on vaikea antaa anteeksi itsellesi ja toisille etkä hyväksy puolusteluja kovin helposti.

Pessimistisyys

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Testin suorittaneista 17% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 70% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
Kiinnitän paljon huomioita elämän negatiivisiin asioihin. 5
Vaikka jotain hyvää tapahtuisi, pelkään että seuraavaksi tapahtuu jotain ikävää. 6
Pyrin olemaan huolellinen etten tekisi vääriä asioita, jotka voivat johtaa katastrofiin. 5
Olet pessimisti, ja kiinnität huomiota enemmän elämäsi kielteisiin kuin positiivisiin asioihin. Olet kova huolehtimaan ja murehdit tulevia tapahtumia tai tilanteita. Jos asiat tuntuvat menevän hyvin, se vaikuttaa vain väliaikaiselta. Jos jotain hyvää tapahtuu. odotat että jotain pahaa on tapahtumassa seuraavaksi. Pelkäät, että saatat tehdä päätöksiä jotka johtavat kriisiin tai katastrofiin. Pelkäät virheitä ja pyrit siksi olemaan mahdollisimman huolellinen.

Kaltoin kohtelu

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Testin suorittaneista 15% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 60% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
En luota toisiin ihmisiin kovin helposti vaan uskon että minut ennen pitkää petetään tai minua loukataan. 5
Läheiset ihmiset ovat käyttäneet minua hyväkseen tai kohdelleet minua kaltoin. 6
Suojelen itseäni ja pidän ihmiset etäällä etteivät he voi loukata minua. 4
Pelkäät, että ihmiset haavoittavat, huijaavat, loukkaavat, pahoinpitelevät tai käyttävät sinua jollain tavoin hyväkseen. Et luultavasti koe oloasi luottavaiseksi ja turvalliseksi vaan näet uhkakuvia ihmissuhteissasi. Sinun on yleensä vaikea luottaa ihmisiin. Saatat suhtautua epäillen toisten aikomuksiin ja uskot läheistesi pettävän sinut tavalla tai toisella. Et päästä ketään lähellesi etkä uskalla avautua ihmissuhteissasi. Olet varovainen ja saatat testata ovatko ihmiset luottamuksesi arvoisia. Saatat kuitenkin viehättyä ihmisistä jotka ovat hyväksikäyttäjiä ja annat heidän kohdella itseäsi huonosti. Toistuvat hyväksikäytön kokemukset vahvistavat tunnelukkoa ja syövät omanarvon tunnetta. Tämä voi johtaa siihen, että sinun on vaikea päästä suhteesta jossa sinua kohdellaan kaltoin.

Vaativuus

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Testin suorittaneista 19% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 75% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
Minun on hoidettava kaikki velvollisuuteni ennen kuin voin levätä. 3
Minun täytyy tehdä parhaani, toiseksi paras ei kelpaa. Aina on vara parantaa. 6
Menestyn elämässäni mutta minun on vaikea pysähtyä nauttimaan siitä. Elämä tuntuu suorittamiselta. 5
Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina - unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi ja toisiin. Elämä on suorittamista, ja uskot että se joskus tuo sinulle palkinnon - vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä - osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Ehkä lyöt laimin ystäviäsi tai läheisiäsi - koska et ehdi rentoutua ja antaa toisille aikaasi.

Ulkopuolisuus

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Testin suorittaneista 15% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 64% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
En oikein sovi joukkoon vaan koen usein itseni ryhmässä ulkopuoliseksi. 3
Olen perustavaa laatua olevalla tavalla erilainen kuin muut. 6
Välttelen sosiaalisia tilanteita koska joudun olemaan niissä varuillani. 5
Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja se saa sinut välttelemään niitä. Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, muita huonommaksi keskustelijaksi ja siksi ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ahdistuneena mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Hermostuneena et kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Olet ehkä tottunut välttelemään kanssakäymisiä ja sosiaalisia tilanteita siinä määrin että se tuntuu ihan luonnolliselta - kuitenkin jokin sinussa kaipaa samalla läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Saatat hankkiutua työskentelemään tehtävissä, jossa ei vaadita paljon vuorovaikutusta. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi - voit olla enemmän oma itsesi. Toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset vahvistavat tunnelukkoasi ja se saa sinut välttelemään entistä enemmän ikäviä sosiaalisia tilanteita.

Uhrautuminen

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Testin suorittaneista 27% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 87% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
Minun on vaikeaa pyytää muita huolehtimaan minusta. Toisten tarpeet menevät viime kädessä omieni edelle. 5
Tunnen syyllisyyttä jos en toimi toisten odotusten mukaan. 2
Löydän aina aikaa muille ja huolehdin läheisistäni. Olen tottunut kuuntelemaan toisten ongelmia. 6
Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutusi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän.

Emotionaalinen estyneisyys

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Testin suorittaneista 18% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 68% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
Minun on vaikea ilmaista tunteitani spontaanisti. 4
Sisälleni kertyy vihaa ja mielipahaa, joita en juurikaan ilmaise. 4
Pyrin kontrolloimaan itseäni etteivät tunteet vie minua mukanaan. 6
Sinun on vaikea ilmaista tunteitasi spontaanisti. Sinusta on hämmentävää ilmaista positiivisia kiintymyksen tai välittämisen tunteita toisille ihmisille. Uskot että tunteet on parempi pitää sisällään ja siksi pyrit kontrolloimaan itseäsi, varsinkin muiden seurassa. Sisällesi on luultavasti kertynyt paljon vihaa ja mielipahaa, joka on ilmaisematta. Sinusta saattaa tuntua että olet kuin painetynnyri, joka saattaa purkautua milloin tahansa, siksi yrität hallita tekemisiäsi ja tunteitasi.

Suojattomuus

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Testin suorittaneista 10% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 54% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
Pelkään ja olen huolissani siitä että minä itse tai läheiseni sairastuvat tai joutuvat onnettomuuteen. 5
Murehdin jatkuvasti raha-asioita ja pelkään että joudun vararikkoon tai menetän asemani. 5
Minusta maailma on vaarallinen paikka, vaaroja tuntuu olevan kaikkialla. 4
Olet kova huolehtimaan ja usein peloissasi - koet olosi turvattomaksi. Murehdit kohtuuttomasti terveyttäsi, vaaroja tai onnettomuuteen joutumista, taloudenhoitoa tai kontrollin menettämistä. Saatat valita kumppanin joka auttaa ja suojelee sinua tai odotat että kumppanisi on peloton ja vahva - kyvykäs suojelemaan sinua vaaroilta. Pelkosi saattavat aiheuttaa sinulle ahdistus- tai paniikkikohtauksia - tai sitten olet jatkuvasti enemmän tai vähemmän ahdistunut etkä voi nauttia arjesta. Saatat turvautua riippuvuuksiin ahdistuksen helpottamiseksi. Pyrit varmistumaan että olet turvassa. Siksi olet oppinut välttelemään riskejä: hissejä, autoilua, kaupungilla liikkumista, matkustamista, investointeja tai uramahdollisuuksia - pitäydyt mieluummin vanhassa tutussa ja turvallisessa. Pelot rajoittavat elämääsi ja läheisiäsi joiden täytyy sopeutua pelkoihisi. Jatkuva murehtiminen ja vaarojen välttely tyypillisesti lisää entisestään välttelykäyttäytymistä ja voimistaa pelkoja ja suojattomuuden tunnelukkoa.

Hylkääminen

Tunnelukon voimakkuus: vahva
Testin suorittaneista 27% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 61% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
Pelkään että menetän rakastamani ihmiset tavalla tai toisella. 6
Rakastun ihmisiin jotka eivät halua tosissaan sitoutua tai pelkään itse sitoutumista. 4
Minun on vaikea kestää lyhyttäkään eroa läheisistäni ja ahdistun jos joku josta välitän ottaa minuun etäisyyttä. 3
Menetyksen pelko ohjaa elämääsi - olet huolissasi yksin jäämisestä. Uskot että läheisesi kuolevat tai jättävät sinut. Pelkäät jääväsi yksin ja luultavasti takerrut läheisiin ihmisiisi, mutta samalla karkotat heidät luotasi - pahin pelkosi on kuin itseään toteuttava ennuste. Menettämisen pelkoa seuraa luottamuksen puute joka tulee usein ilmi kontrollointina, omistushaluisuutena ja mustasukkaisuutena. Riippuvuudet voivat olla selviytymiskeinosi, joilla yksinolon aiheuttama ahdistus tuntuu siedettävämmältä. Koet suhteisiin kuuluvat tavalliset erotilanteet ahdistaviksi etkä luota siihen että suhde kestäisi erot. Tulkitset herkästi toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä eroaikeiksi ja saatat ylireagoida niihin, vaikkapa siihen kun toinen ei vastaa puheluusi tai tekstiviestiisi. Vaikka suhde olisi vakaa, se luultavasti tuntuu vain väliaikaiselta - ikään kuin se olisi koko ajan vaakalaudalla. Saatat itse epätoivoissasi uhata erolla, ikään kuin testataksesi odotustasi - joko suhde nyt päättyy. Menetyksien myötä tunnelukko vahvistuu ja alat uskoa ettei mistään löydy kestävää suhdetta.

Vajavuus

Tunnelukon voimakkuus: vahva
Testin suorittaneista 20% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 54% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
Ihmiset saavat minut toisinaan tuntemaan itseni arvottomaksi tai häpeälliseksi. 2
Minun on vaikea ymmärtää miksi kukaan voisi oikeasti pitää minusta. 6
Esitän ihmisille muuta kuin todella olen ja pelkään, että paljastun ja huonommuuteni tulee ilmi. 2
Olemassaoloasi leimaa arvottomuuden kokemus, joka ilmenee uskomuksena omasta kelvottomuudesta. Saatat puhua itsestäsi alentavaan sävyyn, olet kriittinen, ankara ja vihainen itsellesi. Ikään kuin sinussa olisi sisimmässäsi jotain häpeällistä ja vastenmielistä, joka pitää piilossa. Luultavasti peittelet ongelmiasi ja virheitäsi ja välttelet niistä puhumista ettei häpeän tunne valtaisi sinua. Joudut pitämään todelliset tunteesi ja ajatuksesi salassa, et halua myöntää muille olevasi tunteellinen tai tarvitseva ihminen. Esität ihmisille muuta kuin todella olet ja samalla pelkäät paljastumista. Koet muiden sanomiset herkästi arvosteluna ja kritiikkinä, jolloin vajavuuden tunteesi saattaa saada sinut suuttumaan. Ehkä hyökkäät vajavuuden tunnettasi vastaan olemalla kriittinen ja vähättelevä muita kohtaan - myös kumppaniasi tai lapsiasi kohtaan. Saatat tuntea vetovoimaa torjuviin ja kriittisiin ihmisiin, jotka entisestään voimistavat vajavuuden tunnelukkoasi.

Epäonnistuminen

Tunnelukon voimakkuus: vahva
Testin suorittaneista 21% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 58% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
En ole mielestäni yhtä lahjakas enkä ole niin menestynyt koulussa tai työelämässä kuin muut. 2
Välttelen haasteita ja vaikeita tehtäviä etten epäonnistuisi ja tulisi nöyryytetyksi. 4
Vertaan usein itseäni toisiin ja pidän itseäni jollain tavoin epäonnistuneena. 5
Uskot olevasi tuomittu epäonnistumaan, ikään kuin sinulta puuttuisi jotain olennaisia taitoja tai kykyjä. Olet saattanut oppia välttelemään haasteita tai vaikeita tehtäviä epäonnistumisen pelossa. Saatat uskoa että et osaa tai et kykene tekemään jotain, ja siksi viivyttelet etkä ole halukas yrittämään tosissasi. Saatat verrata itseäsi muihin ja pitää itseäsi epäonnistuneena, huonompana tai lahjattomampana kuin toiset. Ajattelet että toiset ovat menestyneet paremmin, etkä anna arvoa omille saavutuksillesi - aina löytyy joku joka on menestynyt tai pärjännyt paremmin. Epäonnistumien tunnelukko näyttäytyy varsinkin työelämässä. Saatat vältellä uralla etenemistä, haasteiden ottamista, ylennyksiä, työhön sitoutumista tai aloitteellisuutta. Saatat yrittää kompensoida epäonnistumisen tunnetta vaatimalla itseltäsi hyviä suorituksia ja virheettömyyttä. Ajan myötä usko omaan itseen heikkenee ja epäonnistumisen tunnelukko voimistuu jokaisen epäonnistumiseksi koetun tilanteen myötä.

Alistuminen

Tunnelukon voimakkuus: vahva
Testin suorittaneista 36% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 82% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
Minulla on vaikeuksia pitää puoleni ihmisten kanssa. 3
Olen kiltti ja joustava sekä vältän ristiriitoja. 5
Miellytän toisia välttääkseni ikävät seuraamukset. 2
Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Antaudut enemmän tai vähemmän toisten kontrolloitavaksi, koska haluat välttää ikävän seuraamuksen. Et ilmaise avoimesti tarpeitasi, koska et pidä niitä tärkeinä. Piilotat tunteitasi, varsinkin vihan tunnetta, mikä saa sinut välttelemään konflikteja. Vihan tukahduttaminen johtaa sen patoutumiseen, joka yleensä purkautuu joko passiivisena vihan ilmaisuna kuten pienimuotoisena kostamisena, juoruamisena, viivästelynä, kiukutteluna tai yllättävinä agressiivisina kiukunpurkauksina. Viha voi synnyttää myös halua kapinoida ja uhmata tahoja, jotka koet auktoriteetiksi (esim. esimiehet, viranomaiset, puoliso). Ihmissuhteissasi toiset ovat yleensä niskan päällä. Sinua saattavat kiehtoa ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia, käyttäytyä tai tuntea.

Hyväksynnän haku

Tunnelukon voimakkuus: keskivahva
Testin suorittaneista 25% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 68% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
Minulle on tärkeää että kaikki ihmiset pitävät minusta, myös sellaiset joista minä en pidä. 1
Kun teen päätöksiä, joudun miettimään hyväksyvätkö muut valintani ja miten he reagoivat päätöksiini. 5
Yritän kuulua joukkoon ja muuntaudun sen mukaan mitä odotan toisten haluavan minulta. 3
Sinulle on tärkeää, että kaikki ihmiset pitävät sinusta, jopa ventovieraat. Pyrit olemaan muille mieliksi. Vaikka et pitäisi jostain henkilöstä, haluat kuitenkin että hän pitää sinusta. Saatat tehdä pääköksiä ajatellen hyväksyvätkö vanhempasi, kumppanisi tai ystäväsi ne. Et ehkä uskalla tehdä asioita oman mielesi mukaan, koska pelkäät että sinua moititaan tai kritisoidaan. Ryhmässä yrität kovasti kuulua joukkoon ja saatat muuntautua sen mukaan, miten odotat muiden haluavan sinulta. Toivot että sinusta pidettäisiin, ja pyrit välttämään ristiriitoja tai toisten loukkaamista. Et esitä omia mielipiteitä torjunnan pelossa, tai sitten esität voimakkaita mielipiteitä testataksesi miten muut sinut hyväksyvät. Saatat pukeutua hyvin sovinnaisesti, ettet tuntisi itseäsi ulkopuoliseksi tai erilaiseksi. Teet paljon sen eteen, että ihmiset arvostaisivat sinua. Saatat hankkia menestystä, saavutuksia statusta, rikkautta tai kauneutta, jotta muut voisivat arvostaa sinua. Sinun on vaikea arvostaa itseäsi sellaisena kuin olet, sen sijaan muut ihmiset toimivat arvokkuutesi peilinä.

Riippuvuus

Tunnelukon voimakkuus: keskivahva
Testin suorittaneista 21% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 48% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
En pärjää yksin vaan tarvitsen toisia jotta selviän arjen vastuissa. En osaa huolehtia itsestäni. 1
Minun on vaikea luottaa omaan kykyyni tehdä oikeita päätöksiä yksinkertaisissakin asioissa. 5
Välttelen vastuuta, aloitteellisuutta ja haasteellisia tilanteita, koska en luota kykyihini. 3
Uskot, että olet jollain tavalla kykenemätön pitämään itsestäsi huolta. Et luota omaan arviointikykyysi. Tarvitset siksi muita ihmisiä kannattelemaan ja tukemaan sinua ja pitämään sinusta huolta. Olet riippuvainen läheisistäsi etkä ole itsenäinen, omillaan pärjäävä aikuinen. Luultavasti olet edelleen läheisissä tekemisissä vanhempiesi kanssa, jotka vaikuttavat elämääsi voimakkaasti. Päätösten tekeminen on sinusta vaikeaa, kysyt ehkä neuvoa ja vahvistusta muilta, muutat mieltäsi monta kertaa ja lopuksi saatat olla kuitenkin epävarma päätöksestäsi. Saatat vältellä vastuuta, aloitteellisuutta ja haasteellisia tilanteita. Tunnet luultavasti ahdistusta ja epätoivoa jos joudut ottamaan enemmän vastuuta kuin mihin tunnet kykeneväsi. Ehkä ainoa keinosi selviytyä on lyöttäytyä yhteen vahvan henkilön kanssa joka pitää sinusta huolta mutta myös määrää elämästäsi - näin riippuvuus toisesta kasvaa ja tunnelukko voimistuu.

Oikeutus

Tunnelukon voimakkuus: keskivahva
Testin suorittaneista 20% sai saman voimakkuuden tulokseksi. 35% sai vähintään keskivahvan tulokseksi. Vastauksesi:
Minun ei tarvitse toimia samojen sääntöjen tai sosiaalisten normien mukaan kuin muiden. 3
Minun tapani tehdä asiat on oikea tapa. Suutun tai turhaudun, jos asiat eivät mene mieleni mukaan. 3
Hurjastelen liikenteessä tai muuten rikon yhteiskunnan asettamia sääntöjä. Mielestäni minulla on oikeus siihen. 4
Pidät itseäsi erityisenä ja oikeutettuna tavanomaisesta poikkeaviin toimintatapoihin. Omat tarpeesi ovat sinulle tärkeämpiä kuin toisten. Olet vaativa ja kontrolloiva muita kohtaan, ja haluat että asiat menevät niin kuin sinä haluat. Sinun on vaikea hyväksyä vastustusta, kun haluat jotain. Haluat varmistua siitä että saat kaiken mitä haluat, miten haluat ja koska haluat. Tylsistyt ja pitkästyt helposti, ja sinusta saattaa tuntua etteivät rutiinitehtävät ole sinua varten - sinun ei pitäisi joutua tekemään niitä. Saatat rikkoa lakia tai sääntöjä - vaikkapa hurjastelemalla liikenteessä, huijaamalla liiketoimissa tai verotuksessa - koska uskot että sinulla on siihen oikeus. Oikeutuksen tunnelukon kanssa on hyvä olla ja et siksi ehkä näe omaa käyttäytymistäsi ongelmallisena, mutta läheisesi pitävät. Ennen pitkää tunnelukkosi kuitenkin saattaa sinut vaikeuksiin. Saatat hankkiutua suhteeseen alistuvan kumppanin kanssa, jota voit dominoida ja kohdella huonosti. Oikeutuksen tunnelukko on useimmiten kompensaatiota toista tunnelukkoa - vajavuuden, tunnevajeen, ulkopuolisuuden tai alistumisen tunnelukkoa - vastaan.