Mä niin kuuntelen noi kaikki surkeet biisit, mä niiin kaipaan sua ja itken vaikka silmät tomaateiks. Nautin ilon hetkistä ystävien kanssa. Kuuntelen, tuen, selviydyn omista murheista, vaikka ethän Sinä mikään murhe ole, elämäntilanne vain on. Meidän kannalta.
Mutta muuten elämä on näyttänyt nin paljon monia puoliaan vähän ajan sisään lähellä.
Rakastumista, eroa ja irti päästämisen vaikeutta, oppimista, ystävän läheisen kuolema, siskon pojan syntymä.
Hurja kesä. Sinne väliin on mahtunut kaikkea muutakin.
Uusia kavereita, viisaita ja lohduttavia sanoja. Pieniä onnen hetkiä mutta suurin niistä on onnellisuudessaan se että minun rakkaasta pikkusiskosta tuli äiti ja minusta täti =))) <3
Ehkä saan susta vielä itselleni ystävän, jos kohtalo ei ohjaa meitä enää yhteen muuten.
Sekavaa tekstiä, sekavaa olotilaa.
Ehkä ansaitsen tän siiderin parvekkeella.