sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Suhteet, suhteettomuus, ihastuminen, säätäminen...

Kun tapaa uuden ihmisen niin mikä on paras tapa lähestyä toista, miten usein on ok laittaa viestiä, mitä toiselle voi laittaa, milloin pitää ymmärtää vetäytyä ja antaa toiselle aikaa ja missä vaiheessa laittaa mitäkin yleensäkin. Mua ärsyttää tosi paljon, jokaisen kohdalla aina tää. Mä haluun näyttää että oon kiinnostunu, välitän ja haluan jotain vakavaa mutta en mä halua sitäkään että toinen ahdistuu mun viesteistä. Ja jos toinen välittää susta niin voiko se ahdistua viesteistä? Ymmärrän että voi jos heti alkaa suunnitella muuttoa yhteen tai lapsia ja jotain todella radikaalia....siis ite ainaki ahdistuisin sellaisesta, mutta jos nyt ei puhuta ihan niin hurjasta.
Ehkä se on just se "alkusäätö" mikä ratkaisee kaiken että jääkö se siihen vai jatkuuko ja miten.
Ja itse haluan olla toiselle ainut pelkkä säätökin, ainut ketä tapailee, ainut kelle laittaa kivoja viestejä...en haluu olla mikään hätävaranainen. Ja voihan olla että toinen on koko ajan töissä, väsy jne eikä siks laita viestii. Kyllä mä ymmärrän sellaset tilanteet ettei oikeesti pysty ja on varmasti muutakin elämää kun joku nainen satojen kilometrien ja merien takana.

Elän ite nyt jännittäviä aikoja. Kaikki selvinnee. Mutta perseestä tää tilanne sikäli on kuitenki ku koittaa olla normaalisti ja kännissä ei ainakaan pysty ku menee holtittomaks tunteitten kanssa.

En jaksa enää kirjottaa tästä tänään. Tai saatan tulla kirjottaakkin.

Mut kyl tää tästä. Syteen tai saveen.

Onneks muksu tuli joulun vietosta kotiin.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Purkautuminen

Uusi päivä jaksoja. Ikävää. Haaveiluu. Järjetöntä. Liikaa miettimistä. Voi ku saisin pian edes jonkunlaisen viestin. Mutta ymmärrän tilanteen. En minäkää töissä ehtis viestii kenellekkään, varsinkaan jos luuri rikki. Mutta tää odotus.
Ja miten tässä käy. Kun pelottaa, mutta ei pidä ressaa.


maanantai 16. joulukuuta 2013

Andy on kuollu.. Muistan ku näin sen ekan kerran puol toista vuotta sitten. Honkalahdessa. Ja Andyn käsi oli paketissa. Mä olin eronnu hetkee aiemmin ja höpisin siitä erosta sille ja katoin Andyn komeeks. Oltiin sillon tällön yhteyksissä ja viimeks näin muistaakseni viime kevät talvella...ehkä...ja kerran Andy kävi laittaa mulle telkkarin paikalleen.. Juteltiin n. kuukaus kaks sitte ja kerto et nyt menee hyvin. Tänään luin iltapäivälehden nettiversioo ja -85 syntyny mies kuollu putkaan, muutaman minuutin päästä Andyn kuvaan tulee kommentti joltain että meillä kaikila jää kova ikävä tms.. Ja 1+1... paskaa. 

Jenni on punkkaillu  meillä ja tuli tänään taas Hämeenlinnasta oltuaan siel viikonlopun. Olikin jo orpo olo ilman Jennii täällä.. Nyt se nukkuu tuolla ja viiden päivän päästä me lähetään Silja Europalle.

Ei nyt just muuta.

torstai 28. marraskuuta 2013

Asiat etenee =)

Pitkästä aikaa moi.

Siis ei riitä sanat kuvailemaan taas mitään. Ihmiset on moukkia. Näkevät vaan sen oman kannan asioihin tai median luoman kuvan, esim. nyt ADD/ADHD lääkityksen suhteen. No joo...en kirjota aiheesta enempää mutta viddu että....siis huh-huh!! Ei ADD/ADH tyyppi vedä lääkkeitä huumaaustarkoitukseen vaan helpottamaan oireita!! Eri asia sitte nää ammattinistit jotka luultavasti katukaupasta ostaa ja vetelee niitä surutta napaansa hirveitä määriä!
Nii. Ei pitäny puhuu aiheesta enempää tässä muodossa.

Mutta minä! Minä pääsen ammatinvalintapsykologille tossa joulukuun puolen välin tienoilla ja siellä otetaan puheeks oma tarkkaavaisuus- ja impulsiivuss ja lähetään tutkimaan, toivottavasti, ja toivottavasti se ottautus nyt asiaan ihan oikeesti kun ei nuo tk lääkärit oo ottanu asiaa oikeen tosissaan, tai sitte en oo itte ollu uskottava asiani kanssa. Tää kuitenki haittaa elämää jossain määrin...jos miettii parisuhde historiaakin niin...
1. ne ei oo kestäny (toisesta löytyy vikoja, kyllästyn..)
2. ne on ollu räiskyviä
3. ongelmat johtunu minusta (tai sitten toinen osapuoli ei oo ollu tarpeeks vakaa ymmärtääkseen minua, koska enhän ole itsekkään ymmärtänyt itseäni)
4. monen asian summa..
5. ailahtelu jos en saa uudelta ihmiseltä kaipaamaani huomioo (nonnii, ei se minusta välitä, nyt se pitää unohtaa...vaikka asia ei välttämättä olisi edes niin)

Arki
1. ajattelen että pitäisi tehdä tai teen kohta, saamatta mitään aikaiseksi ellei ole pakko (ruoka finaalissa, vieraita tulossa..)
2. tunnetilat kontrolloimattomia ja herkkyys reagoida kaikkeen voimakkaasti (ei auta kymmeneen laskeminen ku vituttaa vaan enemmän, myös riemun hetket aivan överit)
3. vaikka olisin paikallaan, teen silti jotain, jalka heiluu, haron naamaa tai hiuksia
4. kun teen jotain, teen sen useimmiten impulssien pohjalta, impulsiivisuus hyvää ja huonoa
5. vuorokausirytmi viivästynyt, ei malta lopettaa esim. pelaamista ennen kun olen lähes nukahtamassa istualteen
6. silloin kun puhun, puhetta tulee, rönsyilee, puhun päälle, vastaan ennen kun kysymys esitetty loppuun, arvailen mitä toinen puhuu
7. epämieluisat asiat vaatii keskittymistä, motivaatioo ja sisukkuutta saada asia tehtyä
8. turhautuminen kun asiat ei suju, kun en saanut aikaisksi, kun muut huomauttelee
9. auktoriteettikammoisuus/viha...en tee mitään käskystä, tai ainakin teen erittäin vastahakoisesti
10. en ehdi ajatella, ja jos vaikka ehdinkin, en ajattele seurauksia ainakaan
11. hetkessä elämisen ihanuus
12. kun saa jonkun ajatuksen, alkaa päässä sirkus, joka ei lopu, ajatuksetkin rönsyilee, pakko toteuttaa
13. muistamattomuus, kalentereista ei oo hyötyä kun en muista yleensä katsoa sitä jos nyt muistan edes kirjoittaa asioita muistiin, muistilaput katoaa
14. kaaos jos liikaa tehtäviä enkä enää pysty kontrolloimaan miten ja missä järjestyksessä ne teen

Siinä nyt ainakin iso osa mun oireista.

Lisäystä:
Alkoholi lisää oireita. Kaverit tietää.. ;)
Jotain piti vielä kirjottaa mut ehdin jo unohtamaan.

tiistai 19. marraskuuta 2013

*kirosanoja*

Ärsyttää...ärsyttää...ärsyttää....!!!
Siinä meni se ADHD-luento, mikä lie info sitte.
En tiedä olisinko sinne oikeasti päässyt jos joltain olisin kysynyt että vahtiiko lasta. Joillain kun tuntuu olevan muutenkin joku ihmeellinen mystinen asenneongelma koko ADHD:ta ja ADD:tä kohtaan, niin enpä sitten edes viitsinyt kysyä..
Mutta vielä mä meen johonkin vastaavaan. Toivottavasti oli paska info/luento/whatever.

Korvauksia en saa koiraonnettomuuteen liittyen. No, toivottavasti tämä koiran omistaja edes ymmärtää jatkossa pitää rakkisa niin lyhyessä hihnassa ettei moisia vahinkoja enää satu. Vittu tollaset vastuuttomat koirien omistajat sais itte kokee tätä kipua mitä mä koen.

Ei muuta. Tällä kertaa. Ehkä myöhemmin.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Risteilyhaaveita ja mielen rentoutusta

Koitan rauhoittaa mieleni tällä..
Rentouttaa todella..

Kävin tänään kaupassa ja siellä päätin että teen joulutorttuja. Minähän ostin sitten torttutaikinalevyjä, aprikoosimarmeladia kun se luumu ei oo niin hyvä ja kananmunia voiteluun. Ostin toki muutakin, esim. pakaste fröödinge ja iso köntsä lihaa ku oli tarjouksessa ja huomasin että alkoi tehdä mieli.

Taas mä haaveilen risteilystä, enkä saa sitä ajatusta nyt pois. Oon viikon aikana katellu TallinkSiljan ja Viikkarin sivuja ja katellu hintoja ja miettiny matkaseuralaista sekä miettiny vähä tietenki rahojaki. Kaikki ajatukset vaihtuu kun ensin pitäs tietää kuka lähtee messiin.
Olin mä viime yönä taas Serenadella, niin ku monena muunakin yönä. Se mun laiva vaan ei oo iha samanlainen serenade ku oikeesti mutta joka unessa samanlainen.

Vielä yksi tämmöinen..

torstai 14. marraskuuta 2013

HK:n Sininen

Ei sieltä kaupasta ole mikään pakko ostaa kahta paketillista HK:n sinistä makkaraa sen takia että se on tarjouksessa, vaikka siitä ei edes oikeastaan tykkää. Mutta hyvin on menny, ku on tehny silti mieli. Oikeastaan tekee vaan mieli syödä jotain. Ravannu jääkaapilla...ikään ku sinne aina välillä jotain ilmestyisi itsestään.. Äsken kävelin keittiöön, kuten muinakin hetkinä tänään aiemmin, hakeakseni sieltä lompakon koska siellä on avainlukulista ja tarviin sitä kelan juttujen takia, niin mä oon unohtanu sen. Joka kerta. Oon sit saattanu käydä vaan kääntymässä siellä.

Ja pään sisällä sirkus. Tulee varmaan taas hieno yö.

Oon kaks päivää katellu risteilyjä ja hintoja, funtsinu ja näin...joulun jälkeen heti voisin lähtee. Ja jos on rahaa, nii lähenkin. Kyllä mä jonkun aina mukaan löydän =D

Kuulin aivan mielettömiä juttuja..!!! ^_^  <3
En voi kertoo vielä.


Yöllinen tervehdys..

Todella mahtavaa kun kello on jo neljä ja minua ei edes väsytä.
Keksin kyllä tekemistä eli kuten näkyy, muokkasin vähän profiilia yksinkertaisemman ja omaan silmään miellyttävämmän näköseks ja johan minä illalla olkkariakin pistin uusiks kun Elvis lähti uuteen kotiin Nikolle ja Siirille. Nään Elvistä kyllä ja hyvään kotiin meni.

Kipuja ollu. Ja jouduin jättää tekemättä pari työkeikkaa. En haluu olla töissä niin että yht'äkkiä sattuu ja sitten minusta ei ole hyötyä. Kun eri tekemiset koskee eri tavalla. Vaikka kotona pystyn tekemään asioita, niin se on eri asia töissä, kotona voin pitää taukoa niin pitkään kun haluan ja siltä tuntuu.

Mutta kai mun oikeesti pitää ruveta nukkumaan. Yrittää.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Äitiydestä

Mä tiiän että mä en oo kovin äidillinen äiti. Mä tiesin sen jo vuosia ennen lasta, eikä mun ajatusmaailmaan mahtunut että joskus haluaisin lapsen, tavallaan inhosin lapsia joskus murrosiässä. Mä en tiiä johtuko se siitä että sillon mulle synty serkkuja ku sieniä sateella ja pieniä vauvoja ja pieniä lapsia pyöri paljon lähipiirissä. En osaa sanoa mutta tyttö syntyi samana vuonna kun valmistuin amiskasta ja sitä ennen olin saanut keskenmenojakin.
Tyttö syntyi ja se oli elämäni hirvittävintä ja onnellisinta aikaa. Mä valvoin yöt ja kuljeskelin kilometri tolkulla lapsi sylissä ympäri kämppää. Lapsen isän piti antaa nukkua kun aamulla sillä oli töihin meno. Jossain vauvan 2 kuukauden iän tietämillä mulla tulehtui hammas ja en nukkunut sitäkään vähää mitä olin nukkunut ja jossain vaiheessa ajattelin etten rupea nukkumaan kun vauva herää kohta kuitenkin. Silti nukahtelin istualteen, välillä pitelin jääpälapussia ja ties mitä pakasteita poskessa. Kipu oli jäätävä ja yritä siinä rauhotella vauvaa samalla. Mä olin niiiiiin loppu, puhki, väsynyt ja kaikkeni antanut että olin onnellinen kun antibioottien takia mulla loppu maidon tulo eikä tarvinnut enää siihen päälle vielä imettää. Se oli mun mielestä myöskin helvetin epämukavaa, se teki mulle ahdistuneen olon. Sitten me muutettiin. Se tapahtui vasten mun tahtoani. Pieneen asuntoon, sellaseen paikkaan josta mun oli vaikea liikkua ihmisten ilmoille ja jossa en muutenkaan juurikaan halunnut asua. Sitten muutin tyttären kanssa kahdestaan taas ihmisten ilmoille, mä olin koulutuksessa ja tyttö hoidossa ja välillä isällään. Sitten oli sekavaa aikaa, jossai välissä muutto ja uusi suhde joka oli helvettiä loppu aikoina ja keskivaikean masennuksen diagnoosi. Ihmettelen suuresti kun ekan kerran kävin puhumassa ahdistuksesta ja mut ohjattiin kpk:lle niin tää hoitaja oli koko ajan todella ylimielisen oloinen ja sanoi lopuks että ota yhteyttä taas omalääkäriin jos tuntuu että ahdistaa. En ottanut yhteyttä mutta netissä juttelin jonkun psykologin kanssa ja pari kertaa muistaakseni näinkin jonkun neuvolan kautta saamani tukihenkilön kanssa ja kävi meillä kotona.. Todella sekavia aikoja joista en muista oikein mitään ja joita vaan yht'äkkiä tulee mieleen ja ei oikeen ees tiiä mitä tapahtui milloinkin.
Mutta nyt ollaan tässä. Vuosi on 2013 ja ens kuussa tyttö täyttää 9 vuotta. Välillä en tiiä miten on pärjätty mutta kyllä me on pärjätty, jos ei aina niin loistavasti niin kuitenkin aina jotenkin.
Käärmeet rapistelee terroissa ja huomenna ruokin ne. Keskiviikkona tulee hypo motley naaras Helga ja näillä näkymin Elvis lähtee pari viikon päästä tutulle.

Nyt kaipais seesteistä elämää. Niin seesteistä kun se minulla voi olla. Koska vaikka mun mieli on nyt rauhallinen, niin se ei tarkoita sitä että huomenna räiskähtelisin, hyvässä mielessä.
Miten näin rauhallinen ihminen voi ollakkin niin impulsiivinen ja pää täynnä koko ajan jotain ajatusta ja joka asiaan pitäs olla kommentoimassa, rakastan nykyään rönsyileviä ja henkeviä keskusteluja ja pohtia ääneen asioita. Ja herättää keskustelua ja turhaudun kun kukaan ei halua keskustella. Jos kukaan ei halua.

Kämpässä putket on ihan varmasti jäässä, peiton alle -->

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Ei ois vara rakastuu mutta myöhästä alkaa olla..
Ei mee pois mielestä, ei sitte millään..
Hajoon tähän fiilikseen.
Välitän saatanasti ja tykkään helvetisti.
Tää vaan ei oo niin yksinkertasta.
Mä haluun sen miehen! <3

tiistai 24. syyskuuta 2013

Ärsyttääääää!!!!!

Vituttaa!! Ottaa kupolista, ärsyttää!!
Vituttaa kun jotkut ihmiset eivät näe omaa napaansa pidemmälle. Mua vituttaa ihmiset joilla on niin vankat periaatteet että niiden takia unohdetaan "ystävän?" hätä. Onneks mun tilanteen pelasti eräs auttavainen tyyppi.
Mutta sen aiemman tyypin periaatteellisuus vitutti mua niin paljon että poistin tän tyypin mun fb kavereista.. Se että tyypillä oli mahdollisuus auttaa mua niin ei, kun hänellä on periaatte. Tosi hieno periaate. Työntäkööt sen hanuriinsa ja toivottavasti joutuu joskus yhtä paskaan tilanteeseen kun minä. En todellakaan ole sillon minä jeesimässä.
Muutenkin tosi hyvin erottunu jyvät akanoista tämän sairasloman aikana.

No, ois mulla hyviäkin uutisia....vai miten sen nyt ottaa..

torstai 29. elokuuta 2013

Polyamoriasta mietteitä (+ kontrolli ortopedillä)

Luin hetki sitten HS:n nettisivulta jutun jossa Juuso Kekkosen tyttöystävästä tulikin poikaystävä. Siis mun mielestä on hienoa että ihmiset uskaltaa puhua julkisesti näistä asioista. No, eletäänhän me vuotta 2013 mutta silti kaikki tuollainen "outous" on vielä aihe josta on hankala puhua. Tai jos puhutaan niin negatiiviseen sävyyn junttiporukoissa (hups, sohaisinko ampiaispesää..)
Mä joskus pienesti pohdin polyamoriaa joskus viime vuonna tässä mun blogissa. Kun ihminen kasvaa 1,5 vuodessa niin ajatukset alkaa muuttua. Ehkä voisin sittenkin alkaa polyamoriseen suhteeseen. En tiedä millä vakavuudella ja minkälainen suhde mulla voisi olla esim. yhteen naiseen ja yhteen mieheen ja minkälainen meidän kaikkien keskinäinen suhde olis.. Oisko se vähän niin kun kaveriporukka.. Haluaisiko nämä kaksi muuta tuntea toisensa.. Nää on retorisia kysymyksiä, siks niissä ei oo kysymysmerkkiä perässä.
Mä itseasiassa tiedän muutaman ihmisen jotka mahdolliesti voisivat ryhtyy tämmöiseen.
Ja voisinkohan loppujen lopuksi itsekkään....vai mietinkö tässä saikutellessa ja läheisyyden kaipuisena ihan höpöjä, että oonko oikeesti muuttumassa asian suhteen niin paljon myönteisempään suuntaan omalta osaltani, siis ajatukset, vai missä mennään.. Hmmmm... ainakin näitä on hyvä pohtia nyt kun aikaa on. Mutta jos alan parisuhteeseen, yhden kanssa, niin voihan se olla että mun mieli on taas muuttunut, ehkä sillon miettii sitä et joutuu ns. jakamaan rakkaansa jonkun muun kanssa. Koska jos itse haluan kokeilla polyamoriaa niin että mulla olis useampi seurustelukumppani, niin sama ilo täytyisi saada toisenkin ja kolmannenkin kokea. Ei sellainen kaikille sovi. Mutta homouteen mulla ei oo nyt sanottavaa. Mulla on muutamia kavereita jotka on homoja ja lesboja ja bissejä. Enkä halua seksuaalisista suuntautumisista muutenkaan tehdä numeroa.

No, se siitä.

Tänään oli kontrolli. Röntgen ja poliklinikka-aika. Ensin oli kiire röntgeniin, sitten oottelin yli tunnin lääkärin aikaa. Jes. Onneks on nyt whatsapp ja sanajahti puhelimessa ja kävin kahviossa syömässä croissantin ja join kylmän laten. Siis latte.. =D njoooo... Sitte pääsin iskän kyydillä kotiin ja kaveri ootteli alaovella. Vaihto käärmeille vedet kun en saa nuita kansia nostella. Sitten suunniteltiin ens kuun lopulle risteilyä. Ilta menny aika kivasti.. Mutta nyt alkaa sattua.. Laitan lapsen unille ja itsekkin heittäydyn vaakatasoon.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Korvauksia ja vihamielisyyttä

Jos viimesimmän bloggauksen olis lukenut, se olis kuulostanu monotoniselta purkatumisena sen hetkisestä olosta. Olin turta. En koko toipumisaikana oo itkeny niin paljon kun eilen, oikeen purskahtelin kyyneleitä. Olin vihainen. Vihainen. Surullinen? En tiedä, päällimmäinen tunne on ollut viimeiset kaksi päivää V I H A. Ei pitäisi vihata koska se vie energiaa, mutta en vain mahda sille mitään, se kuuluu tähän toipumisen henkiseen osaan. Turhautuminen. Suollan vaan sanoja ja tekstiä ja en välitä ottaako niistä tolkkua. MUN fiiliksiä. MUN päästä. 
Mä haen nyt kuitenkin enemmän korvauksia kuin pelkän sairaalamaksun. Sain tililleni jo puolet siitä summasta kun ensin olin sitä mieltä että pelkkä sairaalalaskun summa riittää. Mutta sain tästä niin paljon haittaa ja kipuja ja kuluja ja menetyksiä että en vaan nyt voi antaa asian olla ja painaa villaisella. Kyse on MINUSTA, MINUN TERVEYDESTÄ. Huomenna soitan oikeusaputoimistoon ja kysyn apua että miten menetellään. Prosessi tulee olemaan pitkä. Siitä ei ole epäilystä mutta saanpahan asian hoidettua virallisesti. Eikä tässä edes voi olla mitään epäselvää. Mulla murtu nikama kun koiran flexi oli liian pitkällä ja juostessaan kaato minut. Koira kaato. 
Mä näin viime yönä unta että olin auto-onnettomuudessa. Mä oon juoksennellut mun unissa ja oon tehny kaikkee mitä en nyt voi tehdä. Reissu-unia on ollut kauheasti. 
Ja aina mun huonoimmat päivät sattuu niille päiville kun olisi eniten tekemistä kotona. Sillon kun ei koske nii mä en sillon taas viihdy kotona kun saan täällä niin paljon muutenkin olla. Joudun olemaan. 
Kontrolli on 29. päivä.
Mietin että kun olen niin monessa liemessä uitettu että otan tatskan, yhden tekstin englanniks. En kerro sitä vielä että mikä. 

Nyt en jaksa.

tiistai 20. elokuuta 2013

Kipua ja pelkoa.

Tämä on niitä päiviä kun sattuu taas sieluun asti. Enkä mä tiedä kumpi on pahempaa: fyysinen vai henkinen kipu. Mä olin tapaturmassa jossa mulla meni lannerangan ensimmäinen nikama. Se murtu. Mua ei meinattu viedä ambulanssilla sairaalaan mutta vei ne hoitsut kuitenkin. Onneksi. Sain 50 kilometrin matkalla kipupumpun ja lisäks annoksia suoraan tippakanyylin kautta. 
Minä vs. iso hihnassa oleva koira. Se oli vahinko. Mutta koiran omistajan syytä kuitenkin. Se koira leikki toisen koiran kanssa, juoksenteli ja onnistui vetämään minulta jalat alta. Kirjaimellisesti. Päivystyksessä odotin, odotin ja odotin. Näin lääkärin joka laitto mut röntgeniin. Todetaan siis murtuma. Ja minä murruin henkisesti. Mua pelotti niin paljon....!!! Varmaan kipulääkkeet herkisti olotilaa lisää. Mut siirrettiin kirran päivystykseen jossa jouduin vielä magneettikuviin. Kyllä, murtuma. Sairaalavaatteet päälle, kipulääkettä lihakseen ja puolet taas kanyylin kautta ja taisin saada suunkin kautta tablettina. Kivut lähti ja päässä heitti ja tuli lämmin. Mukavan oloinen lekuri tai hoitsu kärräs mut osastolle ja jouduin olemaan ravinnotta koska luultiin että menen aamulla leikkaukseen. Näin aamulla ortopedin ja magneettikuvat. Ei leikatakkaan. Saan syödä. Sitten mulle etsitään ekstensiotuki jota lähden testaamaan ja kävelemään fyssari käsipuolessa. Vessaan asti päästiin ja housut sain takasin jalkaan kunnes alko päässä heittää. Hoitaja toi sängyn ja sen että näen sen sängyn päädyn, multa lähtee taju. Havahdun kun kuuluu ääniä ja hoitajia pyörii ympärillä. Mut saadaan sänkyyn siellä vessassa ja taas heittää päässä, wc pyörii ja yrjöt lentää. 
Nyt on menny kolmisen viikkoo, vai onkohan jo neljä. Kahden viikon kohdalla henkinen olo oli niin järkyttävän paska että fyysinen kipu jäi kakkoseks. Se oli pahempaa sillon ainakin. Mulla meni loistava työtilaisuus, viikonloppu Kuninkuusraveilla töissä ois ollu mieletön juttu. RockCockiin oli kerrankin saumaa lähtee monen vuoden jälkeen, en päässy sinnekkään. Nyt oon saanu kuitenkin kelan sairauspäiväraha-asiat kuntoon. 
Tänään oon istunu paljon. Jouduin tiskaa astiat ja laittaa Emmin kanssa pyykkejä. On koskenu tänään aika paljon. Jouduin aamulla jo otaa panacodin ja nyt illalla otin toisen. Tässä on kaikkee muutaki ku pelkkä toipuva selkä. Siitä tuonnempana. 

maanantai 28. tammikuuta 2013

Älä pidä mua aivan daijuna.
Älä keksi hölmöjä juttuja saadaksesi huomioni suhun.
Älä puhu pahaa minulle tärkeistä, edesmenneistä ihmisistä.
Älä puhu pahaa tai vittumaiseen sävyyn minulle tärkeistä ja rakkaista ihmisistä vaikka itse heidän käytöksestään nillitän.
Älä osta ystävyyttäni.
Älä puhu minun asioistani muille.
Älä luule olevasi minun yläpuolella.
Älä ole ajattelematon.
Älä heittäydy marttyyriksi.

Älä ole narsisti.

Onneksi en ole ainut joka sen huomaa.

Et ole valokeilassa vaikka kultalusikka suussa olet syntynytkin.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Kaksi päivää siivousta ja raivosiivousta vaihtelevalla menestyksellä mutta nyt se on saatu päätökseen!!! Soilwork tähän fiilikseen loistava ja vittu ku ois ens viikonloppu pian! Ihanaa tää yh:n arki.. on oikeasti ihanaa välillä mutta kun on niin yksin. Ennen kun löytyy töitä, rehkin aamut salilla. Ootan et pääsen bodypumppiin! Vuosien tauon jälkeen.