torstai 22. lokakuuta 2015

Elämäni refluksin kanssa

Kun sain tällä viikolla refluksitauti diagnoosin tai oikeammin kai ruokatorven refluksisairaus, niin huomaan miten kauheaa mun elämä on ollut ennen lääkkeitä tai pelkillä Loseceilla, Renniestä puhumattakaan, oli ku karkkeja ois syöny. 
Nielussa tuntuu pehmeältä. Sitä kuulemma kutsutaan normaaliksi olotilaksi. Ei tunnu että jotain on tulossa ylös ja ulos. Voin mennä makuulle, eikä kurkkua korvenna, minulla ei ole paha olo. Ei edes etova. Huomaa kuinka elämänlaatu parani heti ekoista lääkkeistä lähtien. Aamulla Omeprazol 40mg ja illalla Ranixal 150mg. 
Nyt menee ruokavalio uusiksi, ei enää kovin rasvaista ruokaa, ei voimakkaita mausteita, ei suklaata tai kaakaoo, ei sieniä eikä sipulia. Tupakkaa en oo polttanutkaan ja kahvia juon ehkä viis kertaa vuodessa. Kaikkea en kokonaan lopeta, koska lääkkeet kuitenkin myös suojaa. Alkoholia vieläkin vähemmän mitä nykyään, eikä ainakaan punaviiniä. Paitsi ihan joskus ;)

Kauheinta koko kuviossa oli aivan valtava paniikki gastroskopiasta, kun tietää kuinka herkkä on yökkäilemään, pelkkä puudutesuihke sai mut kakomaan. Eipä se onnistunutkaan ilman sedaatioo ja senkin aikana yökkäilin ihan kauheasti, mutta muuta minä en siitä muistakkaan. Oli melko vaikea kertoa lääkärille että miltä tuntu kun en osannut sanoa, muistan että yökkäilin mutta en tuntenut muuta, se oli outo tila jossa olin. Tavallaan tajuissani mutta en kuitenkaan. Rauhotettuna voin mennä toistekin jos on pakko, mutta seuraavaa kertaa en varmaan pelkää enää niin paljoa. No mitä minä sitten pelkäsin siinä? No sitä kun jotain ylimääräistä työnnetään suuhun ja nielun kautta mahaan ja se että jos tulee paniikki etten saa henkeä (tunne vain, tiedän ja tiesin että pystyn hengittämään silti) ja se ihan pelkkä yökkäily. Mutta minä selvisin siitä, lepäilin vielä toimenpiteen jälkeen ja pääsin kotiin. 

Nyt alkaa toivottavasti uusi aikakausi, siihen ei kuulu pahoinvointi, polte kurkussa, etova olo, palan tai kuplan tunne kurkussa tai se että jotain olisi tulossa ylös ja ulos. Mun elämänlaatu oli niin paskaa kun en pystyny enää ees miettiä ravintolaan menemistä tai kavereille tai vanhemmille syömään menemistä koska ruuan jälkeen alkoi usein limayskä joka pahimmillaan päättyi oksentamiseen. Ja se miten se söi muutenkin mun henkistä vointia ja ihan fyysistä jaksamista, oli kauheaa. 
Nyt on huikeaa.. =) 

tiistai 6. lokakuuta 2015

Adhd:sta vielä vähän

Varsinkin impulsseista.

Tossa kattelin kaverin päivitystä veispuukissa, kun tämä tuttu on tekemässä jotain yht'äkkistä elämässään. Mietin mitä kaikkea mä oon itse tehny hetken mielijohteesta.

1. yht'äkkisiä reissuja
2. lyönyt ihmistä, kännissä
3. leikannut hetken mielijohteesta sivukaljun + pätkinyt lettiä itse muutenkin kun alkanut yht'äkkiä kyllästyttämään edellinen tyyli
4. tehnyt itselleni napalävistyksen uudelleen ja huulilävistyksen pari kertaa
5. ottanut elukoita (täytyyhän mun koti tarjota käärmeelle joka ei ois enää mahtunu kaverille, koska meillähän on _aina tilaa vielä yhdelle_ elukalle)
6. ottanut kahdella eri kerralla kaverin alivuokralaiseks (kyllähän nyt kaveri tarttee väliaikasen kämpän)
7. ostanut jotain, milloin mitäkin, jota en oikeastaan tarvitse
8. sanonut jotain mitä olen katunut, monestikin
9, innostunut jostain asiasta hetkellisesti
10. aloittanut ja lopettanut ihmis-suhteen kerta laakista
11. laittanut asuntohakemuksia pitkin Suomea yht'äkkisen päähänpiston ansiosta
12. laittanut työhakemuksia paikkoihin ja kouluihin joihin en voi välttämättä mitenkään päästä

Tämä vaikka lekuriin mukaan paperisena versiona. Jos muistan. Jos saan tulostettua jossain.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

ADHD/ADD

Nyt kun mun kohdalla on ollu adhd/add epäily vuodesta 2009, niin mä oon tänä kuuden vuoden aikana törmänny niin ihmeellisiin juttuihin asian tiimoilta että mun on nyt ihan pakko kirjottaa.
Usein uskomus on että adhd on pelkkää riehumista, päätöntä sähellystä ja tällainen henkilö on pikku poika, ehkä jopa tyttö mutta tällöin vain huonosti kasvatettu. Joten joidenkin ihmisten mielestä minulla ei voi olla adhd. Eiiiiihhhh..... adhd:ta jonkun verran tutkineena ja omiin toimintatapoihini perehtyneenä voin kertoa mitä kyseinen kirjainyhdistelmä on..

Aloittamisen vaikeutta (älä vetoa adhd ihmiselle että "kaikkihan nyt inhoaa tiskaamista ja siivousta") meikäläisille aloittamisen vaikeus on sitä että tiistaina toteat että pitäisi tiskata, aloitat perjantaina, sunnuntaina homma on tehty. Ehkä. Pyykit unohtuu koneeseen, siivoamisen aloitus viivästyy. Vähemmän tärkeät tehtävät saattaa odottaa aloittamistaan jopa kuukausia.

Innostuminen kaikesta uudesta, valtavalla intensiteetillä. Innostuminen kestää jonkun aikaa, mutta yht'äkkiä mielenkiinto loppuukin.

Projektit. Näitä on useampi kerralla, kaikkea saat aloitettua, mutta hyvällä tuurilla yksi tulee valmiiksi. Riippuu mikä taho pakottaa tekemään projekteista valmiita.

Ei huomata pieniä asioita ja yksityiskohtia. Tarkkaavaisuuden häikkää. Eikä pysty edes keskittymään asioihin jotka vaatii tarkkuutta.

Asiat tulee tehtyä sinne päin.

Impulsseissa lähtee reissuun, joutuu tappeluun, tai joskus jos hyvin käy, alkaakin impulsseissa siivoamaan, joka harvoin tulee täydellisesti päätökseen, Tai saattaa tulla. Lääkittynä.

Minä en tiedä kuinka moni oikeasti tietää mitä adhd ihmisen arki on, saatikka mitä sirkusta adhd ihmisen pään sisällä on. Ajatus poukkoilee, kirjoittaessa ei pysy omien ajatusten perässä kun uutta pukkaa tulemaan koko ajan. Jumittelee. Ihmis-suhteet lyhyitä ja räiskyviä. Josta tulikin mieleen että kuinka moni on nähnyt mun olevan yhdessä parisuhteessa vuosia?

Lääkityksestä vielä. Moni joutuu kokeilee eri lääkkeitä, jotta saisivat arkea balanssiin. En ymmärrä yhtään ihmisiä jotka vastustaa adhd lääkkeitä siksi koska jotkut lääkkeistä on metyylifenidaatteja. Oikein käytettynä adhd-lääkkeet ei ole huumetta, eikä suoraan amfetamiinia. "Minä en lapselleni huumeita syötä!" No kukapa nyt niin tekisikään......huoh....ihmisten typeryys on joskus rajatonta. Miksi et lapsellesi tai kumppanillesi tai muulle läheisellesi soisi helpompaa elämää ja arkea lääkkeen muodossa, jos se kerta tuo helpotuksen? Eikä metyylifenidaatti ole ainoa hoitomuoto. Eikä oikea adhd potilas halua lääkkeitä sekoittaakseen päätään, vaan kirkastaakseen sitä.

Adhd/add on neurologinen poikkeavuus, siihen ei auta ruokavalion muutos, kyse ei ole huonosta kasvatuksesta, sen puutteesta tai kurittomuudesta. Adhd:hen liittyy liitännäisenä monia muitakin oireyhtymiä usein. Adhd ihmisiä on hoidettu masennuspotilaina ja kaksisuuntaisina. Enemmän tietoa ja faktoja pöytiin ihmisille, ennen kaikkea lääkäreillekin.
Adhd:n liitännäinen kyllä on mm. masennus, joka on seurausta siitä kun ei saa aikaiseksi, alisuoriutuu, saa ikävää palautetta kun hommat ei suju. Se on ennemminkin oire.

Tässä mun näkemyksiä ja kokemuksia. Ensi viikon lääkärin aikaa ja tutkimuksia odotellessa..