torstai 22. lokakuuta 2015

Elämäni refluksin kanssa

Kun sain tällä viikolla refluksitauti diagnoosin tai oikeammin kai ruokatorven refluksisairaus, niin huomaan miten kauheaa mun elämä on ollut ennen lääkkeitä tai pelkillä Loseceilla, Renniestä puhumattakaan, oli ku karkkeja ois syöny. 
Nielussa tuntuu pehmeältä. Sitä kuulemma kutsutaan normaaliksi olotilaksi. Ei tunnu että jotain on tulossa ylös ja ulos. Voin mennä makuulle, eikä kurkkua korvenna, minulla ei ole paha olo. Ei edes etova. Huomaa kuinka elämänlaatu parani heti ekoista lääkkeistä lähtien. Aamulla Omeprazol 40mg ja illalla Ranixal 150mg. 
Nyt menee ruokavalio uusiksi, ei enää kovin rasvaista ruokaa, ei voimakkaita mausteita, ei suklaata tai kaakaoo, ei sieniä eikä sipulia. Tupakkaa en oo polttanutkaan ja kahvia juon ehkä viis kertaa vuodessa. Kaikkea en kokonaan lopeta, koska lääkkeet kuitenkin myös suojaa. Alkoholia vieläkin vähemmän mitä nykyään, eikä ainakaan punaviiniä. Paitsi ihan joskus ;)

Kauheinta koko kuviossa oli aivan valtava paniikki gastroskopiasta, kun tietää kuinka herkkä on yökkäilemään, pelkkä puudutesuihke sai mut kakomaan. Eipä se onnistunutkaan ilman sedaatioo ja senkin aikana yökkäilin ihan kauheasti, mutta muuta minä en siitä muistakkaan. Oli melko vaikea kertoa lääkärille että miltä tuntu kun en osannut sanoa, muistan että yökkäilin mutta en tuntenut muuta, se oli outo tila jossa olin. Tavallaan tajuissani mutta en kuitenkaan. Rauhotettuna voin mennä toistekin jos on pakko, mutta seuraavaa kertaa en varmaan pelkää enää niin paljoa. No mitä minä sitten pelkäsin siinä? No sitä kun jotain ylimääräistä työnnetään suuhun ja nielun kautta mahaan ja se että jos tulee paniikki etten saa henkeä (tunne vain, tiedän ja tiesin että pystyn hengittämään silti) ja se ihan pelkkä yökkäily. Mutta minä selvisin siitä, lepäilin vielä toimenpiteen jälkeen ja pääsin kotiin. 

Nyt alkaa toivottavasti uusi aikakausi, siihen ei kuulu pahoinvointi, polte kurkussa, etova olo, palan tai kuplan tunne kurkussa tai se että jotain olisi tulossa ylös ja ulos. Mun elämänlaatu oli niin paskaa kun en pystyny enää ees miettiä ravintolaan menemistä tai kavereille tai vanhemmille syömään menemistä koska ruuan jälkeen alkoi usein limayskä joka pahimmillaan päättyi oksentamiseen. Ja se miten se söi muutenkin mun henkistä vointia ja ihan fyysistä jaksamista, oli kauheaa. 
Nyt on huikeaa.. =) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti