sunnuntai 4. lokakuuta 2015

ADHD/ADD

Nyt kun mun kohdalla on ollu adhd/add epäily vuodesta 2009, niin mä oon tänä kuuden vuoden aikana törmänny niin ihmeellisiin juttuihin asian tiimoilta että mun on nyt ihan pakko kirjottaa.
Usein uskomus on että adhd on pelkkää riehumista, päätöntä sähellystä ja tällainen henkilö on pikku poika, ehkä jopa tyttö mutta tällöin vain huonosti kasvatettu. Joten joidenkin ihmisten mielestä minulla ei voi olla adhd. Eiiiiihhhh..... adhd:ta jonkun verran tutkineena ja omiin toimintatapoihini perehtyneenä voin kertoa mitä kyseinen kirjainyhdistelmä on..

Aloittamisen vaikeutta (älä vetoa adhd ihmiselle että "kaikkihan nyt inhoaa tiskaamista ja siivousta") meikäläisille aloittamisen vaikeus on sitä että tiistaina toteat että pitäisi tiskata, aloitat perjantaina, sunnuntaina homma on tehty. Ehkä. Pyykit unohtuu koneeseen, siivoamisen aloitus viivästyy. Vähemmän tärkeät tehtävät saattaa odottaa aloittamistaan jopa kuukausia.

Innostuminen kaikesta uudesta, valtavalla intensiteetillä. Innostuminen kestää jonkun aikaa, mutta yht'äkkiä mielenkiinto loppuukin.

Projektit. Näitä on useampi kerralla, kaikkea saat aloitettua, mutta hyvällä tuurilla yksi tulee valmiiksi. Riippuu mikä taho pakottaa tekemään projekteista valmiita.

Ei huomata pieniä asioita ja yksityiskohtia. Tarkkaavaisuuden häikkää. Eikä pysty edes keskittymään asioihin jotka vaatii tarkkuutta.

Asiat tulee tehtyä sinne päin.

Impulsseissa lähtee reissuun, joutuu tappeluun, tai joskus jos hyvin käy, alkaakin impulsseissa siivoamaan, joka harvoin tulee täydellisesti päätökseen, Tai saattaa tulla. Lääkittynä.

Minä en tiedä kuinka moni oikeasti tietää mitä adhd ihmisen arki on, saatikka mitä sirkusta adhd ihmisen pään sisällä on. Ajatus poukkoilee, kirjoittaessa ei pysy omien ajatusten perässä kun uutta pukkaa tulemaan koko ajan. Jumittelee. Ihmis-suhteet lyhyitä ja räiskyviä. Josta tulikin mieleen että kuinka moni on nähnyt mun olevan yhdessä parisuhteessa vuosia?

Lääkityksestä vielä. Moni joutuu kokeilee eri lääkkeitä, jotta saisivat arkea balanssiin. En ymmärrä yhtään ihmisiä jotka vastustaa adhd lääkkeitä siksi koska jotkut lääkkeistä on metyylifenidaatteja. Oikein käytettynä adhd-lääkkeet ei ole huumetta, eikä suoraan amfetamiinia. "Minä en lapselleni huumeita syötä!" No kukapa nyt niin tekisikään......huoh....ihmisten typeryys on joskus rajatonta. Miksi et lapsellesi tai kumppanillesi tai muulle läheisellesi soisi helpompaa elämää ja arkea lääkkeen muodossa, jos se kerta tuo helpotuksen? Eikä metyylifenidaatti ole ainoa hoitomuoto. Eikä oikea adhd potilas halua lääkkeitä sekoittaakseen päätään, vaan kirkastaakseen sitä.

Adhd/add on neurologinen poikkeavuus, siihen ei auta ruokavalion muutos, kyse ei ole huonosta kasvatuksesta, sen puutteesta tai kurittomuudesta. Adhd:hen liittyy liitännäisenä monia muitakin oireyhtymiä usein. Adhd ihmisiä on hoidettu masennuspotilaina ja kaksisuuntaisina. Enemmän tietoa ja faktoja pöytiin ihmisille, ennen kaikkea lääkäreillekin.
Adhd:n liitännäinen kyllä on mm. masennus, joka on seurausta siitä kun ei saa aikaiseksi, alisuoriutuu, saa ikävää palautetta kun hommat ei suju. Se on ennemminkin oire.

Tässä mun näkemyksiä ja kokemuksia. Ensi viikon lääkärin aikaa ja tutkimuksia odotellessa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti