Kädet levällään ottamassa vastaan kaiken mitä ikinä tuleekaan.. Valmis ottamaan vastaan ja valmis luopumaan. Tänään olen niin ehjä ja niin jalat maassa että pystyn myös torjumaan. Oon alkanu huomaamaan ittessäni sellasia terveellä tavalla itsekkään merkkejä. Ei aina tartte yrittää olla mieliksi muille. Ja se mitä täällä luette, on jotain niin henkilökohtaista mulle, että oon ihan alaston, ikään ku aseista riisuttu. Että se on ihan pelottavaa, kun on niin oma itsensä. Vaikka mä en aina mun kaikkein iloisimpia asioita tänne kirjoittele, niin ne ehkä on niitä joita mun ei tartte jäädä käsittelemään samalla tavalla kun synkimpiä asioita, ja mikä asia mulle on synkkä niin...no, mä koen asiat mun tavalla. Tää mun henkinen kasvaminen on ollut aika hurjaa tässä tän vuoden puolella, aika rankkoja juttuja joutunu työstämään, miettimään ja muuttamaan muuttamatta perusluonnettani, tietämään kuka mä olen, mikä mä olen ja mihin mä olen menossa. Enhän mä voi tietää tietenkään minne olen menossa noin niin kun fyysisesti, mutta henkinen päämäärä ja suunta sille mitä mä annan itseni sietää ja missä vaiheessa päästää irti, tuntematta syyllisyytä, jotta minä itse voisin hyvin, kuitenkaan loukkaamatta myös muita.
Ja pitää muistaa rakastaa itseään, jotta voi rakastaa muitakin lähellä olevia.
Tämmöstä tähän sunnuntaihin.
Lopuks viel yks aika kiva lause mikä kuvaa mua hyvin ja tää lause oli mulle osoitettukin:
"saa just semmosen kuvan että sie et esitä mitään vaan oot oma itses. Välillä hieman sekopää mutta pohjimmiltasi varsin pehmo"
Auringonsäteitä kaikkien päivään!! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti