Kirjotin yöllä naapureista ja niitten metelöinnistä, tai mun piti kirjottaa pelkästään siitä miten mua ärsyttää ja vituttaa niitten yölliset elämöinnit mutta se ei pysyny yht'äkkiä enää asiassa, vaan meni aivan raiteiltaan ja kirjottelinki mun maailman kummallisimmista haaveista, mutta mä oon yönä aikana tullu järkiini.. =D
Yöllä tosiaan vitutti naapurit, tänään mua vituttaa tietynlaiset muutkin ihmiset, esim. kaveri joka pyytää apua kun joku saatanan kaheli on sen kintereillä, ja kohta se hengaakin sen kanssa ja ovatkin kohta ylimpiä ystäviä. Miks mä auttaisin ketään sellaista joka tieten tahtoen hakeutuu ihmisten seuraan jotka on arvaamattomia?!
Mä en jaksa enää auttaa yhtäkään ihmistä joka ei itse tee asioille loppujen lopuks mitään.
Ja sitten, tyyppi joka itse pilasi oman elämänsä, itkee mulle kun joskus asiat oli vielä hyvin. Vittu, kuka pakotti alkaa elämään perhe-elämän sijaan hulttion elämää? Ei kukaan.. Jos ei ole itsekuria niin paljoa että laittaisi edes lapsensa etusijalle niin voi helevetti.... mutta valintoja, valintoja..!
Kyllä mä kuuntelen huolia ja murheita, mutta joskus pitää vaan itse tehdä muutoksia. Ei oo aina ihan helppoja juttuja tehdä isoja muutoksia mutta jos ne tuo lopulta helpotuksen johonki tilanteeseen niin miks ei edes yrittäisi?

Mulla on ajatukset jo niin solmussa että lopetan tähän.