Jos kuudes aisti tekee minusta hullun ja kahelin, nii sitte ihan mielelläni kaheli olenkin.
Mulle selviää esimerkiks valheet aina. Ensin aavistan sen, sitten totean aavistukseni oikeaksi. Se ensimmäinen aavistus on aina osunut oikeaan. Vaikka en oo halunnu uskoo ja luottaa siihen. Eikä pelkästään ihmis-suhteissa, vaan aavistan joitakin tapahtumia jo ennakkoon. Se on toisaalta aika pelottavaa. Mutta se on myös mieletön lahja. Toisaalta myös on kiittäminen huonoista suhteistakin että ei ole niin naiivi ja sinisilmäinen ja uskoo kaiken. Mulla on myös kyllä kiero tapa leikkiä että uskon juttuja mitä mulle kerrotaan, kunnes pudotan pommin. Tässä kohtaa mä olen hullu, sekopää ja mielenvikanen. Mulla on kuitenkin tarve selvittää vähintään itselleni etten ole aavistukseni kanssa väärässä ja ole hullu kun pelkästään aavistelen asioita.
Mutta entäs jos vaan luottaisin tosiaan siihen intuitiooni, se on ollut pettämätön kuitenkin.. Ei kokisi tarvetta todistaa itselleen eikä muille sitä että minä olin oikeassa.
En tarkota todellakaan että olisin aina kaikissa asioissa oikeassa, että ei tartte kenenkää miettii että mikä mä luulen olevani. Kyllä minäkin väärässä olen joissakin asioissa, enkä osaa aina kaikkia tilanteita hoitaa näiden ihanien impulssien takia ihan rationaalisesti.
Mie oon herkkä ihminen! =D tää on toistoo, mutta mä vaan reagoin niin satasella. Kaikkeen.
Olen puhunut.
Ps. Valehtele sinä siinä vaan niin minä teeskentelen uskovani kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti