Minä tiedän muutaman tyypin jotka aivan varmasti jaksaa virnuilla keskenään tästä mun diagnoosista, keskenään puhua että mitäs me sanottiin, hullu ja sekasin se on, mutta hei, antaa ihmisten puhua =)
puhetta mahtuu maailmaan ja kuka oikeesti tietää minusta paljon mitään. Kukaan ei synny mieleltä rikkinäisenä, epävakaana ja ymmärtääkö kukaan kuinka raskasta välillä kaikki on, sen kontrastiks kun huiput hetket todellakin on niitä huippuja. Paska sitten on todella paskaa. 
Hyvä vaan jos ihmiset puhuu erilaisista mielen sairauksista.
Mä puhun tästä nyt siks niin paljon kun tää on mulle niin tuore, diagnoosina, mä haluun ymmärtää itteäni, mä myös haluun että ne jotka näkevät mut kahelina, niin ymärtäisivät että mä en oikeast ole riidan haluinen tai paha ihminen, enkä missään nimessä halua sellainen olla. Jotain tapahtui mun kasvun aikana et mieli meni joissakin asioissa kieroon, ne on tapahtumia joille mä en voi mitään, mun rakkaalle tulevaisuudelle mä voin. Ja mä teen!!
Ja viittaan kintaalla arvostelijoille, ilkkujille ja kyräilijöille.

Ja uskokaa tai älkää, epävakaa ei voi olla parisuhteessa toisen epävakaan kanssa, ei niin epävakaan kanssa, joka vetelee just niistä naruista joilla saa toisen repeemään liitoksistaan ärsyttämällä tarpeeksi. Ei edes täysin mieleltään tervettä saa kiusata niin, vaikka minäin kestän aika paljon ja pitkään, mutta kun räjähtää VIIMEIN niin sitten on hullu....miettikääs.. voitko puukottaa toista ja sanoa että älä vuoda verta.. hurja vertaus mutta kuitenkin.

Rakastetaan, ei vihata, hyväksytään toisemme ja välitetään rakkaistamme <3

Keskiviikkoa toverit!