En pelkää, odota, oleta tai arvele. Jos kerranki luottas siihen mitä sanotaan.
En edes yritä lukea rivien välistä, mulle on sanottava asiat suoraan. Ehkä pitäisi ymmärtää pieniä piiloviestejä mutta niin monesti tulkinnut väärinkin ja siitä seurannu kaaosta ja mielipahaa enemmän vaan, niin meen vaan...jos joku ei osaa suoraan puhua, on sen murheensa kun roikun. Varsinkin kun kohdannu ihmisiä joilla menee elämä vähän vituiks, vituttaa ja ahistaa, niin mistä tiedän että onko se vain syy että mun ois pysyttävä kauempana, kaukana...en mä myöskään voi jättää ihmistä yksin, vai voisiko se olla testi että pysynkö kun toisella menee päin vittua..

Puhu äänellä jonka kuulen ja ymmärrän..

Mä en omaa telepaattisia kykyjä heti uuden tyypin kohdalla, mä en ole ennustaja, mä en ala enää tulkitsemaan mitään.
Intuitioo opeteltava kuuntelemaan paremmin kuitenkin.

Ei muuta tällä kertaa. Oli pakko avautua.