keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Minä luulin että kukaan ei saa mua tuntemaan niin miten Sinä.
Minä luulin että Sinä olet mun elämäni rakkaus, kihlattuni, avopuolisoni ja koko loppuelämä.
Minä luulin että Sinä et ikinä satuttaisi minua.
Sinä kuitenkin lähdit antaaksesi jollekin muulle tilaisuuden, annoit tilaisuuden minulle.
Sinä opetit minulle paljon. Minä rakastin Sinua valtavan paljon, Sinun paikkaa ei kukaan vie ja tulet pysymään mun mielessä aina. Miksi haluaisin edes unohtaa, mutta mä annan tilaa jollekkin muulle.
Tilaa tulla lähelle, mahdollisuuden itselleni tuntea kovasti jotain uutta kohtaan.
Muista olla onnellinen, minäkin aion olla.
Toteuta sun unelmia sen kanssa joka on Sinulle sopivampi, koska minäkin toteutan unelmia sen kanssa joka on mulle sopivampi.
Mä olen kiitollinen siitä mitä sain Sinulta, paljon sainkin.
Meillä molemmilla on vielä edessä paljon, enemmän kun voidaan edes kuvitella.
Tämä teksti ei ole kirjoitettu vihalla, ikävällä, mutta kunnioituksella ja kiitollisena jopa siitäkin että vedit maton jalkojen alta.
Mun uusin askel on aivan eri suuntaan. Kohti uutta elämää ja rakkautta. Sydän, silmät ja takki auki, katsellen mitä tämä tuo elämääni mutta oon taas niin täynnä rakkautta ja valmis että ei edes riitä sanat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti