torstai 25. helmikuuta 2016

Hirveesti asiaa ja hirveesti ajatusta ja monesti alottanu, ajatus katkennu ja tallentanu.

Mulle on ollu aivan hirveä kokemus kun oon alaikäisenä ollu töissä jo, en tiedä oonko ollu niin tehokas mutta töitä tehny kuitenkin. (muok. 4.4. ei se ole hirveää että olen alaikäisenä ollut töissä, jatka lukemista niin hiffaat mistä puhun)
Mun työt on ollu aikuisiällä hektisiä ravintola-alan töitä keikkana. 12 tuntia töissä ja koko se aika tekemistä piisannu, skolioosi asetti liikaa esteitä ja viime kesänä mä olin jonkun aikaa verhoomolla, mä en kehannu kertoo monellekaan että millä verhoomolla. Töitä 3 kertaa viikossa, neljä tuntia kerrallaan. Pitkä pätkä etten ees hakenu töitä. Miksi? Siksi koska mun on vaan oikeasti ajateltava että mitä mun selkä kestää, missä mulla oikeasti mielenkiinto pysyy, jonkun mielestä pitäisi hakea aktiivisesti töitä, mennä edes johonkin ja katsella sitten.. minun mielestä erikoista ajattelua.
Ja minäkö muka en ole kokeillut "edes jotakin"? =D
No, enpä sitten jonkun mielestä varmaan =)
Mun on vaikea asennoitua ottamaan rennosti tämän hetkisessä työpaikassa kun aiemmin on pitänyt keskittyä suorittamiseen ja saamaan hyviä tuloksia, hektisyys sopii mulle juu, mutta mä en ole enää niissä töissä. Mä saan pitää huilitaukoo, venytellä selkää, mun ei tartte skarpata mun motivaation ja keskittymisen kanssa tuolla lajittelussa. Mä en muista olla armollinen itelleni. Mun pitää olla.
Mä oon liian kriittinen itseäni kohtaan, mä syyllistän liikaa itseäni, tosin välillä ihan syystäkin, mutta on asioita joita on tapahtunut, asioita joita olen ajautunut tekemään ja mun adhd-tutkimusten myötä mä oon saamassa vinkkejä kuinka toimia, kuinka työstää asioita ja mitä asioita käydä jopa menneisyydestä läpi, kaikki liittyy kaikkeen. Kuka tahansa voi sanoa mitä vaan, mutta mä olen oikeasti kiltti ihminen, mutta onko kukaan kysynyt että miten pitkään mä jaksan olla se kiltti, joka katsoo asioita läpi sormien ja yrittää hyväksyä asioita, koska itsekin kokee olevansa puutteellinen ja vajavainen, niin ei voi muiltakaan vaatia täydellisyyttä.
Ja kyllä minulla on impulssikontrollia vaikka kuulemma ei ole, mun vaan tarttee löytää keinot saada reagoinnin ja toiminnan väliin sopiva rako, laskea sataan, osattava lähteä tilanteesta...mitä näitä keinoja onkaan.
Kun kohtaa ihmisen joka ottaa kierroksia, niin yleensähän sitä pysäyttää tilanteen, kyllä keinoja on, aivan varmasti. Mutta ehkäpä joillain on taipumusta seurata kun toinen niitä kierroksia ottaa, jotta voi itse tehdä jotain toiselle.. tai saada toinen hajoamaan ja antaa auttava kätensä sen jälkeen..
Tai ärsyttää toista, katsoa kun toinen suuttuu ja sanoa että olet hullu, et voi puukottaa ja sanoa että älä vuoda verta. Verrannollisesti se menee näin.

No mutta mulla on menossa nyt adhd-tutkimukset, kriteereitä jo sen verran että riittäisi kuulemma diagnoosiksi, jos oikein ymmärsin toimintaterapeuttia, jonka kanssa myös revittiin muutamia juttuja auki. En halua kenenkään olevan niissä kengissä missä mä oon ollu ja olen edelleenkin, kaikella on joku tarkoitus, kaikella tapahtuneella on seuraukset tähän päivään, jokaisella ihmisellä ollut merkitys mun elämässä, jokaisella ihmisellä joita kohtaan jatkossakin, tulee olemaan tarkoitus mun elämälle. Ja jokaisella tapahtumalla.

Pää taas jo puuroo, pakko lopettaa ja koittaa keskittyy yhteen asiaan kerralla nyt, katson samalla salmis enbuske veitolaa, kirjottelen ihmisten kanssa, kirjotan tätä ja mietin pyykkejä.. puuuh..

Ja loppuun....älkää vihatko, älkää edes arvostelko toisia, ette ikinä tiedä toisten taustoista..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti