Mä törmään ajoittain ihmisiin jotka kysyy että, "niin mikä sulla siinä selässä on?"
No minä kerron =)
Skolioosi mulla todettiin muistaakseni kun olin 11 tai 12. Siihen ei löytyny mitään syytä, ehkä kasvoin vaan niin nopeasti että ranka ei pysyny mukana, tai jotain. En tiedä mutta syynä ei ollut ainakaan jalkojen pituusero, repun kantaminen toisella olalla tai mikään omasta itsestäni johtuva asia.
Sitä hoidettiin korsetilla, semmosella muovisella tukiliivillä joka kiristettiin ja se oikaisi mun rankaa. Ja kun siirryin yläasteelle, ei mua sitä huvittanut enää pitää. Aloin muutenkin pitää sitä vähemmän. Olin pari kertaa lasten kirurgisella osastolla, viikon pätkissä. Siellä oli muutama muukin tyttö korsettihoidossa ja käytiin päivittäin proteesisäätiöllä korsettiemme kanssa. Niitä muotoiltiin meille sopivaks sulattamalla ja hiomalla, kokeiltiin päälle ja taas muotoiltiin jos tuntui jostain kohdasta pahalta. Siellä sitä sitte kyssillä oltiin, syötiin, askarreltiin, pelattiin, vietettiin aikaa, nukuttiin ja opiskeltiinkin välillä ja kaverit ja vanhemmat kävi kylässä. Sitten taas sairaalajakson jälkeen kouluun ja pitää sitä itselle räätälöityä korsettia 23 tuntia vuorokaudessa.
Mulla alkoi silloin kovat päänsäryt ja selkä oli kipeä, luultavasti aika paljon, mutta muista tuolta ajalta enemmän hyviä hetkiä kuin kipua ja sitä että se olis rajoittanut juurikaan mun elämää. Kovemmat selkäkivut tuli aikuisena. Siitä aiheutuneista lisävioista kerroinkin jo aiemmassa kirjotuksessa.
Sitten tämä toinen vamma, L1-nikaman kompressiomurtuma, joka tuli 2013 kun isohko koira hihnassa juoksi mun ympäri ja mä rojahin persiilleni.
Kompressiomurtumassa nikama painuu kasaan, jää kahden nikaman puristuksiin, mun tapauksessa L2-nikaman ja T12-nikaman väliin. Tällaiset murtumat tulee nopeista ja kovista iskuista, esimerkiks putoamisista, kun sattuu tulemaan alas väärässä asennossa.
Ja voitte vaan kuvitella kun kuta kuinkin vasikan kokonen koira tempasee jalat alta juostessaan, että ei ehkä hyvin käy. Sen kummemmin en enää jaksa tapahtuneeseen keskittyä, mutta kivut jäi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti