En ehkä ole ennen ollut näin kamalassa tilanteessa ja tuntenut itseäni näin avuttomaksi kun rakkaalta ihmiseltä menehtyy hänelle rakas ihminen.. En kyllä todellakaan aio vetäytyä sivuunkaan, mutta en olla liian lähelläkään ja tarjoomassa tukea, apua ja olkapäätä alvariinsa. Kuitenkin niin että hän tietää että mä olen tässä, en ole jättämässä nyt enkä jatkossakaan. Että olen vähän matkan päässä ja tavoitettavissa.
En tiedä varmaksi mitä universumi tässä yrittää, varmaan todella katsoa että mitä minä kestän ja miten, lähentääkö tämä meitä....mitä ikinä se onkaan, tässä punnitaan paljon, niin paljon asioita. Molemmin puolin. Kestääkö rakkaus kaiken tämän maan päällisen helvetin keskellä, mikä nyt vallitsee.
Jokin tarkoitus oltava sillä että asiat on menny tässä järjestyksessä, näin ikäviä asioita.
Ainakin tämä ihminen tietää kuinka rakas ja tärkeä hän on mulle ja tulen toivottamaan joka ilta hyvää yötä ja voimia, jaksamista.. Ja mä tiedän, että me nähdään kun hän jaksaa tai pystyy siihen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti