Sanot mitä päähän pälkähtää. Teet mitä mieleen juolahtaa. Lähet reissuun ilman rahaa. Kirjotat someen mitä sattuu. Elät hetkessä ja kadut myöhemmin ja pyytelet anteeksi, koska todennäköisesti loukkasit jota kuta kun menet reagoinnista toimintaan. Ja siihen pitäisi ehtiä saada väli, sellainen väli että et tee tai sano mitään peruuttamatonta.
Olet tyhmä, ajattelematon, kusipää ja aivan saatanallinen moukka, vailla käytöstapoja ja hermoheikko, joka suuttuu joka asiasta. Sä tiedostat sen, mutta sä et voi sille mitään. Eikö tunnukkin hirveältä kun olet jollain tavalla jumissa itsesi kanssa? Löydät ehkä keinoja, edes pieniä, miten hillitä itseäsi, mutta se ei riitä. Sä yrität ymmärtää muita, sä yrität ymmärtää itteäs. Ehkä jopa oikeanlaisen temperamentin omaavan kumppanin löytäessä pystyt muuttamaan toimintatapoja. Koska sen toisen käytös ei anna sulle tilaa raivota ja mesoa, koska tiedät mitä siitä tulee kun provosidut toisen sanoista, yrität hillitä itsesi, saat asiaa hieman eteenpäin, mutta taas sanoitkin jotain mikä oli pahasti sanottu, vaikka et sitä niin tarkoita. Tekee mieli luovuttaa. Teenkö mä saatana mitään oikein? Kannattaako ees yrittää ja yritänkö edes tarpeeksi? Vaatii aika paljon kanssaeläjiltäkin kestää ja ymmärtää sitä minkälainen olet. Kun edes joku tulisi vastaan, ymmärtäisi ettet tarkoita, ei provosoituisi, mutta ei alistuisikaan. Eikä ainakaan heittäytyisi marttyyriksi. Mä haluan selvittää asiat, mahdollisimman rauhallisesti, mutta silti tulee sammakoita suusta/näppiksestä.
Alkoholi tietyssä mielentilassa lisää impulsiivisuutta, niin hyvässä kun pahassakin. Joku soittaa suutaan, mitä sä teet? Vedät turpaan ja seurauksena vahingonkorvauksia. Joku nauraa jollekkin, ei edes välttämättä sulle mutta niin sä luulet ainakin, pamautat päin näköö. Väkivaltaisia ajatuksia vihaamiasi ihmisiä kohtaan ja parempi kun eivät vastaan kävele kun päissäs menet pitkin kyliä liihottamassa, tai ainakin toivottavaa on että oisit super hyvällä tuulella ettei mikään vaikuttaisi. Tämähän saattaa kääntyä kaikessa ärsytyksessään aivan nurinkin, oikeen näytät kuinka sulla on ihan vitun kivaa! Mikään ei tunnu miltään. Mukamas.
Bilevaihde päällä sä sitten menetkin pää kolmantena jalkana pitkin kyliä, etsit biletysseuraa, sinkkuna etsit potentiaalista meistä/naista, imet kaiken alkoholin kuin sieni, sinkoilet sinne tänne niin kauan kun jalat kantaa. Kännissä menet aamu viideltä odottamaan junaa koska täytyy päästä Helsinkiin. Odotat puoli tuntia, tylsistyt, kävelet kotiin. Thank God! Vaikket uskoisikaan jumalaan...mutta silti.
Tätä on minun impulsiivisuus. Ehkä joskus opin parempia keinoja asioiden selvittelyyn. Ehkä joskus opin pitämään turpani kiinni ja näppiksen kurissa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti