Ihmisten on niin helppo arvostella toisia heidän valinnoista, valinnoista jotka on raskaita, mutta jotka on siihen hetkeen ainoita oikeita. Ja aina jonkun tekeminen tai tekemättä jättäminen tuntuu olevan joltakin pois. Minä olen syytön toisten tilanteisiin, siinäkin tapauksessa että teen itse omat valintani elämäni suhteen. Kaikella on tarkoituksensa kumminkin.
Minä en ole kokenut arvostelua, vain kyseenalaisen dramaattisen kysymyksen. Muuten pelkkiä lohduttavia ja tukevia sanoja <3

Kiitos kaikille, siis kaikille jotka on vähänkin ollu tukena, kuskaillu ruokaa, vieny sairaalaan, auttanu kotona ja kuunnellu ja tsempannu <3

Se että kokemus on jo itsessään rankka, niin täytyy vielä fyysisestikin romahtaa, mutta tästä mä tokenen ja voimaannun ;)