Ei oo kyse siitä että olisin laiska, tiedän että en ole, on vaan vaikea alottaa jotain tekemään, jotain mikä ois pakkokin tehdä, eikä sillä väliä onko pakko vai ei, ku jos asia kiinnosta, en tee tai en vaan haluaisi tehdä ja kun se vaan on niin hankala aloittaa. Ja koen siitä huonommuutta.
Eikä oo kyse siitä että haluaisin olla ilkeä, en vaan yksinkertasesti ehdi ajatella mitä sanon tai teen. Varsinkin sanon. Varsinki ku jos oon pahalla päällä tai saan jostain keksittyä aiheen mistä olla pahalla päällä. Joskus suorastaan piru itse.
Myöskään en jaksa olla paikallaan, tai jos jaksan, on oltava jotai ainaki olevinaan kivaa tekemistä. Turhaudun, ärsyynnyn, ahistun, masennun jos joudun olemaan yhdessä paikassa koko ajan tekemättä mitään. Ja vaikka tekemistä olisi, se ei yleensä oo sitä mitä mielellään tekisin. Kotityöt.
Mulle tulee monesti mieleen paljon ajatuksia ja ideoita ja mietin voiko niitä toteuttaa. Jos voi, en jaksakkaan niitä alkaa toteuttamaan.
Epävakaa itsetunto.
Vaihtelevat ammattihaaveet. Siis ääripäistä toiseen.
Kokemusten kaipuu.
ADD.
Jos mulla vain olisi euroja niin paljon, nii menisin neurologille, yksityiselle. Jos mun oireet ei olekkaan ADD:tä nii se vois löytää jonkun muun diagnoosin sitte. Mä oon vuosia miettiny mikä minussa on vikana ja oon alkanu ymmärtää että tätähän tää saattaa olla. Psykologin tekemän pikatestin mukaan mulla on tähän liittyviä ominaisuuksia ja viittaavat ADHD:hen/ADD:hen. Lisäks se että suvussa kai jonkun sortin ADHD, impulsiivisuus ja muita juttuja on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti